Olen oppinut jotain mielenrauhasta ja miten kykenen sen saavuttamaan.
Pitää kohdata asiat, joita pelkää tai välttelee ja käydä niihin kiinni. Olen oppinut päästämään irti siitä asenteesta, joka "vastustaa"..
Vastustaminen on ainakin minulla ollut elämässä aika vahvasti mukana. Jos en jotain osaa, vastustan sen tekemistä. Jos en johonkin usko, vastustan sitä. Jos en esimerkiksi usko, että minä pystyisin johonkin, en yritä, ennen kuin on pakko. Jos pelkään, että en saa tehtyä jotain velvollisuutta, saatan vain pyyhkiä sen velvollisuuden pois mielestä, pitkiksi ajoiksikin. (tämä siis itseäni koskevissa asioissa, vastuullisuus on minulle Pyhä asia, jos asia koskee myös muita henkilöitä, tavallaan vastuuttomuudella dissaan vain itseäni)..
Enkeliviesteissä tulee joskus viesti: itsekuri on avain vapauteen.
Miten v-mäisenä pidin tuota lausetta joskus
mutta nyt en enää.
Itsekuri ei tarkoita mitään keskitysleirifiiliksissä hampaat irvessä puurrettua väkipakkosuoritusta.
Se voi tarkoittaa sitä, että muuttaa negatiivisen asenteen ensin positiiviseksi ja sitten ryhtyy johonkin hommaan ajatellen: tämä on kivaa.
Miten PIENI ja ITSESTÄÄNSELVÄ oivallus tämä onkaan, mutta hyvin merkittävä! Ainakin minulle!
En uskonut, että ikinä valmistuisin ammattiini. Tässä on aika kiire kaikkien rästitehtävien ja opinnäytetyön kanssa, koska viimeiset puoli vuotta kaikki työt ovat odottaneet tekijäänsä (johtuen siitä vastustuksesta).
Päätin vaan rauhoittua nyt ja listata paperille ne asiat, mitkä on hoitamatta. nyt olen hoitanut niitä yksi kerrallaan ja huomannut, että opiskelukin on tavallaan ihan mukavaa ajankulua. Joka kerta kun saa jotain tehtyä, pitää kiittää itseään ja muistuttaa, että nyt ollaan taas askel lähempänä tavoitetta.
Stressi pysyy poissa kun elää tässä hetkessä, miettii asiat eteenpäin noin viikko kerrallaan ja viikon kuluttua katsoo, miten asiat ovat hienosti edistyneet. Rauhallinen mielentila ja kiitollisuus joka päivä.
Turhat huoleet ja ressi hornan tuuttiin!
Kysymys on oikeasti vain asenteesta ja uskosta.
Kun uskoo johonkin, on helppo antaa kaikkensa sen eteen. Eikä sitä tee saadakseen hyviä numeroita tai päähän taputteluja. Sen tekee vain, koska haluaa olla armollinen itseään kohtaan ja saavuttaa vapauden ja ne tavoitteet, joita on elämässään itselleen asettanut.