Voi luoja että tunsin itseni typeräksi maatessani sohvalla ja katsoessani satojen ihmisten kättelyä.
Ajattelin,että olenkos jo näin elämääni kyllästynyt ettei mitään muuta tekemistä ole.
Tosin puolustuksena esitän kovan hammassäryn,joka seurasi tuosta hampaanpoistosta ja lääkkeistä johtuvan väsymyksen ja heikon olon.
Mutta!
Tulipa siinä loppupuolella tirautettua kyyneleitäkin sitten kunnolla.
Kun tämä tanssi oli käynnissä ja nuoremmista koostuva yhtye siinä soitteli tuttua musiikkia ja yht'äkkiä alkoi soida "Alku kaiken kauniin".
Tuli niin mieleen nuoruus,Kirkan ja Panulan esittämä elokuva Takiaispallo ja siinä samalla nämä vuoden aikana poistuneet suomalaisuutta edustaneet artistit.
Aika kuluu,lentää suorastaan ja tuntui että täytyy pian tarttua hetkeen ja elämään kiinni,ennen kuin se on ohi.
Yllättävä kokemus itsenäisyysjuhlista.
Millä silmällä te seurasitte sitä ja säväyttikö mikään erityisesti?