seuraava »

[Artemis]

Totta Boboo. Itse olen ollut hoidossa kaksi vuotiaasta saakka enkä siitä kärsinyt tietenkään mutta muuten olin aika paljon yksinäni lapsena sillä yksinhuoltaja äitini joutui tekemään paljon töitä. Haluaisin että omat lapseni saisivat nauttia enemmän äidin läsnäolosta 
Älkää käsittäkö väärin silti, minulla on hyvät välit äitiini ja olemme läheisiä eikä se ollut hänen syynsä että hän joutui tekemään paljon töitä. Arvostan äitiäni todella paljon 

[boboo]

mikä aiheuttaisi heille suuremman stressin kuin äiti joka elää elämäänsä lastensa kautta.

Jaa, oisko tuo sitten veskarille ominainen ajatus?
Mutta tosi moni äiti etenkin, elää elämäänsä lastensa kautta.
Ja omista asioistaan ajattelee, että sitten joskus on minun vuoro.
Tavallaan surullistakin, vaikka onhan se tosiasia, että kun on lapset, niin aika pitkälle sitä joutuu lasten ehdoilla elämään.
Mutta ei kai kokonaan?

Voi olla että tuo vesimies sen tekee.
Ääripäänähän ovat nämä äidit jotka ovat kaiket päivät kotona eivätkä ikinä käy missään ilman lapsia tai muuten sabotoivat omia ilmaisun ja luovuuden mahdollisia "kun ei voi kun on lapsia".
Minulla on suunnitelmissa että esikko on kotona ainakin 2 vuoden ikään saakka. Mutta ei minua täysin kotiin lukita. Miehen kanssa ollaan sovittu että minä voin suorittaa iltaisin kursseja (harrastus mielessä)niin että mies on sitten esikon kanssa.
Enkä näe siinä kuin positiivisia puolia. Ehkä olen vain outo 

[K-NRJ]

Boboo, et sinä ole ainakaan minun mielestäni yhtään outo. Kyllä jokaisella äidillä pitää olla omaakin elämää, sillä kuten todella osuvasti aiemmin totesit, niin sellainen äiti aiheuttaa lapsille todella suurta stressiä joka elää elämäänsä lastensa kautta. nimim. "Kokemusta löytyy"

Totta kai lapset rajoittaa, mutta eihän se tarkoita sitä että joka paikkaan mennään lasten kanssa... ei missään nimessä.

Minä ainakin kaipaan omaa aikaa ja omia harrastuksia, ja sitten kun sieltä kotiudun niin jaksan kotonakin paljon paremmin.