Hei,
Auttaisitteko antaen neuvoja tai jotain tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni?
Olen aivan hukassa itseni ja elämäntilanteeni kanssa...
En saa mitään otetta työtilanteeseeni, mieltäni vaivaa tunne, että avopuolisoni haikailee entisensä perään, josta eronnut n.3 vuotta sitten ja että jotain konkreettista sen suuntaan tapahtuu viimeestään ensi syys-talvella... En ymmärrä, miten ajatukseni ovat lähteneet tuollaiselle reitille..? Pelkoako vain?
Ja mikä on kun työnteko ei kiinnosta? Ei ole kiinnostanu pariin vuoteen...
Perheenlisäyksestäkin olemme keskustelleet viime-aikoina tiuhaan tahtiin (mikä olisi toiveitteni täyttymys...
. Lääkärinikin jo hoputtanut, sillä kohta jo myöhäistä ikäni perustella
), mutta en uskalla vielä lähteä yrittämään, koska pelkään kumppanini tunteiden olevan jossain aivan muualla... Itselläni ei ole lasta, mutta avokillani on kohta 6v lapsi tämän entisensä kanssa.
En haluaisi jonain päivänä tulevaisuudessa kuulla kumppaniltani, ettei hän rakastanutkaan minua ym. ja huoltajuuskiistat ja kaikki...
Olisin hyvin, hyvin kiitollinen kaikille, jotka auttaisivat!!