seuraava »

[Ardith]

"Miksi olet luonut itsellesi negatiivisen todellisuuden?"

Varmaan unohduksen vuoksi. Tai itsepetoksen. Mutta miksi? Miksi vaikka tietää ja on oivaltanutkin aikoinaan, unohtaa kaiken? Alkaa kyseenalaistamaan ja epäilemään.

Puhun nyt henkimaailman asioista. Siitä rakkaudessa olemisesta. Entä jos se kaikki on pelkkää huijausta, eskapismia jotta selviää elämässä? Jos se onkin petosta. 

[Esmiralda]

Minäkin olen joskus hyvin negatiivisella mielellä.

Joskus ajattelen että astrologiakin manipuloi meitä johonkin.

Ja että kaikki henkiset kirjat osoittavat unen kaltaista tietä, pois fyysisestä.

Miksi se niin tekisi?

Sitten käännän katseeni toisaalle ja näen itseni ja oman elämäni tässä kaikkeudessa niin pienenä pieruna, että oikeastaan se kannattaa elää siten, että se 'pieru' on edes iloinen jostakin. Miksi kittuuttaa negatiivisuudella siis? Annetaan sille pienelle kauniin mahdollisuus!

Siis suuri on valintamme suunta. 

[Tiigris]

Minä en ole koskaan epäillyt..
Olen aina uskonut johonkin hyvään, koska se tuntuu hyvältä sekä järkevältä.
En näe mitään syytä miksi meitä huijattaisiin uskomaan parempaan. 

[Esmiralda]

Siis suuri on valintamme suunta. 

Kyse ei ole pelkästä mielestä, vaan siitä että todellisuus on negatiivista. Työpaikalla on paha olla, ihmiset irtisanoutuvat, tekisi itsekin mieli ottaa loparit muttei pysty siihen. Ympärillä on kamalasti negatiivista energiaa eikä pysty puhdistamaan sitä.

Se ei siis ole oma valinta!

Vaan kuitenkin tuon todellisuuden on luonut ympärilleen. Eikä saa kiinni, miksi.

Ardith, näen jo tuossakin monta valintaasi.

Olet päättänyt ettet ota loparia. Olet päättänyt käydä jotakin läpi, ehkä taistella jonkin sinulle tärkeän arvon tähden. Olet ehkä päättänyt katsoa perille asti.

Olet päättänyt iskeä suoraan tuohon negatiivisuuteen. Olet valinnut sen.

Tämä nyt on hyvin karrikoitua, summittaista, kun ei tiedä puitteita. Mutta tämä mitä näen.

[mateve]

Minä näen elämän kaksinaisuudessa myös ensin sen negatiivisen ja aikani sitä pähkäillessäni tuleekin se positiivinen esille. Ihmisillä on vaan niin kiire pois epämielyttävästä tilanteesta, ego itkee ja valittaa vai onko se meidän  tunne. Niissä ikävissä asioissa on piilotettuna se helmi joka auttaa uuteen eteenpäin, malta siis ihminen, mihin on kiire.....  opitaan näkemään kokonaisuus.

  Mateve

[Lari]

"Miksi olet luonut itsellesi negatiivisen todellisuuden?"

Varmaan unohduksen vuoksi. Tai itsepetoksen. Mutta miksi? Miksi vaikka tietää ja on oivaltanutkin aikoinaan, unohtaa kaiken? Alkaa kyseenalaistamaan ja epäilemään.

Puhun nyt henkimaailman asioista. Siitä rakkaudessa olemisesta. Entä jos se kaikki on pelkkää huijausta, eskapismia jotta selviää elämässä? Jos se onkin petosta. 

Hyvä ja paha, rakkaus ja viha 
Millaisilla ajatuksilla on helpointa olla? Vain itse sen tietää 

Jos vaihdetaan rakkaus vihaksi, tai epäilykseksi sen olemassa olosta selvitetään vain se, että se on totta. Nähdäkseen molemmat puolet itsessään voidaan olla ja voidaan ymmärtää.

Töissä olosta. Tarvitsee vain valita onko itse pelkkä patteri/kone vai virtaava lähde. Patteri tyhjenee ajankanssa ja konettakin huoltaa pitäisi. Virtaava lähde vain on puuhastelee ja luo siellä missä on 

[Mio]

Oon pyöritelly näitä asioita sieltä täältä puolelta ja toiselta sekä antanut vaan olla ja sitten kuitenkin taas aloittanut setvimään näitä mielen omituisia verkkoja, joissa jokaisesta reiästä pääsee todellisuuden erilaiseen näkökulmaan loppumattomien minuusominaisuuksien kuvastaessa yhtä kaikkiallista multiperspektiivistä elonheijastusta...  Jonkinlaista sopeutuvuutta näkymättömän valon värikirjoon siis menossa.. Alkaa tuntua hieman kameleonttimaiselle...

tv: puuropata   

[Hiisitär]

vaan siitä että todellisuus on negatiivista. Työpaikalla on paha olla, ihmiset irtisanoutuvat, tekisi itsekin mieli ottaa loparit muttei pysty siihen. Ympärillä on kamalasti negatiivista energiaa eikä pysty puhdistamaan sitä.

Tässä mietinnässä, onko todellisuus hyvä vai paha, pitää ensiksikin eristää kaksi todellisuutta: ensimmäinen on Henkinen Todellisuus ja toinen on Fyysinen Todellisuus. Molemmat kietoutuvat yhteen, mutta loppupelissä fyysinen todellisuus on vain harhaa, Maya. Täällä kaikki on katoavaista, väliaikaista, ohimenevää ja asioiden molemmat puolet vuorottelevat keskenään.

Totta kai fyysinen todellisuus on negatiivinen ajoittain! Kyse on ihmisten haasteista, kasvamisesta, vain fyysisestä tasosta käsin elämisestä, siitä että pyrkisimme kohti henkistä. Jos fyysisellä tasolla kaikki on aina hyvin ei kukaan ala etsiä "jotain parempaa". Tällöin sielutkaan eivät kasva, eivätkä valaistu, koska ne eivät koe tyytymättömyyttä. Tyytymättömyys johonkin ajaa varmemmin ihmistä kohti uutta. Kasvaa voi henkisesti, vaikka fyysisessa todellisuudessa/harhassa asiat olisivat hyvin esim. taloudellinen tilanne on hyvä. Se ei ole mikään este. Kyse on enemmänkin oman ajatusmaailman ja näkökannan muuttamisesta. Useimmat haasteet nimittäin kumpuavat VAIN ja AINOASTAAN omasta suhtautumisestamme asioihin.

Työpaikalla on siis negatiivista porukkaa - no entäs sitten? Ei sinun tarvitse lähteä siihen negatiivisuuteen mukaan tai ajatella, että onpas negatiivista  Sie voit asennoitua töihisi mukavasti ja suhtautua myös kenkkuileviin työkavereihin ymmärtävästi. Et menetä tuolla asennoitumisella muuta kuin negatiiviset olotilasi Jos tämä ei onnistu tai koet, ettet jaksa, vaihda tyuöpaikkaa. Jos vaihdon jäkeen kohtaat uudessa työpaikassa samat ongelmat on viesti selvä - sinun täytyy oppia tuosta ympäristöstä jotain tärkeää. Muussa tapauksessa samanlaiset tilanteet marssitetaan eteesi vaikka seuraavan 15 elämän ajan, kunnes saat sen AHAA-elämyksen, joka vapauttaa sinut tuosta haasteesta

Maailmassa on niin paljon globaalia pelkoa esim. terrorismi, työpaikan menetys, yleinen menettaämisen pelko - no entäs sitten? Ei sinun tarvitse lähteä mukaan pelkäämään, että milloinhan napsahtaa omalle kohdalle jokin globaali turmio tai onnettomuus. Se tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin sillä hyvä.

Maailma on HYVIN simppeli - me ihmiset vaan teemme sen itsellemme vaikeaksi!

[mateve]

AthaMaarit hyvin kirjoitettu....

    Mateve

[Mio]

Joskus ajattelen että astrologiakin manipuloi meitä johonkin.

Ja että kaikki henkiset kirjat osoittavat unen kaltaista tietä, pois fyysisestä.

Eihän niiden tarkoitus ole ajaa meitä pois ihmisestä vaan antaa syvennystä siitä mitä mahdollisesti olemme.. Joskus kylläkin tuntuu että 'henkiset' asiat/suunnat/ideat tutkailevat jotain ihan muuta kuin 'tavallisia' asioita joita jokainen meistä kuitenkin joka päivä tekee! Ikäänkuin 'normaali' ihminen olisi jotain mistä pitäisi päästä jonnekkin 'henkisempään' suuntaan  Ja miksi ylipäätään pitäisi päästä johonkin (vaikkapa 'korkeammille värähtelytasoille') tai olla jonkinlaista tiettyä jonkun filosofisen muottikaaviouskomuksen mukaan, jota vaikkapa joku 'hyväkorkeallearvostettupyhyys' on sattunut heittämään joskus muinaisessa menneisyyden kissankullassa, josta sitten pyrimme pitämään kiinni kuin tuulessa pyörivästä leijasta?  Emmekö kelpaa itsellemme tai jollekkin verrannolliselle hierarkiselle pienipiiripyöriille sellaisina minä olemme, vaikka kuitenkin elämä itsessään on täydellisyydessä kaiken aikaa olkoon se sitten millaista tahansa? Missä kulkee jumaluuden jokaisen osan todellistava vaikutus ollessamme pukeutuneina henkisyyden viitan alle?

[Esmiralda]

Lumor, kirjoititpa sinä tekstiä! Jäit ihmettelemään. 

Niin, mikä on se normaali ihminen?

Onko se hän, joka on skeptinen kaikkeen? Tai se joka on sitä joskus? Tai se joka ei ole ollenkaan skeptinen, nielee kaiken?

Kyllähän minäkin suorastaan vajoan kaikkeen tuohon henkeiseen hömpsään, astrologiassa kuljen myös iloisesti. Eikä paluuta ole! 

Mikä se sitten saa aina tuon epäilevän eeron istumaan olkapäälle ja kuiskimaan.
Ehkä historia, joka on osoittanut niin usein, melkein joka lehtensä sivulla, kuinka hassuja käsityksiä meillä on maailmasta, asioista, itsestä. Kulttuuri on aina sokea jossakin asiassa.

Ja ehkä näin pitää. Juuri se on sitä ihmistä erheineen ja törmäilyineen.

Mutta mikä ihaninta. Niine erheinemme ja törmäilyinemme muutamme tätä maailmaa kuitenkin koko ajan. 

[Mio]

Niin, mikä on se normaali ihminen?

Se on jotain mitä ei todellisuudessa olekkaan 

Mutta mikä ihaninta. Niine erheinemme ja törmäilyinemme muutamme tätä maailmaa kuitenkin koko ajan. 

Juuh ja ne meidän inhimilliset piirteet tuppaavatkin olemaan kuitenkin sitä elämää rikastuttavaa ihmesuolaa 

[Ikitosi]

Hengen ja materian Ykseydessä energia virtaa esteittä yhteen sulautuneissa muodoissa,
positiivisuuden ja negatiivisuuden ollen vain polariteettisia ilmenemisen kääntöpuolia.
Todellisuuden negaatio on hengen ja materian erottamisesta aiheutuva suhteellisuuden hukka.
Se on resonanssi yksilön rajapinnassa oman erillisyytensä ja Ykseyden välissä, kokemuksen kosketuspinnalla.

(R)ajallisuuden hyväksyminen kokemuksen mahdollisuutena on henkisen kehityksen avain jokaisessa tilanteessa.
Kokemuksen määrittely pos-neg asteikolla voi mitata henkisyyden tasoa?

[Mio]

Kokemuksen määrittely pos-neg asteikolla voi mitata henkisyyden tasoa?

Hmm liittyyköhän tähän mut kun olin työharjoittelussa niin siellä seinällä oli turvallisuusohjeet hätätilanteita varten, josta silmiin otti hälytysireenin ääniaaltokuva, jossa keskiviivan ylä- sekä alapuolella oli kummassakin 7 sekuntia väliä nousevissa ja laskevissa merkkiäänissä..

Aattelin siitä sitten, että joku juttu tässä elämässä olisi jaettu kahteen seitsenkerroksiseen tasoon... Tämä on tullut parissa 'henkisen raportin' yhteydessä vastaan mutten muista nyt vaan missä..

[Mio]

Kokemuksen määrittely pos-neg asteikolla voi mitata henkisyyden tasoa?

Ei henkisillä asioilla ole mittoja.