Tämä on toiveiden topic,samoin haaveitten ja unelmien.
Toivokaamme,että nämä toiveemme toteutuvat!
Minä toivon,että kaikki yksinäiset,surulliset ja masentuneet,jotka istuvat yksin pimeässä tunnelissa,voisivat nähdä tunnelin päässä loistavan valon.
Se voi tuntua kaukaiselta,mutta jo sen näkeminen,herättää uskoa paremmasta.
Istu vain tunnelissa,istu niin kauan kuin sinun pitääkin ja selvitä ajatuksiasi,ongelmiasi ja surusi lähteitä.
Itke jos siltä tuntuu,sillä itku puhdistaa.
Mutta katsele silloin tällöin tunnelin päässä näkyvään valoon.
Jonain päivänä saatat jo jaksaa ryömiä hieman eteenpäin.
Istahdat taas ja otat uuden ongelman käsittelyyn.
Tee näin omaan tahtiisi.
Ja ehkä huomaat pian jo seisovasi jaloillasi ja käveleväsikin hieman.
Ja kun aika on.Kun itkut on itketty ja ahdistava möykky rinnasta on enää pienen pieni,olet aivan tunnelin suulla.
Häikäistyt valon kirkkaudesta ja sinun tekee mielesi ottaa askel ulos tunnelista.
Usko ja luota siihen,että niin sinä tulet tekemään ja silloin sinä olet käsitellyt menneisyytesi möykyt.
Voit astua valoon ja ilota ja nauraa.Elämä maistuu taas elämisen arvoiselta ja sinä olet oppinut paljon.Itsestäsi,menneisyydestäsi ja muista ihmisistä.
Silloin näet toisetkin uusin silmin ja olet täynnä myötätuntoa ja rakkautta kaikkea kohtaan.
Mutta muista,että juuri nyt sinun on lupa tuntea,niin kuin tunnet ja tehdä työ omassa tahdissasi.
Ja jonakin kauniina päivänä,sinä olet valmis astumaan takaisin valoon!
