seuraava »

[Esmiralda]

Hei!

Pyrin tällä aiheella herättämään ensinnäkin ihan konkreettisia toimia, millä palvelet, millä mielellä. Ja miten sinä koet itseäsi palveltavan?

Palvelija ja hallitsija koetaan usein toistensa vastakohtana. Usein ne ovat kuitenkin kaksi erottamatonta ja selvästi rajaamatonta asiaa. Palvelu ja toisen auttaminen voi useinkin mennä rajan yli ja siitä tulee hallitsemisen ja manipuloimisen alue.

Esimerkiksi sairasta tai liikuntakyvytöntä auttaessa näin voi helposti käydä. Alkaa hallita toisen elämää.

Onko palveleminen aitoa, jos sitä tekee hampaat irvissä ja palkkapäivää odotellessa? Miten johtaja palvelee? Ja niin edelleen...

Uskon kuitenkin, että palveleminen on suuri tehtävämme. Mutta miten se sujuu?

[helen]

Minun työkuviooni kuuluu palvella liikuntarajoitteisia,satunnaisesti
en tee sitä hampaat irvessä, olen myöskin kuullut.
että aikaisemmat tätä tointa hoitaneet, eivät ole vaivautuneet
edes ovea avaamaan.
Itse asioidessani olen saanut hyvää palvelua.
Palvelua on monenlaista, mutta ihminen on väärällä
alalla, jos palvelu ei toimi.

[Esmiralda]

Asioinnit ja asiakaspalvelu!

Kuinka tärkeää se onkin näinä aikoina, jolloin osa toimii liukuhihnasysteeminä, pikaisesti ja osittain automaattisesti saatikka sitten tämä sähkövälityspalvelu!

Nykyään etsin asiakaspalvelusta kasvoja, silmiä, ilmettä, sanaa ja hymyä. Kun siitä jotakin saan, jopa sanaa vaihtaa, se tosiaan TUNTUU. Sellainen kanssakäyminen kun on käynyt harvinaisemmaksi.

Välistä kaikki 'nopea' on hyvä, menen itsekin kuin puhuri enkä sivulle vilkuile. Monta asiaa pitää ehtiä pienessä ajassa. Mutta väliin etsin tuttuja, jään juttelemaan ja syvennyn toiseen. Joskus lapset silmät löydettyäni tulen täyteen hymyä. Ja asiakastiskilläkin saan lämmintä 'osanottoa', kun huomautan jostakin kauniista minkä näen, hiukset, nimen tai ihan pientä. Jos henkilötietojani kysellään, kiitän siinäkin vastuuntunnosta, eikä toisen tarvitse vaivautua. Joskus tekesi mieli kyllä kiukutellakin...

Ollaan kiitollisia asiakaspalveluksesta, se ei ole itsestäänselviö, varsinkaan positiivinen sellainen!

[Lilli]

Itse en ole ollut koskaan varsinaisesti palveluammatissa ja kaikkinainen palvelu onkin ollut vapaaehtoista ja osittain karmaan perustuvaa. Tässä suhteessa luotan täysin korkeampiin voimiin ja uskon täysin siihen, että tehtävä löytää minut eikä toisinpäin. Käytännössä olen toiminut ihmisille oppaana elämän suurissa valintatilanteissa. Olen myös pysytellyt vaikeuksissa kamppailevien ihmisten rinnalla siihen asti, kunnes he ovat päässeet jotakuinkin selville vesille. Omat kokemukset jaan vertaistuen muodossa vertaistukea tarvitseville. Minä koen, että näissä vapaaehtoispuuhissa on tullut suorastaan henkiä pelastettua, joten sitä kannattaa tehdä.

Ne, jotka ovat töikseen palveluammateissa, ovat kyllä palvelleet minua hyvin. Itse kuitenkin hyödyn eniten niiden ihmisten toimista, jotka katsovat asiakseen levittää tietoa. Tapahtuipa tämä sitten suullisesti, kirjojen, www:n, sähköpostin tai minkä tahansa tiedotusvälineen kautta, niin olen sitä kautta pystynyt jäsentämään omia näkemyksiäni, oppimaan jopa jotakin uutta ja toisaalta taas vertaamaan omia kokemuksiani muiden kokemuksiin. Tietoa levitän tietysti itsekin (millainen Kaksonen minä olisin, jos en sellaista tekisi  ). Minua ilahduttaa, jos joku hyötyy siitä.

[Esmiralda]

Kiitos Lilli Kaksonen!

On pakko kommentoida noista Kaksosista. Poikani on kaksonen, samoin oli isäni. He ovat joskus niin paskamaisen itsekkäitä! Näinhän me heidät usein näemme. Mutta...se on usein pintaa. Näin tapauksia, kun itsekeskeinen muusikkoisä 'näki' joskus enemmän kuin toiset, juuri sen mikä oli tärkeää. Ja auttoi. Sinänsä jo musiikkikin on yksi kanava lohduttaa ja tuoda toisenlaista tietoutta.

Samanlainen muusikko on tuo poikanikin. Ja terävä huomioimaan asioita kuin mikä. Juuri hän piikkeillään osaa minut aina herättää sopivasti huomaamaan oman paskamaisuuteni (tämä kieli on nyt hänen omaansa, tarttuvaa). Osaako kukaan toinen sanoa niin 'selvästi' asioita kuin hän. Ja viesti menee perille!

Kumpikaan ei 'palvele'! Tai 'palvellut' (isäni jo kuollut) vaan tuo palvella-sana heidän kohdallaan onkin jotain aivan muuta. Se on palvelua ilman konkreettia enemmänkin, näkymätöntä, mutta tärkeää. Sen voi vain 'tuntea'. Siksi he ovat seurana tärkeitä ja puhekavereina vailla vertaa.

Eli isäni palveli minua laajentaakseen ymmärrystäni henkisesti. Poikani palvelee pitämällä minua hereillä nykyhetkessä ja sen trendeissä. 

[Esmiralda]

Kyllä toit esille hyvää asiaa, marika!

ja Jeesusko se sanoi, että 'että sen minkä teet vähäisimmälle, sen teet minulle'.
Eli tarkoitti sitä että Jumalan palvelu on aina sitä kun auttaa toista.

Joulun aikana olen palapelin ääressä kuunnellut radiota ja siellä on paljon ollut haastetteluita näistä ihmisistä, kutka tekevät pyyteetöntä työtä ihmisten eteen, kuten Hurstin sisarukset Helsingissä, Mummonkahvila Tampereella jne. Sitä energiaa, mikä heidän puheestaan kuuluu, on mukava kuunnella.

Palvelu on ammattina ja palvelu on monimuotoisena ilmiönä ihmisten keskuudessa.
Vapaaehtoisjärjestöt ja tämän suuntanen työ on tosi upeaa.

Ehkä palveluammateista johtuen en itse ole paljoa sellaisessa ollut mukana, mutta täällä maaseudulla jyllää hyvin voimakkaasti 'talkootyö', jollaisessa olen paljonkin ollut mukana. Tällaisessa työssä SAA niin paljon henkisesti. Yleensä ihmiset ovat innolla mukana. He jotka eivät siihen pysty, ovat sitten niitä sellaisen työn kritisoijia. Valitettavasti.

Mutta kuten Sai Babalta ymmärsin, me kaikki pyrimme varmasti palvelemaan niillä lahjoilla mitä meillä on. Muusikot musiikillaan, taiteilijat taiteellaan jne. Raha siinä symbolina vie toiset mennessään ja aito palvelu unohtuu, mutta monet jakavat lahjojaan ilmaiseksikin sydämen kyllyydestä.

Palvelua voi harrastaa lähipiirissäkin. Kun leikkaan ukolleni valmiiksi omenan, palvelen häntä. Tai hän keittää minulle kahvin, palvelee hän minua. Siitäkin se onni alkaa!

Kuinka teidän rakkaanne palvelevat sinua?

[Riitta]

Minua ei suoranaisesti palvella, mutta asioidaan erittain fiksusti ja toimivasti, hymyissa suin ja luontevasti-en ole suoranaisesti palveluammatissa mutta tykkaan auttaa ihmisia jos vain voin..apua on niin monenlaista-en tykkaa sanasta palvelu!

[Mirjam*]

Hmm.. minulle tuli mieleen... palvella omaa elämän polkuaan, kuunnella sydäntään... palvelee "vahingossa"... itseltään tietämättä....
Ööh, vaikea selittää... itse pidän jollain lailla "kauneimpana" sellaista "palvelemista", joka tapahtuu itseltä tietämättä... tekee jotain mitä sydän tuntee.. ja se voi olla jollekulle "palvelus".... se kiertää 'kehää'... "salaa"...

Mutta näin ihan konkreettisesti.... esim olemalla äiti, palvelen lapsille vanhemmuuden kautta lapsuuden kokemista....
Hoitamalla puutarhaa.... palvelen... kukkien ja kasvien kasvua...

Vieläkin konkreettisempaa... huomion kohtaamani ihmiset...
plaah...
Töissä ollessani palvelen asiakkaita tekemällä asioita, joihin he eivät jostain syystä itse kykene...

Jooh, tuo palvella sana on tietyllä tapaa vaikea...

Miten minua sitten 'palvellaan'... itseasiassa kohtaamalla minut juuri sellaisena kuin olen...
Sekoitan ehkä hieman sanojen palvella ja kunnioittaa merkitykset.... Kauneimmillaan ne voisivat olla jopa synonyymejä...

Asiakaspalvelu.... sitä on monenlaista,,, toiset tekee sen luonnostaan, oli mikä palveluammatti tahansa, toiset hampaat irvessä joku hymyksi tarkoitettu virne kasvoilla. Toiset ovat suorastaan tympeitä...

[Chandra]

 

Täällähän löytyi muitakin,jotka eivät pidä palvelu sanasta!
Minua se tökki niin,etten osannut kirjoittaa mitään,vaikka paljon olen apua eri ihmisiltä saanut.
Se on tullut rakkaudesta.
Samoin itse teen rakkaudesta tekoja toisille,jotta he voisivat paremmin,olisivat onnellisempia.
Rakastaminen on puhtainta palvelua.
Silloin kun ei ajattele hyötyvänsä siitä itse.Ellei sitten mennä kovin pikkutarkaksi ja lasketa hyötymiseksi sitäkin,että ilahtuu toisen sädehtivistä silmistä,hymystä,naurusta.

Teot tulevat ikään kuin itsestään juuri silloin,kun huomaa,että tuossa minä voin auttaa!
Innostuksesta,kun saa antaa jotain,joka tuottaa iloa.

[Esmiralda]

Jep. Olen pitkään halunnut tulla mukaan keskusteluun, on ollut 'taka-ajatuksia', mutta en osaa nyt vielä keskittyä tähän.  On muita asioita.

Mutta on varmaan 'kaunista palvelemista' ja ei-niin-kaunista palvelemista.

Kyllä minäkin palvelen ilolla, esim. ukkoani, kun se halu tulee spontaanisesti, hetkellisen hyvän mielen antamiseksi. Mutta jos se on käskemistä tai 'pyytämistä' niin maku menee. Tai nämähän jutut riippuu omasta asenteesta.

Sana 'palveleminen' on varmaan liian lähellä sitä historiaa, jossa palvelijat alennettiin niiaamaan nöyrästi. Oli rengit ja piiat. Ja herrasväki.

Ja sitten se taivasosuus kirkollisessa palvelemisessa....