Minulla taas menee niin,että valta,asema,bisnekset ja jokin suhde (kuten kuvailit),eivät pidä kiinni täällä,vaan jokin paljon suurempi.
Se on jotain sellaista,että saa olla kuuntelija ja lohduttaja toisille ja tällä hetkellä olen sitä saanut kokea myös toisten taholta.
Siksi tiedän,miten tärkeää on yksikin ihminen,joka todella välittää,kun on suru ja hätä.
Tuon reikin kautta olen saanut kokea niin monesti auttamisen iloa,antamisen iloa,sillä harvoin siitä maksua saan.Perustuu vapaaehtoisuuteen.
Ihmeitäkin.Pieniä ja isompia.
Oma tieni on henkinen tie,mutta en aseta sitä minkäänlaisiin raameihin,vaan annan sen tulla vastaan,mikä tarkoitettu on.
Kanavoinnit,näyt ja unet.Ja monet muut ihmeelliset asiat,jotka tuntuvat omilta ja hyviltä.
Tuo irrallisuus,josta kirjoitit,on hyvin tuttu tunne.
Se tulee silloin,kun en koe olemassaoloani mielekkääksi.
Kun yhteys "pimeän aikaan"on poikki ja tulee voimakas tarve irroittaa.
Mutta se intohimo lopulliseen työhön saa katsomaan eteenpäin.
Kyllähän nuo suhteet ovat opettaneet meille jotain miehistä,lyhyetkin,mutta myös me olemme opettaneet heille jotain.
Se kait on jokaisen kohtaamisen tarkoitus.
Ja voi olla,että on vielä (ainakin sinulla)pidempikin suhde varallesi.Sellainen,jossa molempien on hyvä olla ja kumpikaan ei sido toistaan,mutta rehellisyys ja luottamus ovat pohjana.
Sillä mitä teemme monilla suhteilla,jos on yksi hyvä?
Emme tosiaankaan omista ketään,eikä kukaan omista meitä,mutta saattaa olla,että joskus ihan vapaasta tahdostaan kummatkin viihtyvät toistensa seurassa niin,ettei näe syytä haikailla muualle.
Ja lopuksi vielä.Ei ole pakko kokoaikaisesti tehdä tosiaankaan mitään.
Pitää itsestään huolta ja hemmotella,että jaksaa sitten taas,kun sen aika on.
Olisipa perin raskasta,jos ympärivuorokauden,itsensä unohtaen,keskittyisi vain yhteen asiaan.
Nauti ja rentoudu!
