Ehkä siun kuu skorppari etsii, ja analysoi tunteiden aitoutta asioissa. Jotenkin omituisesti kyllä ymmärrän mitä tarkoitat, ehkä miun
sen jotenkin ymmärtää, vaikkakin ehkä vain alitajuisella tasolla.
Etkä tosiaan itsekään haluaisi vetää ns. roolia. Mutta mitäs Chandra, jos jättäisitkin tuon roolin nurkkaan rohkeasti ja olisit ihan oma itsesi, ja viettäisit juuri sellaisen Joulun, tai muutenvaan päivän, kuin sinä haluat?
Ehkä tuo tuskailu jatkuu niin kauan, kuin uskallat tehdä sen? Mitä voit menettää? Tuskin tyttäresi laittaa välejä poikki? Voi olla hieman harmissaan, mutta hyvänen aika, ei kai hänkään tule sinun mieliksesi mitään roolia vetämään? Luulen, että nykynuoret eivät enää uhraudu niin hanakasti ja ota marttyyrin roolia.
Taas voinen kertoa omasta lapsuudestani, vaikka perheessäni ei vietetty Joulua, enkä minäkään viettänyt, ei siis todellakaan millään tavalla, ei kortteja, ei mitään toivotuksia, ei yhtään mitään. Niin ei silti ihmiset meihin suuttuneet. Loppuen lopuksi, kun on rohkeasti sitä mitä on, niin ihmiset kunnioittaa niitä asenteita ja käsityksiä. Eikä isäni ja äitini edelleen vietä Joulua, eikä se taas minua haittaa, tietenkin eläkööt elämänsä niinkuin haluavat, kunhan eivät minua pakota samaan elämään.
Miksi sinun pitäisi elää tyttäresi mielen mukaan? No, suurin syy varmaan on se, että rakastat häntä kovasti ja tahdot miellyttää, mutta siltikin.
En minä ainakaan haluaisi, että minun äiti väkipakolla tulisi joulupöytääni viemään roolinsa läpi....
Voi, soisin ilomielin hänelle vötkyilypäivän kotonaan milloin vaan. Luulen kyllä Chandra, että tyttäresikin tuntisi ihan samoin, kun vaan rohkeasti otat asian puheeksi.
En minäkään erityisemmin perusta ystävänpäivästä, eikä se täälläpäin niin kovin suosittu ole. Tuntuu, että suomalaiset aika hitaasti syttyvät ns. uusiin perinteisiin.