seuraava »

[Sissell]

En ole ihan varma onko aiheesta täällä paljonkin kirjoteltu, yritin etsiä aiheesta keskustelua mutten ainakaan tuolla haku-komennolla löytänyt...

Ihan pakko kysellä ihmisten kokemuksia tätäkin kautta eli onko täällä ihmisiä, jotka elävät uusperheessä? Erityisesti kiinnostaisi kuulla tuntemuksia naispuolisilta, joiden miehellä on lapsi/lapsia entisen avo-/avioliiton jäljiltä.

Miesystävälläni on pieni poika, joka on ollut ihan toivottu lapsi. Parisuhde ei vain sitten kestänyt, en viitsi syistä sen enempää tähän selitellä, mutta painavat syyt kuitenkin taustalla. Tapailtu ja seurusteltu on tämän miehen kanssa tässä jo yli vuosi, ja nyt olisi sitten vihdoin tarkoitus, että minä tutustun tähän hänen lapseen.. Itse asiassa jo tänä iltana olisi vielä tarkoitus pikaisesti tämä lapsi nähdä.

En ole koskaan kauheasti ollut lasten perään, joten arvatenkin tuntemukset tämän asian osalta ovat heitelleet suuntaan jos toiseenkin. En ikinä olisi aiemmin voinut kuvitellakaan, että rakastuisin mieheen, jolla on lapsi/lapsia. Alkuvaiheessa en edes tiennyt asiasta. Eikä siinä toisaalta mitään, en ollut edes kiinnostunut, kun itse halusin alun perin pelkkää kaveruutta ym. Sitten se kuitenkin vain olikin menoa ja kovaa - jo heti ensi näkemältä itse asiassa 

En oikein itse edes tiedä, miksi olen aina niin kovin karttanut lapsia ja halunnut äkkiä poistua paikalta. Ei pitäisi olla huonoja kokemuksia tai mitään. Ei vain tule sellaista halua saada kenenkään lasta syliin tmv  Eihän lapsia ja eläimiä tule tietenkään verrata, mutta eläimet taas nostattavat juuri sellaista hillitöntä rakkauden tunnetta sydämessä, oli sitten kenen tahansa eläin kyseessä. Voi kunpa lapset saisivat saman aikaan. Vanhusten parissa olen työskennellyt monena vuotena ja heidänkin luokse olen valmis menemään ilman että tunnen oloani vaivaantuneeksi. Voin ihan hyvin halata heitä ja olla erittäin sydämellinen ja aito heidän seurassaan 

Ehkä tämä kaikki sitten johtuu jotenkin kokemattomuudesta, pelosta tai etten tunne osaavani oikein toimia lasten seurassa. Olen hyvin rakastunut ja tiedän miesystävänikin olevan...hän jaksaa kyllä tukea ja on valmis aina juttelemaan avoimesti ja kyselee tuntemuksistani...joten olen kyllä valmis yrittämään parhaani. Olen varmaan vielä kauhean itsekeskeinen ihminen..ehkä nyt on sitten se kasvun paikka. Varmaan tälläkin tapahtumalla on elämässäni jokin tarkoitus 

Olisi kuitenkin kiva kuulla ihmisten kokemuksista uusperhe-elämästä.

[Asterix]

Jos miehellä on lapsi/a, niin se täytyy ottaa koko paketti
tai ei mitään. Lapsia ei voi erottaa vanhemmistaan.

Vaaka-mieheni erosi vuokseni ex-vaimostaan
ja heillä on 2 poikaa yhdessä.

Itselläni ei ole lapsia ja olen tyytyväinen, että
mieheni on jo tehnyt ne jonkun lisääntymishaluisen kanssa,
eikä minun tarvitse stressata itseäni asialla.

Tykkään lapsista, mutta en silti välttämättä halua omia lapsia.
Sen verran kovaa ja raskasta hommaa tuo vanhemmuus on,
että kaihdan sitä.

Saan kokea todella hienoja hetkiä mieheni pienten poikien kanssa,
mutta saamme myös paljon vapaa-aikaa yhdessä mieheni kanssa,
koska pojat ovat puolet ajasta äitinsä kanssa.

Jos meillä olisi yhteisiä lapsia, niin voi suosiosta unohtaa yhteisen
ajan, romantiikan ja hauskan pidon.

Tilanne on siis paras mahdollinen näin.
On lapsia samassa perheessä, mutta ei koko ajan.

En pyri olemaan äiti, saati edes äitipuoli pojille.
Heillä on jo maailman paras äiti.
Paremminkin olen hupailukaveri, jonka kanssa mennään laskettelemaan,
harrastamaan, pelaamaan jne, mutta yhdessä isän kanssa.

Tein heti alkuun selväksi miehelleni ja hänen ex-vaimolleen,
etten aio olla ilmainen lastenvahti -> olen valinnut vapaa-ehtoisesti
lapsettomuuden, enkä siis myöskään halua muiden lapsia kontolleni.

Niitä tilanteita tulee, kun lasten äiti haluaa menoilleen
ja mieheni haluaa omille menoilleen.
-> he voivat palkata jonkun, kuten tekivät jo avioliittonsa aikana.

[Sissell]

Juu ei ole koko aikana tullut mieleenkään yrittää estää heitä koskaan näkemästä toisiaan. Päinvastoin olen itse perunut välillä meidän näkemisiä, jotta he saisivat olla rauhassa keskenään. Nyt tuli sitten kuitenkin vihdoin itsekin otettua tuo ratkaiseva askel ja tavattua lapsi...lapsi tosin nukkui oikeastaan koko ajan, mutta ei voi muuta sanoa kuin että varmasti suloisin mitä olen koskaan nähnyt  Tuli kyllä todella voimakas tunne siitä, että haluan kuulua näiden kahden elämään ja viettää enemmänkin aikaa kolmisin ja luoda toivon mukaan hyvin läheisen suhteen tähän lapseenkin  Itsekin toivoisin juuri tuollaista, että voitaisiin kolmisin tehdä kaikkea kivaa ja hauskaa yhessä...itse kun olen kyllä valmis kaikenlaisiin uusiinkin kokemuksiin  Ja ei epäilystäkään etteikö miesystäväni myös olisi...Kaksonen on kyseessä