seuraava »

[wenkula]

Oikein mukavia tapauksia ovat olleet.

[mc82]

Siskoni on  - ja termi 'koti-ihminen' istuu hänelle yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapullille   Nimittäin en olisi koskaan uskonut, että rapusista löytyisi edes ketään siskoni kaltaista..   Siskoni on aina menossa, joko itsekseen tai kavereiden kanssa, yleensä kavereiden kanssa, kotona käy vain nukkumassa, jos yleensäkään edes viihtyy kotonaan.. Toimii ihan hetken mielijohteesta ja saattaa keksiä vaikka mitä uusia ideoita, todellinen kokeilijaluonne, ei mikään arkajalka Ei mikään äitihahmo, pitää huolen vain itsestään (ja siksi varmaan on vielä kolmikymppisenä lapseton). Mikään kodinhengetär ei ole, elelee aika boheemisti ja sotkuisesti - tosin on erittäin taitava ruoanlaittaja   Ottaa herkästi itseensä muiden kommenteista, erittäin ailahtelevainen, tulinen temperamentti, mutta omaa myös erittäin omalaatuisen huumorintajun, kuten myös minä (kyllä meidät sukulaisiksi tunnistaa)

Tuohon temperamenttiin voisi sanoa sen, että siskoni on  , kuten minäkin. Ehkä sen takia me molemmat olemme kiivaita reagoimaan asioihin ja järjestämme molemmat kolmannen asteen draamakohtauksia, jos joku asia ei satu miellyttämään..

Ja olisikos tuohon siskoni sitoutumattomuuteen syynä se, että häneltä löytyy  ja     Miesystävät vaihtuvat välillä kiivaaseenkin tahtiin, erotaan ja palataan taas yhteen (itsellä kun on , eli se kai tuo muuten vilkkaalle  :lle vähän vakautta tuohon toiminta- ja ihmissuhdepuoleen..), riidellään ja jonkin ajan päästä ollaan taas niin rakastuneita.. Myös suunnitelmallisuus ei ole vahva puoli, siskoni aloittaa aina kaikkea uutta ja muuttaa suunnitelmiaan ihan hetken mielijohteesta, harvoin vie mitään loppuun asti kun aina tulee uusia ja mielenkiintoisempia suunnitelmia vanhojen tilalle..

Sitten toinen  -nainen, jonka tiedän, on ex-avomieheni äiti, tai siis ex-anoppini. Mukava, erittäin käytännöllinen ihminen, joka puuhailee kaikkea kotosalla. Viihtyy hyvin kotioloissa ja lähiympäristön lenkkipoluilla joko itsekseen tai koiran kanssa. Ei mikään paapojatyyppi, mutta selkeästi koti-ihminen ja huolehtivainen täti   Ex-anopilla on myös hiukka omalaatuinen huumorintaju ja kyllä sitä ailahtelevaisuutta on myös pelissä.. Osaa myös välillä olla yllättävän teräväsanainen, sanan säilä heiluu tarvittaessa   Pitää tiiviisti yhteyttä perheeseensä, perhe on selkeästi tärkeä - tosin antaa myös lapsille tilaa toteuttaa itseään ja tehdä päätöksiä eikä tunkenut poikansa ja meikäläisen väliin, kun olimme vielä yhdessä..

Ex-anopille en ole syntymäkarttaa onnistunut tekemään, joten muut kartalla painavat seikat jäävät siis mysteeriksi..

[söpöliini]

Vanha aihe, mutta hauska!! Mun ympärillä tuntuu rapuja ryömivän joten aloitetaas: Yksi ystävä  on aivan ihanan lämmin, osaa kuunnella ja on empaattinen, mut juma jos ei jokin asia mene niin kuin hän haluaa, niin seuraa täys räjähdys! Siis suoraa huutoa, ja kippo seinään. Liikenteessä tämä ominaisuus on liian jännittävää.. Muutaman kerran olen mielessäni kiitellyt, että onneksi lapseni eivät istu kyydissä..  Itkee myös herkästi, eli tunteet ovat pinnassa.

Toinen nainen myös  , ei ole niin sinut oman herkkyytensä kanssa, joten ei näytä sitä vaan se kuori on enemmän päällä. Ja antaa mielellään kylmemmän, hiukan häijyn kuvan itsestään. On oikeasti kykenevä empaattisuuteen, mutta monesti vain jos siitä on hänelle hyötyä. Kippo lentää myös täällä seinään. Ihan tosta noin vain. Pyytää myöhemmin anteeksi oma-aloitteisesti. Hurtti huumori! 

Kolmas nainen, todella herkkä, tunteikas ja empaattinen. Hyvin seksuaalinen. Avoin ja osaa ilmaista jos kokee tulleensa loukatuksi. Ihania pohdintoja ollut hänen kanssaan. Hallitsee suuttumuksensa paremmin kuin muut, eli suuttuu kyllä, mut kipot säilyvät ehjänä. Lempeä! 

Tyttäreni 2,5v  , saas nähä kuin käy.. Tulinen ja herkkä on, mut johtuu myös siitä et on  ja  . Kipot ja nuket seinään siis.. 

Oikein läheinen ystäväni ja luotetuin on  . Ihana, erikoinen, herkkyys ja vetäytyvyys kasvaneet viimevuosina. Selvästi pehmeämpi ja ailahtelevisempi kuin ennen. Arempi myös. Kaipaa enemmän läheisyyttä ja hellyyttä kuin ennen. Tuo nousumerkki on selvästi pehmentänyt  .. Toki  tekee osansa herkkyydessä. Mut ihana paketti hän on! Syvempiä pohdintoja hänen kanssaan, ollaan kuin yksi henkilö halkaistu kahtia. 

Ja vaikka oli puhe vain naisista, niin pakko laittaa pari miestä mukaan: ensimmäinen poikaystäväni oli rapu. Tosi pehmeä, liian myötäilevä, aina hiukan melankolinen. 

Tyttäreni isä  , Tosi umpimielinen, herkkä ja sulkeutuva. Kuitenkin empaattinen, lämmin ja rakastava. Kaipasi enemmän hellyyttä kuin seksiä. Ja hänkin räjähti tuosta noin, jos jokin ei miellyttänyt. Toki tässäkin vaikuttaa  .

[pip]

Minulle läheinen isosiskoni on rapu. Vaikka olemme täysin erilaisia ja luonteidemme erilaisuus välillä aiheuttaa ongelmia, niin auta armias sitä henkilöä joka toista yrittäisi satuttaa

Töissä tapasin toisen rapu-naisen, joka oli kyllä täysin erilainen kun oma siskoni. Heillä oli paljon yhteistä, mutta hänessä se empaattisuus ja herkkyys purkautui täysin erilailla kuin siskossani. Hän kun oli ilmeisesti lukenut liikaa horoskooppiaan ja ruvennut pitämään itseään vähän liiankin empaattisena. Hän avautui suunnilleen päivittäin minulle jousimiesten huonoista puolista ja muutenkin kommentoi päivittäin luonnettani ja käyttäytymistäni. Täydellä rakkaudella tietysti :

Rapu-naiset osaavat mielestäni valita sen pahimman hetken heittää ilmoille oman mielipiteensä. Osa tahattomasti, osa tahallaan.

[Ratkaisu]

Itselläni yksi parhaista ystävistäni on rapunainen. Entinen kämppikseni on rapu ja muutamia muitakin rapunais tuttuja löytyy. Ystäväni kanssa kesti hetken, että pääsimme samalle aaltopituudelle. Aluksi hänen kanssaan meni hetki, että sain edes selville pitääkö hän minusta vai ei, mikä tuntuu olevan aika yleistä rapujen kanssa. Alkuun siis saattavat olla vähän kylmähkön oloisia, mutta mitä paremmin tutustuu, niin sitä enemmän rupeaa sitä lämpöä löytymään.

Ystävälläni on omaperäinen oma tyylinsä, mitä itse ihailen suuresti. Ehdottomasti älykäs. Se mikä rapujen kuvauksissa usein unohdetaan on se, että rapu on kuitenkin johtava merkki ja mielestäni se näkyy siinä, että ravut touhuavat uskomattoman paljon, eivätkä vapaa-ajallakaan jämähdä sohvalle makoilemaan. Minun tuntemillani ravuilla on ainakin kädet täynnä tekemistä, mutta jostain syystä he pitävät siitä, eivätkä stressaanu. Siitä varmaan osittaiin tuleekin se mielikuva, että ravut ovat perinteisiä äitejä, sillä he rakastavat pientä puuhailua kotona, leipomista, ompelemista, ruuan laittoa jne.

En koe, että tuntemani rapunaiset olisivat erityisen ailahtelevaisia. Kyllä heistä huomaa, kun heitä loukkaa, mutta toisaalta heiltä on silloin helppo pyytää anteeksi ja toisaalta he itsekin usein tajuavat loukanneensa ja he ovat ystäviä, jotka osaavat pyytää anteeksi tarvittaessa.

Ja niin ravuilta yleisesti saa parhaat lahjat. Itse syntymäpäiviä vähän aikaa sitten viettäneenä täytyy sanoa, että eniten sydäntä lämmittäneet lahjat tulivat ravuilta. =)

Minä kyllä olen ehdoton rapujen fani, olivat he sitten naisia tai miehiä. =)

[Lupita]

No oikeastaan noi  miehet ovat olleet ikäänkuin kohtalona mulle, sukulaisissa, puolisona jne.  Tuntemaani kolme  naista ovat kauniita, jotenkin sensuelleja, rohkeita vähän hössöttäjiä. Yksi hajottaa kaiken mihin koskee mutta toisaalta tekee paljon kaikenlaista. Eivät ole ns. muuttuvaa tyyppiä, kaikki tehneet samaa uraa/työtä/ harrastuksia pitkään. Eivät tee mitään nopeita liikkeitä nk. esim.  tai . Vahvoja naisia, ei siis niin että välttämättä toisivat mielipiteensä voimalla esiin mutta osaavat pedata asiansa hyvin, selviytyjiä. Eikös Riitta Väisänen ole  ? Siitä mulle tulee aina  - naiset mieleen, niissä on vähän jotain Riittamaista. Ainakin kaksi on asunut samassa talossa/asunnossa pitkään parikymmentä-kolmekymmentä vuotta.Yksi taitaa asustella kotitilalla.

  miehethän on sitten ihan oma...klaaninsa.

[Titania.]

Mä tunnen läheisesti muutaman nousu rapunaisen ja yhden nousurapu miehen. Nää naiset on molemmat jotenkin niin tyypillisiä naisia. Tunteellisia, äidillisiä, vahvoja, ottavat aina ohjat käsiinsä ja mikään ei oo mahdoton ongelma heille. Parhaita ystäviäni molemmat. Mutta todellakin ovat ailahtelevaisia, vaikka samalla tietävät tarkalleen mitä haluavat : Molemmilla aina ollut haaveena perhe, avioliitto ja lapsia. Perinteisiä arvoiltaan. Vahvoja naisia, jotka kaipaavat vielä vahvempaa miestä rinnalleen. Ja tuo nousurapu mies taas.. Hänellä on pitkään ollut tarve tehdä uraa, opiskella ja menestyä. Nyt valmistuttuaan on rauhottunut, vaikka tekeekin väitökirjaa niin silleen hissukseen. Nyt on ilmennyt se halu perustaa perhe, saada lapsia ja mennä naimisiin. Ikävä vaan että hänen avokkinsa otti ja lähti kesällä... Suuri murhe on ollut tällä mielellä siinä, että hän oli jo niin valmis ko. suhteessa avioliittoon ja lapsiin, nyt suree että koskas ne sitten suodaan hänelle.

Kyllä nämä ravut on jotenkin ihania ihmisiä, ihan erilaisia monessa mielessä kuin minä, mutta saan heistä todella paljon iloa elämääni ja toisaalta taas ovat parhaita ystäviä sen puoleen, että heillä on se empatian kyky ja halu pitää huolta läheisistään. Ihania

[ennaneh]

Minäkin olen rapu ja tunnen kaltaiseni ikäiseni alle kolmekymppisen rapunaisen hyvin. Me molemmat olemme parhaimmillamme kun emme ole kaltaisessamme seurassa intenssiivisesti montaa päivää kauempaa KOSKA menee hermot, kun näkee koko ajan kaikki omat viat toisessa nim.merkillä: yhdessä reissussa n. 3 kuukautta.
Itsekkyys on piirre mikä istuu syvässä. Oma etu ja etenkään saavutetuista eduista ei luovuta helpolla. Rahan kanssa ollaan tarkkoja kenelle nyt missäkin muodossa tämä lankeaa kohtalokseen.
Mustavalkoisuus on tunnuspiirre.
Tunnen useita rapuja ja monia yhdistää henkisestä valveutumisesta riippuen sellainen piirre, että suurin osa lauseista sisältää 'minä minä minä minä....' hehe, eikä tätä siis millään pahalla kukaan sano vaan kyseessä on ilmiö, ravun hyvin subjektiivisesta maailmankuvasta, jonka pohjalta me haluamme kertoa kaiken muillekin. Eli kertoen jonkun simppelin asian, mutta se on pakko pukea muotoon missä ensin kerrotaan itsestään joku asia jolla viitataan puheenaiheena olevaan asiaan. Eli tahtomattamme ryöstetään show tai saamme itsemme kuulostamaan tosi itsekkäiltä sellaisten seurassa jotka eivät itse ilmaise itseään kyseisellä tavalla. Tai sitten olen itse vain vetänyt tälläisiä ihmisiä puoleensa who knows..
Yksi kanssa huono piirre on se, miten puhumme ja puhumme ja puhumme jos emme ole oppineet kuuntelemaan muita. Selittely on myös hanskassa eikä hanskat ole sensuhteen hukassa (tuskin) koskaan?

Meistä kumpikaan tuskin haluaa perhettä vielä vuosiin, eikä kummallakaan ole ollut vakituista kotia paria vuotta kauempaa. Matkaajia kuin ollaan. Ilman kotiakin useita aikoja. Että siinäsuhteessa ei olla perusrapuja.
Olemme toki huolissamme muista ja aina yritämme neuvoa ja ajatella muiden parasta, ihan muiden ärsyyntymiseen saakka Tunneäly on korkealla, sekä lempeys ja suvaitsevaisuus, tietynlaatuinen äidillisyys.
Äitini on rapu myös. Ei kyllä kirveelläkään puhu omista tunteistaan vaikka läpihän ne loistaa kun vähän vaivautuu katsomaan. Vaihtaa aina sutjakasti puheenaihetta kun yrittää udella jotain. Rahalla jakaa rakkauttaan ja antaisi vaatteensakin päältään jopa kadulla tuntemattomalle. Hänellä on maailman suurin sydän. Ronski huumorintaju löytyy kaikilta mutta tilannetaju ei aina ole kohdallaan!

Yksi minun ja ystävättäreni sielunsisko on  ja  , hänkin matkaaja mutta enemmän se ruoanlaittaja ja haaveilee perheestä. En ole sanallakaan kuullut hänen puhuvan koskaan pahaa kenestäkään eikä myöskään säästä kyyneleitä kun siltä tuntuu keskellä toria tai työpaikallakaan. Mielettömän älykäs nainen ja elää sopusoinnussa ekologisen elämäntavan kera kaikkine sen tuomine viisauksineen.
No meillä kaikilla tunteiden skaala on kutakuinkin mennentullen nähtyjä päivittäin ja se mieliala muuttu pikkutekijästä halusimme tai emme.
Taiteet on tuttuja ja omia ravuille ja itse ainakin allekirjoitan kaikki hyvät piirteet mitä tässä ketjussa on tullut jo esille. Rapujen on myös helppo kadottaa aikaa ja olla vaan tekemättä mitään.

Mutta kiva kuulla itsekin ettei se minun hulluus ole mitenkään ainutlaatuista. Että muutkin ravut voi ollaihan sekaisin omassa pienessä päässään tunteidensa kanssa

[SanctAstra]

miehethän on sitten ihan oma...klaaninsa.

Allekirjoitan tämän täysin. Minullakin on kohtalona törmätä näihin saksiniekkoihin aina tietyin väliajoin.

Naisravuista... On hyvää sanottavaa, mutta myös huonoa. En ole koskaan ymmärtänyt seikkaa, miksi ravut, yleensä, ovat minua satuttaneet joko tahallaan tai tahattomasti. Isoäitini oli tälläinen. Hän piti kovan kurin minulle lapsena, kun olin mummolassa hoidossa. Ja sota-ajan eläneenä pakotti aina syömään lautasen tyhjäksi, vaikken olisi jaksanutkaan. Ankara hän siis oli. Vielä yläasteiässä näin mummostani painajaisia, vaikka ennen peruskouluun menoa olin hänen ja vaarin luona hoidossa.

Yleensähän  liitetään kotiin, hoivaamiseen ja lapsiin. Tämäkään ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Minulla on ollut yksi kaveri        , joka tykkäsi auliisti jakaa itseään ympäri kyliä. Hän myös paljastui lähimmäisriippuvaiseksi. Hänessä itsekkyys korostui aika hurjiin mittasuhteisiin, kuten myös lojaaliuden puute.

Sen olen huomannut, että  -naiset pitävät kodista hyvää huolta, jopa neuroottisuuteen asti. Ja marttyyriys kulkee käsikädessä  :n kanssa, puhumattakaan oikuttelusta.

No, minulla taitaa vain olla huonoja kokemuksia  -naisista. Eikä niissä miehissäkään hurraamista ole, vaikka eräskin herätti minut eloon panssarini alta.

[Esmiralda]

Tuo rapumainen 'koti-ihminen' tai pesän rakentaja tms. voi olla myös hyvin symbolista tai henkistä olomuotoa.

Oletteko huomioineet, että jos Rapu on tasapainoinen rapumerkki, tarkoittaa tietyllä lailla jo paikkansa löytänyttä, ympäristöään huomioivaa tyyppiä, hän kerää helposti ihmisiä ympärilleen ja ihmiset puhuvat luottamuksella muustakin kuin alennusmyynneistä, usein tunnemaailmastaan.

Tarkoitan, että 'koti ja pesä' on myös tunnetila, atmosfääri, astraalitila, josta löytyy jonkinlaista turvallista olotilaa tai tunnetta 'olla ymmärretty, kuunneltu, mukana kuin kotona. Siinä tilassa voi löytyä tuota hoivatunnetta, vaikka oltaisiin erämaassa.

Eikä lapset tarvitse olla 'lapsia', vaan ideoita, suuntaviivoja, uusia näkökantoja, joita voi löytyä Ravun luota silloin, kun häneen luotetaan ja silloinhan hän avaa 'panssarinsa'. 

[Corvus Leonis]

Mun mummivainaa oli Rapu, joka ei ainoastaan ollut pullantuoksuinen ihanneisoäiti vaan korvasi monessa mielessä mun varsinaisen mutsin. Puutarhanhoito, koti ja lastenlapset oltiin kait tärkeintä.

Ikävä on.   RIP mummi.

[Esmiralda]

On paljon totta, jokaisella merkillähän on se toinen ääripää, jonka kautta me kasvatamme toisia ja jonka kautta meidän itse pitäisi kasvaa. Siksi minullakin rapuna on hyvin onnistunut avioliitto Kauris-miehen kanssa. 

Minunkin rapuna on helpompi nähdä heikkoudet toisessa ravussa ja on todella pelottavaa se ehdottomuus, joka ravussa tulee vastaan. Kamala tunteikkuus ja sitten kun sitä on loukattu, niin yhtä lailla tunteettomuus. Pelko. Pelko että nauretaan. Sulkeudutaan hiljaa kuoreen ja sehän äänettömyys on kylmän raastavaa.

Se loogisuushan ei ihan ole poissulkevaa miltään tähtikartalta. Sillä näitä merkkien hehkuja ilmaantuu eri huoneissa ja eri planeettojen kautta.

Täällä on hehkutettu Rapua ja sitäkin me kaikki merkit tarvitsemme! 

[Esmiralda]

On tosi, Utunen, että kyynisen loogiset ihmiset voivat hyvin helposti lukkiuttaa Ravun herkkyyden ja sitten on vain vastassa oikukasta kyhmyistä kuorta. 

Mutta samoin eri kuvioin voi lukkiuttaa muitakin merkkejä. Miksi sitä tekisimme? Aina voi valita.

[Esmiralda]

Kyllä varmaan!  Siksi ei saiskaan henkilöittää edes merkkeihin kyynis-loogisuutta, vaan kyllähän se löytyy tietyissä tilanteissa kaikilta joskus.

Pahinta on se, että alkaa inhota esim. ns. rapumaisia piirteitä, kuten minullekin joskus käynyt. 
Niin kuin siinä ei olisi muuta kuin ravun heikkouksia.    Siksi pitää välillä nostaa häntä vain pystyyn ja siirtää kuoret koppaan! 

[SanctAstra]

Kertokaas mulle rapuliinit, miksi ravut uhraavat oman onnensa velvollisuuksien edestä? Tiedän yhden pariskunnan (mies  ja nainen  ), jossa tämä mies uhraa onnensa velvollisuuksien edessä. Kaveri on sanonut, että sitä paremmin menee, mitä enemmän on poissa kotoa ja silti hän saa nalkutusta osaksensa... Minen ymmärrä. Puhevälitkin katkenneet näiltä kahdelta tai ovat hyvin pinnalliset.

Olen ollut näkevinäni, että kumpikaan osapuoli ei oikeastaan uskalla ottaa vastuuta omista elämistään, vaan molemmille vaan "tapahtuu" kaikenlaista.

Omituisia ihmisiä. Kauriina en tällaista ymmärrä.