Heikoimmin kartallani edustettuna on
(Pullenin laskelmien mukaan 2,4%)
Seuraavina häntäpäätä edustavat
(2,5%) ja
(5,7%)
Hmm...Koska noususolmuni sijaitsee juuri tuossa heikosti edustetussa ravun merkissä, voisin ajatella, että elämänläksyni oppiminen on minulle tavallista vaikeampi paikka. Pitää ikään kuin oppia ja omaksua jotakin sellaista, joka itselle ei vältämättä ole niin luontaista ja sisäsyntyistä. Ehkä tuo käytännön tasolla (valitettavasti) aika hyvin toteutuukin, koska pidän tässä elämässä tärkeimpänä sitä, että oppisin olemaan hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma äitisuhteeni onkin ollut erittäin vaikea, eikä oikeanlaista esikuvaa ja mallia juuri ole ollut. Oma äitini on
aurinkomerkiltään ja myös kuumerkiltään, joten ravulle tunnusomaista tunteellisuutta ja lämpöä ei juuri minun lapsuudenkodissani ole jaettu, joka onkin jättänyt minuun jonkinlaisen emotionaalisen tyhjiön, jota myöhemmässä elämässäni olen epätoivoisesti koittanut täyttää. Omat lapseni haluaisin samanlaiselta kriisiltä säästää, mutta myös minä olen aurinkomerkiltäni kriittinen, analysoiva ja helposti viileän ja pidättyvän oloinen neitsyt. On siis enemmän kuin helppoa sortua seuraamaan äitinsä jalanjälkiä ja toistamaan hänen virheitään. Kovasti kuitenkin ponnistelen toisenlaiseen äitiyteen, mutta valitettavasti lempeä, lämminhenkinen rapumaisuus ei aina tule kovin luonnostaan.
Ehkä sen verran alitajuisesti viisas olen kuitenkin, että luonnostani kyllä viihdyn hyvin rapuihmisten seurassa. Tavallaan siis voisi ajatella, että intuitiivisesti hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, joilta voin oppia jotain ja jotka voivat tukea minua matkallani oman läksyni oppimisessa ja omaksumisessa. Nautin suuresti rapujen huumorintajusta ja koen olevani turvassa heidän seurassaan. On ollut lohdullista ja vapauttavaa huomata, että ravun merkeissä syntyneet ihmiset harvoin hätkähtävät ja säikähtävät, vaikka pinnan alla raivoisana kupliva tunteellisuuteni purskahtaisikin varoittamatta ilmoille. He eivät yleensä myöskään kaihda tarvettani pureutua ihmismielen ja sielun synkimpiin syvyyksiin. Samaa ei voi lukea monien muiden tähtimerkkien edustajien eduksi.
Kaksosta on siis toisiksi vähiten. Olenko ehkä juuri tätä puutetta ja vajetta kompensoimaan saanut miehekseni ihka-aidon kaksosen, jolla siis on paitsi aurinko kaksosissa, myös hallitsevana merkkinä
(ja hallitsevana planeettana
)? Kieltämättä jotkut kaksosten piirteet ja tunnusomaiset maneerit menevät aika ajoin yli hilseen tai saavat kiehumaan. Toisaalta taas nautin suunnattomasti siitä älyllisestä ja verbaalisesta haasteesta ja vastuksesta, jotka nämä merkuriuksen sukkelat lapset minulle asettavat -olenhan itsekin johtavaltamerkiltäni ilman keveä vaaka ja aurinkomerkkini neitsyen planeettahan on myöskin tuo jumalten sanansaattaja
. Kaksosten levoton, kupliva ja hilpeä perusenergia pitää mieleni vireänä ja antaa vastapainoa omalle synkkyyteen ja raskasmielisyyteen taipuvaiselle sielulleni.
Ja entäpä vesimies...Tämä viimeinen ilmanmerkki on aina kiehtonut ja ihastuttanut minua. Valitettavasti myöskin vihastuttanut aina loppupelissä
. Lapsuudessani ja elämäni tärkeimmissä tähtihetkissä tai toisaalta kipeimmissä ja vaikeimmissa paikoissa poissaolollaan loistanut isäni on aurinkomerkiltään
. Joku isänrakkaudden tyydyttämätön, salattu kaipuuko on saanut minut hakeutumaan kerta toisensa
-miesten syliin, suhteisiin, joissa jäin yhtä suureen emotionaaliseen tyhjiöön ja kylmiöön kuin suhteessa omaan isääni? Ehkä vaaka minussa saa aluksi molemman osapuolen ihastumaan ja viehtymään toisiinsa suuresti, mutta kun pinnan alta paljastuu syvyyksiin luotaava, intensiivinen skorpioni (toisiksi eniten kartallani) ja kiihkeän tulinen ja sotaisi oinas (kolmas kartallani), on tilanne ajatunut silmän räpäyksessä molemminpuoliseen, kivuliaaseen hämmennykseen. Traagista kyllä, ehkä juuri se, mikä aluksi minua kiehtoo vesimiehissä, on lopulta myör juuri se, miksen heitä voi sietää. Tapa asettua elämän ulkopuolelle ja maanpinnan yläpuolelle tarkkailijaksi, kyky nädhä kosmisia konkreettisten sijaan on sekä sytyttävää, että myös äärimmäisen ärsyttävää ja pitkästyttävää
. Tekee mieli vähän ravistella ja huutaa korvaan: " elä vähän, antaudu, anna mennä, tunne JOTAIN"