seuraava »

[Alzbeta]

"Mielenterveyden ongelma" on niin laaja käsite, että mielestäni on kohtuutonta vaatia sitä tässä tyhjentävästi määrittelemään. Mutta siis viittaan tässä psykiatrien usein käyttämään tautiluokitukseen ( DSM; Diagnostic and statistical manual of mental disorders) , jossa on kaikki tunnetut psyykkiset sairaudet kuvattuna. Vakavasti ottaminen tarkoittaa sitä, että toisen tunteita ja ajatuksia, tilannetta ei väheksytä tai ohiteta olankohautuksella. Asianmukaisella hoidolla tarkoitan ammatti ihmisen suorittamaa terapiaa ja mahdollisesti tämän määräämää asianmukaista lääkitystä.

Mitäkö sitten tekisin tuossa kuvaamassasi tilanteessa? Mielestäni on aivan selvää, että jos lasten isä eli oma aviopuolisoni olisi kuolemassa ja kuolisi niin se on minulle itselleni niin suuri kriisi, että ehdottomasti hakisin itselleni ammattiapua tuossa tilanteessa. Lasten lääkärille varaisin uuden ajan, jolloin menisin yksin kertomaan mikä on tilanne ja vaatisin, että lapset saavat apua. Soittaisin ystävilleni ja sopisin, että he voisivat hoitaa lapsiani aina kun vain mahdollista.
Lapset, riippuen minkä ikäisiä ovat, jos ovat jo koulussa niin menisin juttelemaan koulun terveydenhoitajalle. Itse jos olisin töissä menisin puhumaan työkavereilleni ja työterveydenhoitajalle ja mahdollisesti ottaisin vapaata töistä.
Jotta voisin itse käsitellä oman suruni ja olla lasten tukena mahdollisimman paljon.

Tietysti oikeassa tilanteessa tunteet hämärtävät ajattelua ja vaikeuttavat tilannetta, mutta siitä huolimatta uskon, että jonain pienenä selvyyden ja rauhallisuuden hetkenä tämä kuvio tulisi mieleeni ja näin minä tekisin kyseisessä tilanteessa.

[Cleo]

Tuo oli hieno pointti!
Monasti avunantajat käyttäytyvät holhoavasti, mikä ei ole hyvä juttu.
On kuitenkin vaikeaa varmaan itse kullekin arvioida sitä, mikä vähentää avuntarvitsijan voimaa ja mikä ei.
Parasta olisi kai, että olisi paikalla ja valmiina auttamaan kun toinen sitä pyytää.
Mutta jos läheinen käyttäytyy itsetuhoisesti, niin kuka meistä osaisi jäädä vain seuraamaan sivusta? Onko se silloin asioihin puuttumista negatiivisessa mielessä vaiko vastuuntuntoa ja välittämistä?

Elektralle; en tiedä miten toimisin kys. tilanteessa. Varmaan suuttuisin kys. "auttajalle" ja saisin hepulin ja antisin hänen kuulla kunniansa. Eri asia sitten, olisiko siitä mitään hyötyä.
No, olin kerran hieman vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa tarvitsin nukahtamislääkkeitä jotta selviäisin hautajaisten yli jotenkin. Sen sijaan sain moraalisaarnan siitä, kuinka tuo poismennyt henkilö oli ollut "vastuuton" koska oli ollut elämänsä aikana kolmasti naimisissa! Minä sanoin tuolle "ammattilaiselle" suoraan, mitä ajattelin, menemättä kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin, sillä en tosiaan ollut rauhoittavia kinuamassa tai niitä halukas syömään, saati sitten kuulla luentoa poismenneen ihmisen vioista kun olin muutenkin shokissa, halusin vain viikon kuurin jotta jaksan hautajaisjärjestelyt y.m. läpi jotenkin. Sen jälkeen ehtisin olla kyllä uneton ja ties mitä kaikessa rauhassa, mutta sillä hetkellä tarvitsin edes jonkinlaista toimintakykyä.
Kyllä sitten sain ne  nukahtamislääkkeet, 10 kpl, joista käytin 5 juuri hautajaisten aikaan ja loput meni roskiin. Mutta kieltämättä luottamus näihin "ammattiauttajiin" meni, sillä olisin kaivannut myös jotain kriisiryhmää tai vastaavaa..eipä löytynyt, ei..No, se siitä, ja toivottavasti kukaan ei itsemurhaan ajautuisi, ja toivottavasti löytäisimme riittävästi keinoja itsemurhaa hautovien ihmisten auttamiseen.
Valoa ja iloa!

[Cleo]

Ups..Alzbeta tuossa jo ehtikin vastata välissä, joten oma tekstini tuli nyt hölmöön väliin.
Mutta Alzbetan vastauksessa on kyllä järkeä, kannattaa lukea ajatuksella.

[Ave^^]

Mielestäni astrologia voi antaa vihjeitä onko taipumusta itsetuhoisuuteen, mutta ei se tarkoita, että tietyt aspektit omaavat ihmiset tappavat itsensä jossain vaiheessa elämää. nuo aspektithan kertovan miten raskaasti koemme jotkin asiat, ja kuinka ymmärrämme ne.

Ja noista auttajista.. omasta mielestäni kukaan ammattiauttaja ei voisi ainakaan minua auttaa. en voisi olla ajattelematta sitä, että ei tuo paskaakaan tuossa välitä olla, tekee vain työtään. ainut joka oikeasti voi auttaa, on läheinen ihminen, joka tosissaan välittää. paras keino auttamiseen on vain välittää, ei tunkea auttamaan, mutta olla tukena. 

[Missa]

Älä koskaan tarjoa apua,
joka vähentää ihmisen voimaa.
Älä koskaan vaadi saada antaa apua,
jota luulet jonkun tarvitsevan.
Anna apua tarvitsevan tietää 
mitä voit tarjota-
kuuntele sitten, mitä hän haluaa;
katso mitä hän on valmis vastaanottamaan.

Tämä auttaminen  on nii kiero tapahtuma... koska siinä aina alemmamme toisen, heikon, ja nostamme itsemme ylöspäin, koska ME TIEDÄMME, kuinka asioiden tulee mennä... hävetkää... uudessa Minä Olen- lehdessä oli hyvä vitsi..." Miten saat Jumalan nauramaan?" "Kerro hänelle, mitä olet suunnitellut tulevaisuudestasi! "
Nöyryyttä....
  Ariel

Ihminen joka harkitsee, saati suunnittelee, itsemurhaa näkee yleensä maailman ja tulevaisuuden niin kieroutuneesti että on siinä mielessä ihan hyvä että joku yrittää takoa järkeä päähän, sillä siinä hetkellä se joku todennäköisesti ajattelee selkeämmin kuin masentunut. Mutta se miten se tehdään, onkin taitolaji jo sinänsä. Aika moni vain sanoo "kyllä se siitä", taputtaa olalle ja toivoo että se toinen siitä nyt piristyisi. Voiko pahemmin hukassa enää olla? Jos kuuntelee toisen mietteitä, ajatuksia, eikä väkisin yritä vääntää tilannetta paremmaksi kuin se on, vaan olisi toisen tukena ja hakisi ratkaisua, saattaisi asia saada onnellisemman lopun.

Tuo "Minä olen"-lehden vitsi tosin on omiaan lisäämään itsetuhoisia taipumuksia, sillä se vihjaa vahvasti että ihminen ei voi itse vaikuttaa asiohin, vaan kaikki menee kuitenkin päin helvettiä koska jokin korkeampi voima niin haluaa. Uskon että jokainen voi muokata elämäänsä, tulevaisuuttaan, eihän tässä muuten olisi hittoakaan järkeä. "Turhaa unelmoit ja toivot mitään kun se ei kuitenkaan toteudu vaikka kuinka yrität"? Minä tappaisin itseni tuossa tapauksessa.

[Elektra]

Hmph - mietin juuri, oliko liian läpinäkyvää pohtia tällaisia asioita tällaisella palstalla....

Itselläni kun on ollut näitä itsetuhoisia vaiheita, niin en voi vaan ymmärtää, miten ns. ammattiauttajat eivät niitä näe.

Lasteni isän kuoltua (olimme olleet jo muutaman vuoden erossa - mutta silti 14v yhteistä elämää takana) - koin suurta järkytystä. Lapset näkivät hänet viimeisen kerran (suurissa tuskissaan) pari tuntia ennen tasonvaihtoa. Puoli vuotta tapahtuman jälkeen näin psykologin, ja sanoin hänelle, että lasten isä vaihtoi tasoa viikko tapaamisemme jälkeen, mutta tytärten keskiarvo koulussa on noussut (hänellehän oli tämä koulumenestys tärkeämpää kuin tunnetilat... itse muistan upottautuneeni läksyihin sitä tiukemmin, mitä kireämmällä oli nuttura nuoruudessani) . Hän katsoi minua hyvin ivallisella ilmeellä ja sanoi, että yleensä on äidillä liian vähän aikaa lapsilleen, ja tämä oli ongelman ydin.

Tämä on mielestäni yksi suurimpia ongelmia näiden ns. ammattiauttajien osalta - he eivät välttämättä kykene asettautumaan toisen ihmisen rooliin, eivätkä näkemään sitä hätää, mikä toisella ihmisellä saattaa olla. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi isän kuolema on yleensä ihan läpihuutojuttu ihmisen elämässä, mutta itse olen saattanut jo kaksi isää hautaan, ja vieläkin työstän luopumisen tuskaa. Minulle on turha tulla sanomaan, että kyllä nämä tästä .. Pluto Ascilla on laittanut minut niin moniin hautajaisiin (iso osa oman käden kautta lähteneistä) että en jaksa edes laskea.

Silloin kun tulee se tunne, että haluan lähteä täältä nyt ja heti, niin silloin ei todellakaan tuollaisilla ammattiauttajilla ole mitään jakoa, vaan tarvitaan hemmetin paljon enemmän rakkaudellista kapasiteettiä.