Ironia voi olla hauska keino tollaisessa tilanteessa..
"Voi voi.. sinun julmat sanasi särkivät sydämeni.. Mikä tragedia
en voi enään näyttää naamani ulkona. Sinä olet niin paha ja älykäs.
Myönnän tappioni."
Mutta joo. Buddha puhui paljon Ironiasta, sarkamisista sekä siitä
miten ihmiset ovat liian piikikkäitä. Siinä taitaa olla mulle ainakin
opeteltavaa, hänen puheistaan. Valkoisessa Todellisen Dharman Lootus Sutrassa.
Olipa siellä sellainenkin kohta kuin "Mitä haittaa on sarkamista ja
piikikkäänä olosta jos se johtaa toisen valaistumiseen sekä auttaa
näkemään asiat niinkuin ne ovat?"
Pointti taisi kait olla se ettei tee siitä itse tarkoitusta tai jotain