seuraava »

[Usvametsä]

Osaatteko heittäytyä tefloniksi, kun joku ilkeämielinen henkilö syytää suustaan ilkeitä kommentteja ?

Minua on harmittanut jo muutaman päivän ajan eräs työkaveri, joka jokaisessa mahdollisessa käänteessä letkauttaa mulle päin naamaa, mitä ikinä vaan keksii, jolla vois olla epäystävällinen mua kohtaan. En tosin ole ainoa, jota kohtaan hän näitä ilkeyksiä laukoo, minä taidan olla nyt tänävuonna tai toivottavasti vain tämän kuukauden hänen kohteenaan.

Hidas kun olen, en siinä tilanteessa osaa reakoida letkaukseen mitenkään, vaan jään ihan pölvästinä niille sijoilleni hämmästelemään, että taas siltä pääsi.

Yritän kyllä asennoitua ko. henkilöön ihan neutraalisti, mutta sellaisen letkauksen jälkeen tuntuu, että koko loppupäivän ei meinaa mikään enää onnistua.

 

[Ivan]

Sama hätä minullakin, nimittäin hidas sytytys.
Onneksi nyrkkini on nopea. 

Mutta oikeasti voisit vaikka kokeilla kohdata hänet kahden kesken ja sanoa suoraan tuosta asiasta.
Olin minäkin kerran töissä.Ja siellä sattui juuri silloin olemaan eräs samanlainen työtoveri.
Käytin tilaisuuden kääntääkseni katseeni itseeni.
Korvasin hänen mielipiteensä minusta, omilla tuntemuksillani itsestäni.

Ei se tietenkään mitään muuttanut ja paskalta kaikki silti tuntui.
Jooh...

[enska]

Hei Usvametsä
aika usein mullekkin sattuu niin, etten ehdi reagoida jonkun piikeille ajoissa ja sitten joskus tunnin tai päivän kuluttua  mielentilasta riippuen) keksin jotain mojovaa vastavetoa.
Mutta tuo loukkaantuminen riippuu vähän miten törkestä heitosta on kyse. Yleensä vaan naurahtelen ja saatan kääntää homman jotenkin vitsiksi. Esitän tyhmää joka ei edes muka ymmärtänyt juttua. Vaikka voi se oikeasti kaivella. Pomotyypeille yleensä käytän seuraavaa:
jos tietty raja ylittyy niin sitten pyrin sanomaan asiallisesti että eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin tvs.

jos sellainen  piikittely on jatkuvaa ja ihan tietoista provoa niin mulla on tasan kaksi reagointimallia:
A  suhtaudun koko tyyppiin kuin ilmaa ja ajattelen että omapa on häpeänsä. Yleensähän kiusaaja luovuttaa kun ei saa huomiota.


B  jos ilkeyttä kuulee väärällä hetkellä niin saatampa haistattaa aika pahasti. Silloin kyllä poltan sillat ja oksat ja männynkävyt eikä paluuta entiseen ole. Mutta tätä tapahtuu aika harvoin.

Mutta tsemppiä sulle. Ei se pomo-asema kenestäkään parempaa tee.

[CorvusLeonis]

Minäkään en reagoi kaiken maailman molottajiin juuri mitenkään, korkeintaan ajattelen että mitä tuokin pateettinen kuolevainen kuvittelee saavuttavansa. :

[Stareyes]

USVAMETSÄ

Yritän parhaani olla välittämättä ilkeämielisistä letkautksista (veljeni heittelee tosi ilkeää herjaa välillä ).
Ajattelen, ehkä lakonisesti, että letkauttelijalla on paha olo/päivä tai jokin muu jurppii kovasti
En yleensä kamalasti kiinnitä asiaan edes huomiota, mä kun olen sellainen haavemaailmassa kulkeva olento, joten puolet voi mennä ihan reippaasti sivusuun.
Mutta jos mun kimpussani hääräisi joku oikein ilkeämielinen ihminen, kun omaan tulista temperamenttia niin, sanoa paukautan kyllä sitten kun menee jo liikaa yli. Ehkä mun onni, ehkäpä ei, mutta sillä tavalla olen aina pärjännyt, kun pidän puoleni
Toivotan sinulle paljon voimia, että saat sanotuksi sen mikä mielestäsi on oikein.
Stareyes

[Buf~]

Yksti työkaveri on monesti pain in the ass... koska hänen tätyy ainha olla se paras (oinas), oli kyse sitten hvyästä tai pahasta. Usein menee mulla ihan toisesta korvastas sisään ja toisesta ulos. Joskus tulee kyllä pistettyy takas ja useinmiten ihan itsekkään huomaamatta 

[Geisha]

Hei minä!!!

Minä olen paha molottaja. Yleensä muutan kaikki ystäväni vihamiehiksi. Ja en anna anteeksi heidän herkkyydelle, koska he eivät ymmärrä sitä itse. Minähän olen tunteeton kakkahousu.

[hopeatähti]

Hankala tilanne, mutta itse olen huomannut, että niin kauan kuin minussa on "tarttumapintaa" niin kauan toisten letkaukset/haukkumiset/tmv vaikuttaa negatiivisesti.

Hyvä on tietenkin katsoa miksi ja mikä niin kovasti satuttaa, koska siellä missä eniten sattuu, siellä eniten on työstettävää.

Toiset toimii meillä tuossa tilanteessa monena opettavana osana, missä kulkee omat rajat, annammeko miten paljon muiden olla kimpussamme, miten on oma tilanne, tarviiko lähteä mukaan vai antaako toisen olla, miksi loukkaannuin ja miksa haluan vielä loukkaantua jne

Jokaisella meillä on kuitenkin ne omat rajat ja jos kokee, että joku on ylittänyt ne, kannattaa rohkeasti sanoa, että nyt riittää.

Haukkuja jatkaa niin kauan kun me sallitaan hänen jatkavan ja jos ei muu auta, ole täysin huomaamaton kun hän on äänessä, älä välitä äläkä näytä että välität.

Toisen into usein lopahtaa kun huomaa ettei se vaikuta kenenkään.

Lasten kasvatuksessa olen huomannut tämän toimivan äärettömän hyvin, kun lapsi on pahalla tuulella ja haluaa kiukutella kaikille ja kaikesta, on parempi jossain vaiheessa antaa toisen olla omassa kiukussa, koska hyvä on muistaa, että toisen kiukku ei ole oma kiukku mutta voi toki lähteä siihen kiukkuun mukaan.

Valinta on aina meissä itsessään, toinen vai esitti omaa pahaa oloa ja miksi minun tarvitsee jakaa tuon energian hänen kanssa?

Kun tarttumapinnat on työstetty, voi edelleen osoittaa toiselle missä oma raja kulkee mutta se mitä toinen letkauttaa ei häiritse sisäistä tasapainoasi, vaan ymmärrät miksi hän tekee ja miksi se aikonaan sinua kovasti satutti.

Helppoa?

Tarpeeksi kun harjoittelee niin huomaakin yksi päivä, että on paljon helpompaa ja antaa toisten olla niissä omissa energioissa, tuolloin haukkuja on tehnyt tehtäväänsä ainakin omalla kohdallaan.

[ianthe]

Riippuu täysin tilanteesta, miten reagoin, mutta jos letkautus sattuu osumaan johonkin todella arkaan paikkaan, minä neito kyllä anna takaisin ja samalla mitalla!
Ennen otin pahat sanat liikaakin itseeni, mutta nykyisin en ole enää niin herkkänahkainen. Monesti kyllä jotkin sanat jää mieleen pyörimään kunnes itsekin tajuan kuinka tyhmiä jutut olivatkaan. Sitten voin unohtaa koko jutun tyystin.

[Geisha]

Ei, kyllä minä tiedän, että olen vahva ja että käyttäydyn typerästi jne. Mutta oikeastaan en ajattele, että olisin tehnyt vääryyttä jotain herkkistä kohtaan. Autan ja ymmärrän ihmisiä tarpeen mukaan. Ja minusta on parempi, että silloin tällöin riidellään.

Ja tämä sattui myös minuun erityisesti:

http://www.eroakirkosta.fi/

Erityisen typerä keksintö.

[sawotar]

Parempi kun sutkautat...Minä synnyin tälläiseksi Mikäs on sinun perustelusi  

[Ave^^]

yleensä olen tyytyväinen, jos nuo letkautukset ovat rehellisiä. voin siten miettiä, että olenkin tuollainen ja korjata asian. ehkä joskus on tosin vaikea erottaa, onko se totta vai vain turhaa haukkumista.. aina kun alan miettimään olenko sellainen.  mutta huumorilla yritän kaiken ottaa. vähän aikaa kyllä sattuu, mutta pian on jo kaikki unohtunut. 

[hurma]

Läheisiltä sattuu.. Muista en niin välitä. Useimmiten kumminkin koitan ottaa kritiikin opastuksena!

[Usvametsä]

Hei ja kiitos kommenteista !

En malta olla kirjoittamatta muutamaa kommenttia vielä näistä kommenteista...

Kyse ei ollut letkauttajan puolelta mistään kritiikin antamisesta tai haukkumisesta, vaan ihan  oikeasti letkautuksesta. En yleensä pahastu kritiikistä, koska esim. jos olen tehnyt tai toiminut väärin, haluan vääryyden ilmettyä ilmanmuuta selvittää, miten voisin tehdä tai toimia jatkossa, jotten tekisi uudestaan väärin. Itselleen ei kannata valehdella.

Täällä oli tosi monta ja mainiota neuvoa selvitä tällaisista tilanteista, kiitos näistä teille kaikille. Mun heikkouteni on ollut aina, etten osaa puolustaa itteeni, vaan käperryn siihen surkuttelun asteelle ja menen ihan lukkoon. Tämä, että sain kirjoitettua siitä teille, sai taas mut huomaamaan, mihin tilanteeseen olen menossa. Pitääpä ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja korjata tilanne. Yksi vanhoista konsteistani, jonka olin jo unohtanut, on että kääriydyn mielessäni ihanaan vanhaan pussilakanaani, jonka läpi mitkään letkaukset eivät kosketa mua.

 

[remppa11]

Riippuu mitä ja kuka letkauttaa.Kuten aikanaan äitini naapuri huomautti minulle,kyllä sustakin on tullut materialisti,kun ette lasta tee vaan taloanne maksatte.No siihen tokasin jäätävästi takaisin totuuden,niin pian seitsemättä vuotta sitä lasta ollaan tehty tossa lainan maksun ohella,Ei kuulunut enää asiasta sen perää keltää mitää. Mutta yleensä en näytä ainaskaan kelleen että kolahti,olen kehittänyt naamion jonka taakse ei kovin helpolla näe,ja mulle paras puolustautuminen on ulos kuin ei mitään ja sisällä itsekseni nuolen haavat ja kelaan kauanko asiaa kandee nuolla ja pohtia vai kandeeko,