Hei!
Täällä yksi rapunainen.
Mietittävää minullakin riittää ja sekaisin taidan olla aina.. Jos joskus pohdittava näyttää vähenevän, keksin kyllä taas jotain minka kanssa painiskella. Ja ei kai ole yllätys että kirjoitan päiväkirjaa
Elän tunteella, saatan itkeä ihan pienistäkin jutuista, tai sitten vetäistä herneet nenään jostain mitättömästä asiasta ja seuraavana hetkenä jo nauran. Mieliala vaihtelee siis todellakin vauhdilla. Läheisille onkin joskus vaikeaa pysyä mun ajatuksenjuoksun ja mielialojen perässä.
Intoudun helposti asioista, mut kiinnostus lopahtaa sit ihan yhtä nopeasti. Valintojen tekeminen on vaikeaa, jään pohtimaan ja punnitsemaan vaihtoehtoja.. Vanhasta irtipäästäminen on joskus (liian usein) vaikeaa.
Panacodin kuvauksesta tunnistin kyllä itseni, en vaan ole tullut ajatelleeksi että laatutietoisuus ja tyylikkyys voisi olla rapumainen piirre. Laatua se olla pitää, niin vaatteissa, kengissä kuin kodinkoneissakin. Laadukas tuote kestää käyttöä ja niin rakkaita kenkiä saa pitää vuosikausia
Liittyiskö jotenkin Jaspiksen mainitsemaan vanhasta irtautumisen vaikeuteen..? Ehkä. Rapu pitää rakkaistaan tiukasti kiinni, niin ihmisistä kuin tavaroistakin..
Ja kai tuo laatuajatus sopii myös ihmissuhteisiin, vaadin ystäviltäni paljon. en jaksa jutella diibadaabaa, sellaista täytehuttua. Haluan puhua kunnolla asioista, pohtia juttuja, kertoa mitä oikeasti ajattelen ja kuulla mitä ystäväni ajattelee.
Olen uudessa seurassa arka enkä jaksa jutella niitänäitä, smalltalkia.. Mut sit kun tunnen oloni tarpeeksi turvalliseksi ja hyväksytyksi, puhun melko paljon. Sit kun joku on saanut mun luottamuksen ja keskustelu sujuu, pystyn kertomaan hankalistakin asioista kiertelemättä, suoraan. Inhoan taka-ajatuksia ja kiertelyä, sellaista kaksinaamaisuutta. Tahdon mieluummin kuulla karun totuuden kuin kaunistellun tarinan. Vitsailen paljon itseni ja muiden kustannuksella, saatan olla joskus todella piikikäs kommenteissani, itseluottamus heittelee tunteiden mukaan.
Sellainen rapunainen, kummajainen jopa itselleen