|
Mio
|
 |
« Vastaus #15 : 28.12.2007 12:57:21 » |
|
Keskusteluun liittyen pistän teosofia.netistä poimintoja:
Ristiinnaulitsemisen teoreettinen käyttö on varmaan ollut jollain tavoin yhteydessä tämän symbolin personoinnin kanssa [esittäen paratiisin puutarhan rakennetta ristiinnaulitun ihmisen symbolin avulla]. Mutta kuinka? Ja mitä tarkoittamaan? Tuo symboli oli mittojen alkuperä kuvaten luovaa lakia eli suunnitelmaa. Mikä käytännöllinen merkitys voi siis [e560] varsinaisella ristiinnaulitsemisella olla ihmiskunnan suhteen? Sen käyttö joka tapauksessa todistaa, että sitä pidettiin kuvamerkkinä jonkin järjestelmän jostakin salaperäisestä vaikutuksesta. Kuilu kuilun jälkeen näyttää avautuvan, kun tutkitaan noiden lukuarvojen salaperäisiä vaikutuksia [suhteen 113:355 yhteyden symbolointia suhteeseen 20612:6561 ristiinnaulitun ihmisen kautta]. Ne eivät ainoastaan näy vaikuttavan kosmoksessa… vaan sympatian kautta ne näyttävät vaikuttavan suhteisiin, jotka ovat yhteydessä näkymättömän ja henkisen maailman kanssa, ja profeetoilla oli ilmeisesti tietoa noista yhdyssiteistä. Vielä vaikeampi on käsittää tätä, kun otetaan huomioon, että kyky ilmaista tarkasti tuo laki luvuilla, jotka selvästi määräävät systeemin, ei ollut kielen satunnainen ominaisuus, vaan oli sen varsinainen olemus kuuluen sen alkuperäiseen rakenteeseen. Sen vuoksi ei kieli eikä siihen liittyvä matemaattinen järjestelmä voinut olla ihmisen keksimä, elleivät molemmat perustuneet aikaisempaan kieleen, joka on sittemmin jäänyt pois käytöstä….[174]
Tekijä selittää näitä kysymyksiä tarkemmin ja paljastaa joidenkin kuolleen kirjaimen mukaisten kertomusten salaisen merkityksen osoittamalla, että luultavasti aish, :*!, ihminen, oli alkuperäinen sana – kaikkein ensimmäinen heprealaisten käyttämä sana, keitä he sitten olivatkin, ilmaisemaan äänen avulla käsitettä ihminen. Sanan perusmerkitys oli alusta asti 113 (sanan numeroarvo) ja siihen sisältyivät elementit ilmaistusta kosmisesta järjestelmästä”.[175]
Tätä kuvaa hindujen Vithobâ – Vishnun muoto – kuten edellä sanottiin. Vithobân muoto, jopa naulanmerkit jaloissa,[176] on ristiä lukuun ottamatta kaikkia yksityiskohtia myöten kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Että siinä tarkoitettiin IHMISTÄ, sen vahvistaa myös se tosiasia, että vihitty jälleensyntyi tultuaan ristiinnaulituksi ELÄMÄN PUUHUN. Tästä ”puusta” on nyt tullut eksoteerisesti – roomalaisten käytettyä sitä kidutusvälineenä ja varhaiskristillisten juonittelijoiden tietämättömyyden johdosta – kuoleman puu!
Niissä geometrisissa symboleissa, joihin sisältyy ihmisen kehityshistoria, voidaan huomata yksi niistä seitsemästä esoteerisesta merkityksestä, jotka tämän järjestelmän salaperäiset keksijät sisällyttivät ristiinnaulitsemisen mysteeriin – järjestelmän, jonka alkuperäinen muokkaaminen ja omaksuminen ulottuu taaksepäin aina mysteerien perustamiseen asti. Heprealaiset, joiden profeetta Mooses oli perehtynyt Egyptin esoteeriseen viisauteen ja jotka saivat numerosysteeminsä foinikialaisilta ja myöhemmin niiltä pakanoilta, joilta he myös lainasivat suurimman osan kabbalistista mystiikkaansa, sovelluttivat erittäin nerokkaasti ”pakanallisten” kansojen kosmiset ja antropologiset symbolit omiin salaisiin aikakirjoihinsa. Jos kristillinen [e561] pappisvalta on nykyisin kadottanut avaimet niihin, niin kristillisten mysteerien ensimmäiset kokoajat olivat hyvin perillä esoteerisesta filosofiasta ja heprealaisten salaisesta metrologiasta ja käyttivät sitä nokkelasti. Siten he ottivat sanan aish (yksi heprean IHMISTÄ tarkoittavista sanoista) ja käyttivät sitä yhdessä kuuvuotta merkitsevän shanah-sanan kanssa, joka on mystisesti yhteydessä nimeen Jehova, Jeesuksen oletettuun ”isään”, ja kätkivät tämän mystisen idean astronomiseen merkitykseen ja sanamuotoon.
Alkuperäinen ajatus avaruuteen ”ristiinnaulitusta ihmisestä” kuuluu varmasti muinaisille hindulaisille, ja Moor osoittaa sen teoksessaan Hindoo Pantheon Vithobâa esittävässä piirroksessa. Platon omaksui sen avaruuteen muodostuneeseen ristiinsä, O, joka on ”toinen Jumala, joka painoi kuvansa universumiin ristin muodossa”. Krishna esitetään myös ”ristiinnaulittuna”.[177] Se on edelleen toistettu vanhassa testamentissa tuossa merkillisessä kehotuksessa ristiinnaulita ihmisiä Herran, auringon, edessä – mikä ei ole lainkaan mikään ennustus, vaan sillä on selvä fallinen merkitys. Edellä mainitusta ajatuksia herättävästä teoksesta – The Hebrew Egyptian Mystery – luemme edelleen kabbalistisista merkityksistä:
Tuossa symbolissa ristin naulojen kannat ovat kiinteän pyramidin muotoiset ja naulan varsi on suippenevan nelisärmäisen obeliskin eli fallossymbolin muotoinen. Kun otetaan huomioon kolmen naulan asema ihmisen käsissä ja jaloissa sekä ristissä, ne muodostavat kolmion muodon, jolloin kukin naula on kolmion kärjessä. Haavoja, stigmoja, on käsissä ja jaloissa ehdottomasti neljä tarkoittaen neliötä… Kolme naulaa ja niiden aiheuttamat haavat tekevät lukumäärältään kuusi tarkoittaen auki levitetyn kuution kuutta sivua [jotka muodostavat ristin eli ihmisen muodon eli 7, kolme vaakasuoraa ja neljä pystysuoraa neliötä], jolle ristille ihminen on ripustettu. Tämä vuorostaan viittaa ympyrän mittaan, joka siirtyy tuon kuution särmille. Jalkojen ainoa haava jakautuu kahteen, kun jalat erotetaan, ja näin saadaan yhteensä kolme kaikkia varten ja neljä, kun jalat erotetaan eli 7 yhteensä – toinen ja pyhin [ja juutalaisille] naisellinen perusluku.[178]
Kun siis ”ristiinnaulitsemisen naulojen” fallinen eli seksuaalinen merkitys todistetaan geometristen ja numeeristen tulkintojen avulla, sen mystinen merkitys käy ilmi niistä lyhyistä huomautuksista, jotka tehtiin edellä sen yhteydestä ja suhteesta Prometheukseen. Hän on toinen uhri, sillä hänet on ristiinnaulittu rakkauden ristille, inhimillisten intohimojen kallioon uhrina kiihkeästä halustaan vaikuttaa ihmiskunnan henkiseen elämään.
Alkuperäinen järjestelmä, kaksinainen hieroflyfi, ristin idean takana ei ole ”inhimillinen keksintö”, sillä kosminen ajattelu ja jumalallisen egoihmisen henkinen tulkinta ovat sen perustana. Myöhemmin se laajeni mysteerien omaksumaksi ja esittämäksi kauniiksi aatteeksi uudestisyntyneestä ihmisestä, kuolevaisesta, joka ristiinnaulitsemalla lihan ihmisen ja hänen intohimonsa [e562] kärsimyksen Prokrusteen vuoteelle oli uudelleen syntynyt kuolemattomana. Jätettyään ruumiin, eläinihmisen taakseen ja sidottuna vihkimyksen ristille kuin tyhjä kotelo tuli egosielusta yhtä vapaa kuin perhonen. Vielä myöhemmin henkisyyden asteittain kadotessa ei rististä tullut kosmogoniassa ja antropologiassa yhtään sen korkeampaa kuin fallossymboli.
Kaukaisimmista ajoista asti on maailmansielu eli anima mundi, aineettoman ihanteen aineellinen heijastus ollut esoteristeille kaikkien olentojen elämänlähde ja kolmen luontokunnan elonprinsiippi. Hermeettisten filosofien ja kaikkien muinaisten ajattelijoiden mukaan se oli seitsemäinen. Sillä se kuvattiin seitsenosaisena ristinä, jonka haarat ovat vastaavasti valo, lämpö, sähkö, maamagnetismi, astraalinen säteily, liike ja intelligenssi eli se mitä jotkut kutsuvat itsetietoisuudeksi.
Olemme sanoneet tämän muualla. Kauan ennen kuin risti eli sen merkki omaksuttiin kristinuskon symboliksi, ristin kuvaa käytettiin tunnusmerkkinä adeptien ja neofyyttien kesken, ja viimeksi mainittuja kutsuttiin krestokseksi (sanasta Khrestos, OD0FJ`H, koettelemuksen ja surun ihminen). É. Lévi sanoo:
Kristittyjen omaksuma ristin merkki ei kuulu yksinomaan heille. Se on kabbalistinen ja edustaa elementtien vastakkaisuutta ja neliosaista tasapainoa. Huomaamme Isä meidän -rukouksen okkulttisesta säkeestä… että alun perin oli kaksi tapaa lausua se eli vähintään kaksi hyvin erilaista muotoa jotka ilmaisivat sen merkityksen – toinen pappisvihittyjä varten, toinen neofyyteille ja vihkimättömille. Siten esimerkiksi vihitty vieden kätensä otsalleen sanoi: Sinulle; sitten hän lisäsi: kuuluvat; ja jatkoi vieden kätensä rinnalle: valtakunta; sen jälkeen vasempaan olkapäähän: oikeus; oikeaan olkapäähän: ja armo. Sitten hän yhdisti molemmat kätensä lisäten: kautta syntyvien aikakausien – ”Tibi sunt Malkhuth et Geburah et Hesed per Aeonas” – ristin merkki, ehdottoman ja suurenmoisen kabbalistinen, jonka sotaisa virallinen kirkko kadotti täysin halventaessaan gnostilaisuutta.[179]
”Sotaisa ja virallinen kirkko” teki vielä enemmän: otettuaan haltuunsa sen, mikä ei ollut koskaan sille kuulunut, se otti vain sen, mikä oli ”vihkimättömillä”, miehisen ja naisellisen Sefirotin kabbalistisen merkityksen. Kirkko ei koskaan kadottanut sisäistä ja korkeampaa merkitystä, koska sillä ei koskaan ollut sitä – huolimatta É. Lévin imartelusta Rooman hyväksi. Latinalaisen kirkon omaksuma ristinmerkki oli alusta asti fallinen, kun taas kreikkalainen kirkko on säilyttänyt sen ristin, joka kuului neofyyteille, Khrestoille.
Joh. 3:14 "Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän."
Miksi Jeesus tuo tämän esille tässä kohdassa? Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, että hän on tullut Jumalalta? Tämä on viittaus aikaan jolloin Israelilaiset vaelsivat erämaassa ja tulivat alueelle, jossa oli käärmeitä ja moni kuoli käärmeiden puremaan.
IV Moos. 21:8-9 " Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon". Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; ketä käärmeet purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon."
Mooseksella oli melkoinen ongelma. Jumala antoi hänelle hyvin erikoisen ratkaisun. Jeesuksen viittaus olla "nostettu ylös" ei ainoastaan kuvaa ristiä tai sen asentoa, vaan se kuvaa erityistä ominaisuutta, joka täytyy ilmetä ja nousta ylös ihmisen tietoisuuteen. Verbi nostaa ylös niin kuin se on tässä käytetty viittaa "majesteettiseen ylentämiseen".
Mitä jos otamme tämän kertomuksen ja siinä olevat viittaukset vakavasti oikeaan asiayhteyteen? Miten vaskikäärmeeseen katsominen pelastaa heidät kuolemasta käärmeenpuremaan.
Joh. 3:14 tuo meille kaksi kysymystä: Miksi katsominen ylös nostettuun vaskikäärmeeseen suojelee katsojaa kuolemasta käärmeenpuremaan ja miksi Jeesus vertaa itseään käärmeeseen sanomalla "Jos minut nostetaan ylös..."
Tapahtuuko paraneminen koska Jumala katsoo ylhäältä ja näkee, kuka on kuuliainen ja katsoo vaskikäärmettä? Vai tapahtuuko paraneminen tietoisuudessa tapahtuneen muutoksen ansiosta? Tehosiko katsominen, jonka Jumala sitten palkitsi, vai toiko tietoisuuden muutos, joka vaikutti reaktiona ihmisen pyhään minään?
Symbolisesti käärme kuuluu ihmisen lankeamiseen paratiisissa tai kaikkiin alempiin vaikutteisiin, jotka aiheuttavat kuoleman. Oudointa on, että juuri se, joka aiheuttaa kuoleman, antaa ylös nostettuna elämän. Se, mitä käärme edustaa, on kiihoke ottaa hyvän ja pahantiedon puusta, siitä joka tekee ihmisestä jumalan kaltaisen. Jotakin juuri tästä ominaisuudesta täytyy nousta ylös, niin että ihminen voisi elää. Se mikä aiheutti kuoleman, kun se nostetaan ylös antaa iankaikkisen elämän!
Miksi Jeesus vertasi itseään käärmeeseen? Symboliikka vaatii tällaista selitystä: Käärme kuvaa Kristusta! Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksessa käärme lupasi "te tulette niin kuin Jumala" Hankaluus ei ollut käärme vaan ihmisen tietoisuuden muuttuminen. Se, mikä Jeesuksessa nostetaan ylös, oli totuus: Jumala syntyi ihmiseksi. Muistakaamme, että kun hänet ristiinnaulittiin oli se siitä syystä, että hän väitti olevansa Jumala. Kuitenkin tämä Jumala ihmisen hahmossa noudattaa isänsä tahtoa ja antaa elämänsä hänen siskojensa ja veljiensä puolesta. Tässä on uusi tietoisuus Jumala-Ihmisessä. Kun näemme Jumala-Ihmisessä ominaisuuden Jeesuksessa nostettavan ylös juuri se käärmeen tietoisuus muuttuu tuomaan elämän sen sijaan, että toisi kuoleman. Kun he katsoivat korkeamman laatuiseen käärmeeseen ei sen alempi voima voinut loukata heitä, Hän voitti kuoleman ja herätettiin henkiin täydelliseen elämään.
|
