seuraava »

[Esmiralda]

Kauheasti haluan keskustella tästä aiheesta, juuri nyt kun konkreettisestikin elämme valon ja pimeyden mittelössä keskellä kaamosta. Valo alkaa tästä päivästä voittaa.

Mutta pimeys ja valo ovat myös henkistä asiaa. Ihmistenkin keskuudessa pimeys, mielen heikkous ja valo, positiivinen voima taistelevat keskenään.
Miten olette kokeneet sitä?


En tiedä onko tämä oikea alue aiheelle, mutta koska aihe on poimintaa Kryonin tekstistä ja käsittelee näitä uusia ilmiöitä, niin laitan sen tähän. Voihan sen siirtää.

Kryon (Lee oikeastaan) kanavoi paljon siitä, kuinka pimeys ei enää saa valtaa. 'Koska planeetan 'normaali' sävy on näinä parina viime vuotena juuri hypännyt pykälän verran ylemmäs'.

Hän puhuu myös, että tänä aikana tarvitaan enemmän ihmisiä luomaan alempi kuin korkeampi sävy ja kertoo siitä hyvin valaisevan esimerkin:

Jos otetaan täysin pimeä huone joka on täynnä Ihmisiä, ja siihen astuu yksi Valotyöläinen, koko huone valaistuu!

Tämäkin on vielä vaikea käsittää konkreettisesti, mutta seuraavassa sen jo toteaa: Kun olette pimeässä huoneessa ja avaatte oven, pimeys ei valu ulos! Sen sijaa valo virtaa pimeään huoneeseen.

Minulta meni yöunet, kun jonkin onnen tunteen saattelemana sen tosiaan oivalsin ja jäin ajattelemaan esim. ns. 'Pimeää keskiaikaa', jolloin joukolla tehtiin jostakin syyllistä ja esim. kylän parantaja poltettiin roviolla. Vertasin sitä omaan elämääni ja itseeni kohdistuviin hyökkäyksiin. Ja huomasin, että 'pimeys' ei ole levinnyt, haukku on vain kohdannut omat nilkat. 

Negatiivisuus ei saa otetta, se ei pääse leviämään. Pahat ja pimeät asiat eivät enää pysty kauaa piileksimään, ne paljastuvat päivänvaloon. Niihin ei enää mennä mukaan. Ne eivät enää alista.

Totta ... eihän kaikki paljastu tai kirkastu yhtäkkiä. Mutta tällaista tapahtuu...

Olenko liian sinisilmäinen? Näenkö asian liian positiivisena?

Ilahduin vain niin paljon tämän oivaltamisesta. 

[Esmiralda]

Kiitos Gmusic, kun ajattelet kanssani tätä! Minusta siinä on jotakin hyvin perustavanlaatuista asiaa juuri nyt.

Tietenkin ajattelen tuota itseni kautta, siellä ainoa kokemusmaailmani. Olen kohdannut niin uskomatonta vastarintaa ja vihaa joskus kohdistuvan toimiini, että olen vain ottanut sitä kiltisti vastaan ja ihmeissään. Jos ei koe olevansa pahalla asialla, niin se ei tunnut niin pahalta. Ihmeellistä on myös se, että vaikka toinen haluaa tuota negatiivista otetta kylvää ympärilleen, se ei ole tarttunut. Se on tuntunut kipeältä, mutta myös helpottavalta huomata, että ympäristö ei ole lähtenyt mukaan, vaan se negatiivinen onkin tiivistynyt 'haukkujan' itsensä ympärille.

Siksi ihmettelen, onko muut huomanneet saman kaltaista.

Uskon tässä suhteessa vankasti Kryonin tekstiin valon voimistumisesta! 

[Esmiralda]

Ehkä kiinnostukseni tähän aiheeseen saa minut etsimään tätä aluetta uutisista ja lehtien palstoilta.

Tätä valoa löytyy pimeimmistäkin paikoista, kuten Afganistanista. Luin tämän päivän Kalevasta nuoresta naisesta nimeltä Malai Joya, joka lapsena jo on paennut Afganisanista, opiskellut ja palannut omiensa luo. Taistelee siellä hallituksen taholla asti naisten ja lasten puolesta silläkin uhalla, että hänet on yritetty tappaa jo viisi kertaa ja kutsuttu moneen maahan turvaan ja kertomaan tilanteesta siellä. On parasta aikaa Suomessa vierailemassa. Hän ei pelkää kuolemaa, uskookin joutuvansa surman suuhun. Mutta sittenkin...

Hän sanoo: " Jos on elänyt vain itselleen, kaikki häviää kuoleman koittaessa. Mutta jos minun elämälläni ja kuolemallani on vaikutusta toisten elämään...." Lehti ei kerro jatkoa.

Hän uskoo kuolemansakin kautta valoon!

[Lilli]

Itsekin olen saanut osakseni rajuakin vastarintaa tässä valotyöntekijän urallani, ja vaikka oma tehtävä on pysynyt kirkkaana, niin kieltämättä olen välillä epäillyt, että loppuelämä ei välttämättä kovin pitkä ole.

Valo tulee sielusta, pimeys egosta. Valo uhkaa egoa ja se tekee lähes mitä tahansa olemassaolonsa takia - mitä enemmän ihminen on egonsa vallassa, sitä rankempia toimenpiteitä voi olla odotettavissa. Minä en olisi lainkaan yhtä optimistinen Kryonin kanssa siitä, että Valo voittaisi Pimeyden ihan noin vain. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että valotyöntekijänä oleminen vaatii valtavan hyvää itsetuntemusta ja paljon rohkeutta, tervettä järkeä ja rakkautta - muuten ei välttämättä kestä sitä lynkkausmielialaa, minkä väistämättä saa näissä hommissa kohdata. Itseään pitää myös puhdistaa jatkuvasti. Minä en ainakaan ole sataprosenttisen immuuni muiden ihmisten negatiivisille energioille. Minäkään en ole 100% vapaa peloista ja niitä joutuu työstämään sitä mukaa kuin niihin törmää. Omalla kohdallani kohtaan jatkuvasti vihamielisyyttä ja mustamaalausta pelkän olemukseni takia. Vain kohtuullisen harvat tietävät hengellisyydestäni IRL.

On kuitenkin valtavan palkitsevaa, jos on joskus onnistunut ohjaamaan kanssaihmistä selkeämmille vesille elämässään. Silloin jaksaa taas uskoa siihen, ettei tämä työ turhaa ole.

[Esmiralda]

En tiedä olenko mikään valotyöntekijä, en ehkä ymmärrä sitä täysin tai ollenkaan.
Hengellisenä kyllä pidän itseäni, sitäkin sellaisen koulun oppilaana olemisena.

Mutta ymmärrän mistä puhut! Kiitos.

Ego. Ymmärrän jotenkin, että joillakin on pelkästään tehtävänäkin ehkä kantaa tuota suurta egoa, jonka luulee oikeaksi rakentuneen eikä halua siihen mitään muutoksia, koska pelkää sen haljoamista. Sillä on tietynlainen sen osoittamisen merkitys. Sillä senkin pitää näkyä.

Esimerkki, jonka varmaan sinäkin Lillit ymmärrät.

Läheinen ihminen on fysioterapeutti, yksintyöskentelijä, tähtää tarkkuuteen, tietoviisauteen ja oppimaansa taitoon. On suorastaan perfektionismiin pyrkivä. Harrastusystäväni.

Kun hän sai tietää, että opetan jotakin, missä minulla ei ole virallista pätevyyttä, ja vielä autan ihmisiä hoidoilla, joilla ei ole virallista hyväksyntää. Vieläpä hyväksyn ihmisen, joka hänen mielestä on täysin väärillä teillä.

Hänen mielestään johdatan myös muita ihmisiä harhaan. Erään kerran hän vain sai raivokohtauksen. Haukkui minut ison porukan edessä petturiksi ja manipuloijaksi ja vaikka miksi. Minä olen aavistanut hänen pelkonsa ja tunnistanut hänen maailmansa, mikä ei saa muuttua, jossa on tiiviit rajat ja reunaehdot. Joten se ei ollut yllätys.

Mutta hän ei onnistunut saamaan muita mukaansa. Se oli kauhea pettymys hänelle. Hän vetäytyi porukasta pois. Ja varmaan näkee minut entistä pahempana. Vaikka jätin hänelle haasteen: -Syyttelet vääristä asioista. Olet minulle anteeksipyynnön velkaa.

Silti ajattelen, että noin pitää tapahtua. Jotakin liikkuu. Jotakin hajaantuu. Kuitenkin. Tulee tilaa. Uskon, että jopa valolle. Uskon myös, että hän on suuri opettajani. Jotakin hän osoitti minulle paljon. Ja muillekin.

[Mirjam*]

Ihan mielenkiintoinen aihe.
Valo ja pimeys, minulle ne ovat toisiaan täydentävä kokonaisuus.
En ymmärrä sitä, että hakeudutaan vain toisen puoleen niin symbolisesti kuin konkreettisesti.
En sekoittaisi edes symbolisesti valoa ja pimeyttä oikeaan ja väärään, joilla tarkoitan sitä, että ihmisellä on vapaa tahto valita tekeekö inhimillisyyttä ja elämää kunnioittavia tekoja ja valintoja vai ei.
Tälläkään en tarkottaisi pelkästään sitä, että ihminen heittäytyisi johonkin marttyyrin tai "valotyöntekijänosaan", vaan sitä, että meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen yksilöllisyytemme, elämänpolkumme, jopa osaltaan kohtalomme ja elämäntarkoituksemme ja sitä oppisimme kunnioittamaan itsessämme ja muissa.
Muistaen ne vanhat jopa klisheisetkin kymmenen käskyä, jotka jokainen voi sydämessään muuntaa tähän aikaan ja hetkeen sopiviksi, ilman paatoksellisuutta.

Nuo "Kryon" ja muut vastaavat, ovat aika "kuluneita" ja niitä samoja jo pyörinyt vuosikymmeniä, vuosisatoja ja jopa tuhansia. Niissä ei ole mitään uutta maailmankaikkeudessa. Niissä voi olla uutta yhden ihmisen yksilöllisessä kehityksessä ja sen sopeuttamisessa kokonaisuuteen. Jos sieltä jonkin kosketuspinnan itselleen löytää.

Ja tuo saa "ego", jota käytetään minun mielestäni niin holtittomasti kuin vain jotain  sanaa voi käyttää. Niinkuin jotkut käyttää klisheisesti sanaa rakkaus, masennus tai suru.
Itseasiassa jossain vaiheessa tänää juuri tuli jostain ajatus mieleeni, että minuus, eli minuuden kokeminen, eli ego, ei ole mitään, mistä pitää päästä eroon, ellei halua "kalifksi kalifin paikalle" Joko kieltämällä sen tai nostalla jalustalle muiden ihmisten ja Luojan/Elämän edessä.
Egoaan ja minuuttaan voi jalostaa inhimilliseksi, sitä minä pidän tärkeänä. Egoaan voi jalostaa terveellä tavalla nöyräksi, mutta myös rohkeaksi ja rohkeutta vaatii juuri se, että ottaa vastuun omana itsenään, yksilöllisenä ihmisenä kasvaa siksi mitä on nyt ja tässä. Rohkeutta olla ottamatta naamioita kasvoilleen. Rohkeutta olla inhimillinen ja erehtyväinen ihminen.

Valo ja pimeys.
Ne ovat kauniita ja rakastan molempia. Rakastan. Vaikka kärsin kun kohtaan omaa pimeyttäni. Luonnon pimeys on kaunista ja pelottavaakin joskus, jota valon tuike kaunistaa.

Oikea ja väärä on.
Näin minä koen nyt. Toivottavasti ei nyt mennyt ihan off topic. Olen aika väsynyt jo ja ajatus ei kulje ihan sadalla.

[Riitta]

muiden ihmisten ja Luojan/Elämän edessä.
Egoaan ja minuuttaan voi jalostaa inhimilliseksi, sitä minä pidän tärkeänä. Egoaan voi jalostaa terveellä tavalla nöyräksi, mutta myös rohkeaksi ja rohkeutta vaatii juuri se, että ottaa vastuun omana itsenään, yksilöllisenä ihmisenä kasvaa siksi mitä on nyt ja tässä. Rohkeutta olla ottamatta naamioita kasvoilleen. Rohkeutta olla inhimillinen ja erehtyväinen ihminen.

Niimpa juuri-ja meilla on 2 puolta, haluamme tai ei, niin miksi emme voisi hyvaksya niita molempia. Itsellani oli juuri itseni kanssa tappelu-olkoon valo vastaan ego, mutta ei siita mitaan tule, minun on hyvaksyttava myos pimeat puoleni 

[Esmiralda]

Totta puhutte!

Eihan ole valoa ilman pimeyttä. Toinen toisensa näyttäjä! Kyllä uskon, että kun toinen tuo pimeät puolet esiin ja toiset siitä riitaantuu tai paheksuu, samalla paheksuu omaa pimeää puoltaan. Aina tulee esiin muidenkin pimeät puolet.

Mutta se pimeys ei ime enää mukaansa. Toinen ei vie toista, enää ei pelätä. Ihminen taistelee omien sävyjensä kanssa yksilönä.

Mitä se sitten on tuo pimeys, jota esoteerisesti koetaan negatiiviseksi? Mitä valo, jota 'hyväksi' mainitaan. Niillä käsitteillä voi olla niin monta ymmärrystä kuin on yksilöä.

Vaikka sanotaankin, ettei mitään uutta maailmankaikkeudessa, kun se kaikki jo on, myös kaiken ratkaisut. Meidän tehtävänähän on vain löytää ne. Ehkä mekin tai minäkin jauhan tässä samaa, aina vain samaa.

Mutta kun välähtelee!  :

Ja aina se ego vain on taistelemassa tuon valon ja pimeyden välissä.
Suotakoon sille jo toki joulurauha.

[Mio]

Valon henki elävöittää pimeydessä uinailevan avaruussylin olevaisen väriloistoon 

[Arkiviisu]

http://i149.photobucket.com/albums/s60/kimberlyshawn/ANGELS/243.gif[/center]

*********************************************'

John Lennon - Imagine

Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one

http://www.lyrics007.com/John%20Lennon%20Lyrics/Imagine%20Lyrics.html

  klikkaa kuvaa -

Valon henki elävöittää pimeydessä uinailevan avaruussylin olevaisen väriloistoon 

[BlueRose]

Itse olen aika väsynyt  mutta onneksi nyt on yli viikon loma koulusta  mieheni kuvasi meidän parvekkeelta joulukuun 20pv kuvan joka on aika harvinainen näky tähän aikaan Suomessa  laitan sen teille ihailtavaksi ja muutama päivä muutenkin taiva oli kuin tulimeri, jotain energiaa se on, olisiko se sitä uutta kautta alkamassa

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis kevättä kohti on jo oltu menossa 2 pv, pk seudulla valoisia päiviä.. en kaipaa lunta, luistella voi ilmankin.. toki jos veri vetäisi laskettelemaan. Onkohan etelän hiihtokeskuksissa lunta?

Meri, ei taida voida hiihtää, vai? Saaristo? Laivaväylät aina avoinna..   

[Riitta]

Ihana kuva Sawotar!!!

[K-NRJ]

Onkohan etelän hiihtokeskuksissa lunta?

Serenassa on. 

Mutta tuosta aiheesta tuli mieleeni jotain. Nimittäin, kun jokunen vuosi sitten kävin eräällä suositulla selvänäkijällä (joka näki asiat ikäänkuin automaattikirjoituksella) niin hän kertoi minulle, että suurin osa naisista suhtautuu minuun epäillen, vähän sanoen että mitä sinä siinä luulet olevasi -vaikka todellisuudessa moni heistä kokee vain kateutta, koska itse ajan positiivisuutta muihin.

Olen huomannut tuon seikan esim. töissä. Roolini siellä on virallisestikin olla hengenluoja, tsemppaan muita ja pidän yllä yhteishenkeä. Siinä olen onnistunut johdon mukaan hyvin. Mutta ongelmatapauksia on, juuri niitä jotka ovat niin peruspessimistejä ja kateellisia, että heidän vihansa melkein näkyy ulospäin! Heillä on asenne, että koska itsellä menee huonosti niin parasta olis jo muillakin menisi...

Mutta Esmiralda: älä vaan masennu fysioterapeuttiystäväsi asenteesta. Sen alan ammattilaiset valitettavasti ovat pilkunviilaajia viimeiseen asti. Heidän on vaikea käsittää luovuutta ja lämpöä. Muista että me olemme heidän yläpuolellaan! 

[Chandra]

Arkiviisu!

Kiitos tuon ihanan laulun sanoista.Kiitos että toit sen taas mieleen.
Siinä on jotain,jota kohti kulkea.Jossa on totuus ja toivo ja joka olisi aivan mahdollista saavuttaa,jos kaikki asennoituisivat noin.