seuraava »

[Ebenia]

Voih, toivottavasti tämä tarkoittaisi nyt sitten onnea opintoasioissa tms...Opiskelemaan kun pääsisi niin ah, se olisi ihanaa se. Ensin kun vielä päättäisi tässä että minne sitä menis opiskelemaan.

Mitenköhän tätä Jupiteria nyt sitten parhaiten käyttäisi hyväkseen? Missäs vaiheessa se Pluto sitten tulee kehiin? Joskus vuoden päästä?

[astrofriikki]

Mitenköhän tätä Jupiteria nyt sitten parhaiten käyttäisi hyväkseen? Missäs vaiheessa se Pluto sitten tulee kehiin? Joskus vuoden päästä?

Ja mitä tuo Pluton tulo Kauriiseen sitten tarkoittaa ? Onko Pluto nyt jousimiehessä ? Olen nouseva jousimies, joten vaikutuksia luulisi olevan sen myötä ? 

[selkälokki]

Tässä ketjussa on ollut tuota pluto-asiaa Kauriissa....

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=19691.0

[astrofriikki]

Kiitos selkälokille ! 

[nikki]

tänään oli Remu Aaltosen ( ) haastattelu radiossa,
ja hänen karttaansa oli tulkitsemassa joku astrologi,
ja hän sanoi tuosta pluton siirtymisestä kauriiseen,että se ylipäätään tuo yhteiskunnassa paljon muutoksia,
ja niin yhteisöllisesti kuin yksilönäkin se tuo ensin pinnalle
salassa olleita asioita,luurankoja kaapista ja skandaaleja,
mutta että kun nämä on sitten käsitelty niin edessä on rikas ja menestyksekäs aika;likapyykki on vaan ensin pestävä,
tuo Remun kartta löytynee Helmen sivuilta

[Chandra]

En kyllä usko enää moiseen hehkutukseen!
Samaa on kun soittaisi työkkäristä keskustelulinjoille palkatulle ennustajalle,tai kävisi näkemättömällä selvännäkijällä.

Risti pamahti kahden kauriin selässä niin painavaksi,että toinen riehuu ristinsä kanssa tuskaansa ulos ja toinen yrittää nousta sen alta ja saada nostetuksi sen edes harteilleen,niin että sen kanssa jotenkin voi laahustaa.
Kauriin tie on kauriin tie,vaikka voissa paistaisi.
Parempi uskoa ja kulkea sitä totuttua kaavaa,eikä unelmoida hullujansa.
Ainakin lyhyt se ilo oli,kaksi viikkoa,,,

[Sinkkis]

Minäkään en usko hehkutuksiin, mutta haluan elää toivossa että nyt vihdoin helpottaa edes. Kauriin tie on tosiaan ollut viime aikoina niin h***n raskas, että kaikki kauriitkaan ei ole jaksaneet ristiään kantaa. Varmaan paljon vaikuttaa omat vahvuudet ja tukiverkosto siihen kuka mitenkin on polkunsa saanut rämmittyä läpi. On tässä itsekin joutunut monet kerrat miettimään joko lähden anelemaan unilääkettä tai onnellisuuspillereitä, mutta onneksi mulla on aivan ihana parempi puolisko, joka tukee ja tuuppaa ihan sopivasti ja niin ihanasti. Nyt jos vihdoinkin saan edes tämän pienen toivon pilkahduksen Jupiterilta, niin odotan ihan uudella innolla ensi vuotta. Tuskin saan lottovoittoa tai perin jotain ökyrikasta salaista tätiä, mutta uskon ensi vuoden olevan astetta kevyemmän kuin tämä vuosi on ollut. 

[K-NRJ]

Sinkkis puhuu asiaa.

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, niin tämä 2007 oli varsinainen helvetti Kauriille. Mutta haluaisin kertoa erään tositarinan muutaman vuoden takaa. Olin raskaana, 2 kk mennyt hyvin, ja tulevalle vauvalle oli jo nimi päätetty, laskettu aika katsottu tarkkaan, ystävät olivat iloisia puolestamme.

Mutta eräänä yönä heräsin karmeaan kipuun, kipristelin ja itkin aikani kunnes sanoin miehelleni että nyt ei voi muuta kuin soittaa ambulanssi, kivut ovat nyt jo oli sietokyvyn. Matkalla sairaalaan kivut todellakin yltyivät niin hurjiksi, että en muista milloin olisin sellaista kokenut. Sairaalassa menetin tajuntani ja muistan enää hämärästi kun ympärilläni hääräsi n. 10 hoitajaa ja lääkäriä ja joku huusi että leikkaussali valmiiksi ja heti, muuten nainen kuolee.

Seuraavana aamuna heräsin sairaalan sängyssä, vatsa revitty auki, sikiö poistettu, koko alaruumis tunnottoma, neuloja suonet täynnä. Mieheni tuli katsomaan eikä voinut muuta kuin ottaa kädestä kiinni ja olla hiljaa.

Kaiken lisäksi osastolla vieressäni oli nuori tyttö, joka oli tullut sairaalaan "poistamaan yhden yön vahingon" ja kuulin kun hän soitti kännykällään ystävälleen että laittakaa juomat valmiiksi, pääsen täältä illalla pois niin voidaan mennä bailaamaan...

JOTEN MINÄ KYLLÄ TIEDÄN, MITÄ SURU JA VAUVAN MENETTÄMINEN ON.

Silloin oli kaksi vaihtoehtoa: Rypeä surussa tai katsoa eteenpäin ja uskoa elämään. Valitsin jälkimmäisen, ja siitä kului kaksi vuotta, kun synnytin terveen pojan, Pikku-Leijonan, joka on elämäni aurinko.

Se taas, mitä elämä on vuonna 2007 minulle tarjonnut, menee niin hurjaksi että jutut eivät sovi tälle palstalle. Osa teistä tietääkin.    antaa vähän osviittaa millaisten asioiden kanssa painiskelen.

Mutta en todellakaan aio antaa periksi, vaan käytän joulunajan oikeusjutun valmisteluun. Ja olen päättänyt, että vuosi 2008 on se vuosi, jolloin käännän kaikki asiat lopullisesti voitokseni.

Tiedän, että vuoden 2008 lopulla minulla on uusi, tilavampi asunto itselleni ja lapsilleni, kenties uusi kumppani rinnallani ja hyvä työ (aion jatkaa samassa paikassa kuin nyt, mutta entistä räväkämmin).

USKOA HUOMISEEN JA POSITIIVISUUTTA MYÖS TEILLE MUILLE! USKOKAA JO, ETTÄ ASIAT JÄRJESTYVÄT JOS ITSE NIIN HALUAA! 

[Chandra]

Tähän on vielä pakko vastata.
En tiedä,onko niin epätavallista surra,kun tämä asia on aivan tuore.
Enemmänkin olen sitä mieltä,että suru pitää itkeä ulos,muuten se muumioituu sisälle.
Ilmoitin tästä raskaudesta kyllä vasta nyt,koska luulin että riskiaika on ohi,mutta tämä oli kyllä jo hyvin pitkällä.
Tosin ei kai se muuten vaikuta menetyksen tuskaan,muutoin kun siltä osin,että vauva näytetään kyllä äidille ja hän on aivan kehittynyt ulkoisesti,pienempi vain.
Olen nähnyt näitä leikkausosastolla ja se on surullista katsottavaa.
Myös se,minne nämä sikiöt/vauvat on pakko laittaa.
Ja meille ei ole luvassa enää toista lasta,eli ei ole sitäkään toivoa.
Joten kyllä siinä kertaheitolla meni kaikki haaveet ja unelmat siltä osin.
En ryve itsesäälissä,surussa kyllä,sillä uskon tapahtumien tarkoituksenmukaisuuteen.Hyväksymisen vaikeus on toinen asia.
Aika auttaa siinä.

Myöskin oikeusjuttu minulla!Ja sen lisäksi toinen asia,joka kiertänyt koko vuoden eri osapuolilla.Menee vielä kerran kokoukseen 12.1:ttä,vaikka piti jo selvitä viime kokouksessa.
Paperisotaa on ollut monen moista ja henkistä painetta.
Että siltä osin samaa olen käynyt kun sinäkin Kaurisenergiaa.
Henkisesti kuluttavaa ja valtavasti energiaa vievää.
Ja nyt kun sitä eniten olisi tarvinnut,niin sitä ei ole juuri nimeksikään.
En ole tyyppiä joka rypee itsesäälissä,ainakaan kovin kauan.
Pyrin tekemään asioille jotain.
Mutta minä suren menetyksen lisäksi ehkä enemmän poikani menetystä,sillä hän ei osaa katsoa asioita samalta kannalta kuin minä ja se tekee asian vaikeammaksi hyväksyä.
Ei myöskään itke,vaan nielee surun,mutta ääni on aivan murtunut.
Ei näitä asioita voi mielestäni vertailla.
Yksi kokee yhdellä tavalla,toinen toisella.
Meitäkin on tämän tilanteen lisäksi nyt monta,jotka kaikki suhtaudumme eri tavoin.
Minulla on lupa itkeä,nyt kun sen olen oppinut uudelleen ja tuota itkua minä myös käytän.
Osa purkautuu myös kiukkuna ja sellaisina tunteina,joita en edes huomaa.
Mutta minulla on hyviä ystäviä,jotka tukevat,niin täällä kuin pari astrossakin.
Kiitos astroystäville!
Ette tiedäkkään,miten yv:nne ovat olleet avuksi!
Rauhaisaa joulua teille!

[Bast]

Heippa!!

Niin, tuli mieleen, että kun purin erään illan masennusta tänne, että eihän minulla tietenkään ole oikeutta suuttua kauriille, jotka nyt ovat iloisia, ja myönteisiä tulevan suhteen. Ja tapahtuipa niin mullekkin, että kun masennus oli syvimmillään, niin jotenkin kaiken sen keskellä nostin sarveni taas pystyasentoon, ja totesin mielessäni, mettä ja paskat, nyt loppuu tämä masennus. En vaivu epätoivoon, sillä se ei vie minua mihinkään. ja nyt kun asian näin totesin, niin matka on jatkunut kohti tulevaa sarvet pystyssä ja hyppien. Odottelen tulevaa, ja totesin, että ensin löydän sen onnen itsestäni, ennekuin asiat alkavat siihen millään tavalla vaikuttamaan.

Pitkän tien olen käynyt viime vuosina läpi. olen ollut syvimmässä kuilussa, ja kuitenkin sieltä noussut askel askeleelta ylöspäin. Sillä se meissä kauriissa onkin syvällä, että periksi ei anneta. Enkä antanut silloin, enkä anna nytkään. Nyt vielä jatkan tätä tutkimusmatkaa itsessäni, joka varmasti onkin ollut mielenkiintoisin tutkimusmatka koko elämäni aikana. ja kerran olen itseeni päässyt, en hevillä päästä irti, tietysti välillä käy niin, kuten kävi taannoin, että vaivuin hetkelliseen masennukseen, mutta sitten se jokin sisältäni taas nosti päätänsä, ja sanoi, että hei, jos onni on tullakseen, se tulee, mutta ensin löydän sen itsestäni, ennenkuin ulkopuolisesti mitään tulee. Ja näin se tuntuu olevan. Tie on raskas, mutta varmasti palkitseva. Kunhan osaa itse arvostaa sitä mitä saa. Kukaan tässä maailmassa ei voi sanoa minulle, että ole onnellinen, mun täytyy itse se löytää..

Joten eiköhän mennä kaikki sarvet nostettuina, eteenpäin, sillä kaikki se mikä meidät tekee ensisisjaisesti onnelliseksi, löytyy meistä itsestämme! Eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita toisen onnea!! Ja se ei myöskään ollut minun tarkoitukseni aikaisemmilla "masentuneen" sävyisillä viesteillä. Halusin vain silloin purkaa sisintäni anonyymisti tänne. jep, mutta pidetään "sarvet korkealla"

Hauskaa joulua!!

[K-NRJ]

Ja tapahtuipa niin mullekkin, että kun masennus oli syvimmillään, niin jotenkin kaiken sen keskellä nostin sarveni taas pystyasentoon, ja totesin mielessäni, mettä ja paskat, nyt loppuu tämä masennus. En vaivu epätoivoon, sillä se ei vie minua mihinkään. ja nyt kun asian näin totesin, niin matka on jatkunut kohti tulevaa sarvet pystyssä ja hyppien. Odottelen tulevaa, ja totesin, että ensin löydän sen onnen itsestäni, ennekuin asiat alkavat siihen millään tavalla vaikuttamaan.

Oikea asenne!

En minäkään mitenkään iloisessa tilassa ole, ja olenhan minäkin täällä välillä ärjynyt, mutta eiköhän meillä Kauriilla ole kaiken tämän p..kan kokemisen jälkeen oikeuskin hieman ärähtää.

Mutta sarvet pystyyn uutta vuotta kohden! Tehdään unelmista totta!

[Chandra]

Et kai sinä Kaurisenergiaa minuun aivan pillastunut,kirjoituksistani?
Ei ollut tarkoitus sinua loukata,sillä mielipiteistäsi olen aina pitänyt,liekö tuo samankaltainen ajatusmaailma jossain asioissa.

Kauriin tyyliin,iskin minäkin kavioni kipakasti kallioon,niin että kipunat sinkoili.
Kohde oli nyt astrologia,sillä jonnekin piti kipunointi kohdistaa.
En pyyhi sitä pois.Jääköön sinne esimerkiksi miten minä käyttäydyn surussa.
Onneksi,ONNEKSI,olen tuon itkun oppinut,sillä nyt jo helpottaa.
Ei tullut itku tänä iltanakaan kuin kerran,vaikka pelkäsin.Sekin siinä yhteydessä,kun elokuvan lopussa soi Hectorin sävellys jäävalssi.
Useimmat varmaan tietävät,mistä jäävalssi kertoo.

Eipä ole koskaan ollut aikaa samassa asiassa kauan rypeä.
Niin tiuhaan on uutta tullut.
Mutta aattoilta sujui muuten mukavasti.
Ihana rapuvävyni piti minulle seuraa ja meillä meni ilta nauraessa yhdessä.Jopa niin,että toisen tyttären 8-vuotias tytär epäili,että mamma on rakastunut sanotaan nyt nimeksi vaikka Kalleen.
Mamma myönsikin olevansa.

Katse on suunnattu jo tammikuun tapahtumiin,mutta toki tämä vielä on mielessä.
Katselen ja seuraan mitä tulevaisuus tuo.Varovasti kyllä astelen,en hehkuttele,mutta olen todella iloinen,jos asiat muuttuvat positiiviseen suuntaan.
Anteeksi pyydän,jos loukkasin.
Kirjoitinkin,ettei tuskaa voi verrata,ei kenenkään.Jokaisella se on oma ja ainutkertainen,kuten onnikin.

Mutta noita rapuja en jaksa olla hehkuttamatta!
Myös nuorempi tyttäreni on ja he ovat niin valoisia.Ainakin nämä tuntemani ravut.Sama täällä foorumilla yksi rapu.
Aivan erityinen ja meille kaikille runsaasti iloa tuonut kekseliäitten aiheitten muodossa.
Katsellaan mitä elämä tuo,,,

[K-NRJ]

Et kai sinä Kaurisenergiaa minuun aivan pillastunut,kirjoituksistani?
Ei ollut tarkoitus sinua loukata,sillä mielipiteistäsi olen aina pitänyt,liekö tuo samankaltainen ajatusmaailma jossain asioissa.

En minä sinuun pillastunut, älä sitä pelkää.

Murheita meillä on kaikilla.

[brown trout]

Hei Kaurisnenergiaa!

Olipa huojentavaa lukea keskustelun otsikko: "Iloisia uutisia Kauriille!". Niitä tässä kaivataankin - ja kovasti!

Aloitin innoissani etsimään ja tutkimaan, että missähän huoneessa minulla mahtaa tuo Jupiter olla, vai oliko se Pluto??? Että josko sittenkin "aurinko paistaisi tähänkin risukasaan"! Kyllä toivosta olen jo melkein luopunutkin...

Syntymäkartastani ne kyllä löysin, mutta eikös se/ne pidä katsoa jostakin "ajantasalla" olevasta kartasta joka pohjautuu syntymäkartan planeettakuvioihin??

Auttaisitko minua löytämään kyseisen/kyseiset huoneet ja niiden tarkoitukset? Olen kyllä kiitollinen muistakin tulevan vuoden asioista.
Katsoitkin karttaani viime vuoden lopulla, ja sinulla on varmasti aika kiireistä tulkintojen kanssa... Voi kunpa joskus oppisin itse ymmärtämään näitä juttuja!

Olen syntynyt 26.12.1974 Oulu Ks klo 01:22

-bt-

Ps. Toivon oikein paljon kaikkea hyvää vuodelle 2008 Sinulle ja muillekin astrolaisille! Ei taida toiveet siirtää planeettoja "oikeille kohdille", mutta toivon silti!

[K-NRJ]

Terve bt,

Joo, eipä ole helppoa meillä sorkkaeläimillä! Elämä koettelee, joo, se on totta, mutta pitää silti pitää lippu korkealla ja uskoa parempaan!

Sinulla liikkuu Jupiter nyt kolmosessa. Eli kommunikoinnin ja lähiympäristön huoneessa. Lisää tietoa tulee, ota opiksi ja käytä hyödyksi!

Sinun kohdallasi tosin on pakko mainita että parin vuoden päästä Pluto tulee ja ravistelee kaiken turhan pois. Sen jälkeen vasta nähdään, mikä on tärkeää ja mistä pitää luopua.