Tästä on joskus ollut haloota?
Niin ajattelin ottaa asian tässä käsiteltäväksi
sekä kommentoitavaksi.
Tarkastellaanpa sitä buddhalaisesta näkökulmasta. (Muutkin näkökulmat ovat tervetulleita!).
Kun otetaan huomioon se että jokaisessa on tälläinen, puhtaan myötätunnon
ja viisauden ilmentymä (kultaisen valon kaltainen heijastus) sekä se on erillaisten kerrosten alla piilossa, joillakin enemmän, toisilla vähemmän.
Niin sehän on aikalailla sama jokaisessa, siis erillaisuuden laadullisessa
ilmentymässä. Puissa, lehmissä, bakteereissa siis ihan kaikissa.
...
Pidemmälle ajateltuna Sydän Sutraa mukaellen
"...Muoto on tyhjyyttä; tyhjyys on myös muoto. Tyhjyys ei ole mikään muu kuin muoto;
muoto ei ole mikään muu kuin tyhjyys. Ja samalla tavalla, tuntemukset, havainnot ja
tietoisuus ovat tyhjyyttä..."
Ei ole mitään "todellista itseä" joka tulisi saavuttaa tai jota voisi löytää.
Kun ei ole mitään erillistä itseä. Joten sen etsiminen olisi
ulkopuoleltaan voisi olla vähän sama kuin laskisi toisten tuloja mutta
ei tekisi töitä. Toivottavasti tämä teksti ei nyt tee ketään mielenvikaiseksi,
sillä pää lahoaa jos ajattelee liikaa, siksi liikunta on ihan okei.
Otetaanpa vielä tähän tuimaan tarkasteluun Bodhidharman (DaMo) tarina,
tai pikemminkin osa siitä.
Aikoinaan hän meni tapamaan Kiinan keisaria Wu Diä (520 A.D)
Keisari kysyi sitten häneltä, mikä oli hänen saatu ansionsa siitä
hyvästä kun oli rakentanut lukuisia luostareita ja temppeleitä
"Ei yhtään mitään"
Sitten vielä kysyi että mikä on buddhalaisuuden fundamentaalinen oppi
"Suunnaton tyhjyys" oli häkellyttävä vastaus.
"Kuule" Sanoi keisari menettäen kaiken kärsivällisyytensä "Kuka oikein kuvittelet olevasi?"
Bodhidharma lausahti siihen "Ei mitään hajua"
Ja niin hänet karkoitettiin (Court, voisiko sen kääntä hallituksesta tai senaatin tapaisesta?)
http://www.damo-qigong.net/qigong/damo.htm
