seuraava »

[Esmiralda]

Siis?

Onko Gurdjieffillä nuo merkit?

Enpä sitten ihmettelisi hänen etsimis- ja vaellusviettiänsä. Ja tunne-rapu vie hänet syvälle kuuntelemaan ihmisiä myötätunnolla ja intuitiolla.

Kirja "The meetings with remarkable men" kertoo myös hänen lapsuudestaan. Rakastava perhe, joka oli täynnä musiikkia, hyvää ruokaa ja tarinoita. Isä oli hänelle tärkeä ja isän toivomus oli pojan pappisura, joksi hän kouluttikin itseänsä. Papin virka oli hänelle myös lupakortti kaikkiin kirkkoihin ja pappiloihin, missä hän matkoillansa majoittui. Hän kun alkoi epäilemään perimäänsä uskontoa.

En ainakaan tiedä että tuota teosta olisi suomennettu. Se olisikin hienoa. Sen tiedän, että hänen kirjansa perusteella on tehty elokuva. Sitä en ole saanut käsiini.

[Vuffi]

Ei kun katoin että sulla olis ollu nuo merkit mutta häsläävään tyyliini katsoin väärin    Tuo kirja minkä mainitsit pitää kyllä lukaista jossain vaiheessa. Niitten lukemattomien muiden joukossa 

Olisi kätevää kun vanhoja päitä voisi uusiokäyttää niin että niitä voisi pitää kotikirjastona. Ne osaisivat lukea itsekseen kun niille laittaisi kirjan eteen ja sitten kun tarvitsisi jotain tietoa, niin käväisisi kysymässä niiltä ja ne kiltisti selittäisivät kirjahyllyn päältä lukemiaan juttuja.  Helpottaisi tuota lukemisen taakkaa ja ne voisivat kertoa tarinoita kun on tylsistyneellä tuulella.  :

[Esmiralda]

Jep, minä olen rapu ja  !

Mutta noista lukemisista! Gurdjieffhan sanoo, että ihmisellä on monia minuja, ei suinkaan vain yhtä. Kun toinen minä sanoo, että pitää nousta aamulla ylös, niin toinen minä tahtoo nukkua! Eikös ole hyvä selitys! 

Tuosta minä tykkään.

Samaako voisi käyttää ajallisesti päällekkäin! Yksi minä lukee kirjaa, toinen mietiskelee (sen se varmaan tekeekin) mutta kun kolmas voisi nukkua ja neljäs vaikka rakastella! Niin siinäpä vasta ihminen! 

[Vuffi]

Tuo persoonavertaus on mainio! Muistan kun luin tuosta sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta juuri sen kohdan. Olin matkalla Oulu -(Tampere) -Turku junassa ja luin sen kohdan ja laitoin kirjan sivuun koska mietin sitä hetkisen päässäni. Sitten luin sen uudestaan sellaisena  että tuo kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta miksei kukaan muu ilmaise sitä noin hyvin.

[Ikitosi]

Kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista.

Samaan aikaan kun esim. luemme, tapahtuu kaikilla tasoillamme lukemattomia prosesseja -
se lienee yksinkertaisuudessaan ihan itsestään selvää
(Filosofista hauskuuttaa itseään näillä :)

'Päivä'tietoisuus on vain yksi persoonamme ulottuvuuksista.

[Esmiralda]

Ei mikään filosofia ole parempaa kuin se mikä naurattaa! 

Muutenkin, kun luen G:tä, herää epäilys onko tuo tyyppi edes ihan vakavissaan. Niin mainioita ovat hänen monet ajatuksensa.

Esimerkiksi se, kun hän sanoo, että yleensä meillä ihmisillä on vain yksi ruumis, tämä fyysinen. Hän sanoo: "Astraaliruumis ei ole välttämätöntä ihmisiselle.Se suurta luksusta, johon vain harvoilla on varaa. Ihminen voi aivan hyvin elää ilman sitä."

Siis jospa kaikilla ei siis ole kovin hääppöstä tuon auran kanssa tai valojensa kanssa. En sitten tiedä, onko aura todella sellaisella ja minkälainen ilman astraaliruumista?

Älykkyys jopa henkisesti voi olla hyvin pettävää. Se voi olla vain opittua kirjatietoa (kuten esim. minulla) ja voin siten siis vaikuttaa hyvinkin astraaliselta.

Mutta miten sitten erottaa tiedon ja 'tiedon' halun. Sehän voi vain olla sellaista keikarointihalua eikä suinkaan oikeasti tiedon tunteilua. Sillä astraaliruumiin synnyssä pitää olla mukana TUNTEET ja halut.

Hän vertaa hauskasti fyysistä ruumista ''vaunuiksi' ja astraaliruumista 'hevoseksi'. Mentaali- eli henkiruumis on vasta itse 'ajaja' ja jumalruumis 'isäntä' eli kausaaliruumis.

Tässä kohtaa tulemmekin kiistaan 'jälleensyntymisen' yleisen käsityksen kanssa. Vai tulemmeko?

Nimittäin G. väittää, että synnymme ilman noita hienojakoisempia (kolmea viimeistä) ruumiita, ne meidän pitää pyrkiä saavuttamaan tässä elämässä. Eli emme ihan vain saakaan elää miten sattuu, jos haluamme kehittyä. Vain niiden ruumiiden kanssa voi jatkaa sielunvaellustamme.

Tietenkin hänen sanojaan voi tulkita hyvin monella lailla, ja hän syventää näitä juttuja samassa kirjassa ja jopa eri henkilöiden kautta eri kirjoissa. Siis hyvin tulkinnanvaraista kaikki.

Mutta näin ymmärtäen kaikki eivät pääse mukaan vaellukselle noin vain!?

Mitäs tuumaatte?

[Ikitosi]

  Tätä pohditaan näemma ajallisessakin synkroniassa useammassa aiheessa

Mihinkä ne vainut kulkis ilman hevosta, eivät mihinkään.
Ilman kuskia eivät ainakaan määränpäähän, joka isännällä on tiedossa.
Ja ilman isäntää ihan hukassa.

Monet seuraavat mieluummin jotakin ulkoisia isäntiä, lienevätkö he niitä Astraalittomia?
Sen tiedän, että 'varaa' on todella oltava, jos ainoastaan oman isäntänsä mielii seurata.

Tähän sopii mielestäni vertaus taivaasta maahanpäin kasvamisesta -
inkarnoituminen tapahtuu todella vasta kun sielullinen olemuksemme ulottuu maailmaan, tekojemme kautta. Pelkkä ruumis ei voi siihen pysty, ei tahdonkaan kanssa. Sielunkanavoitumisen määränpäätäkään ei pälkähtäisi ajajan mieleen ilman Isännän viisautta.

Käsillä, käsitteillä saamme kosketuksen maailmaan, tuntuman.
Tekemisen ja tekemisissä olemisen kautta opimme tuntemaan.
Tunteminen ja tunteminen ovat samaa.

[Vuffi]

Mun mielipide on myös se että astraaliruumis, tai siis ainakaan sen käyttäminen näissä puitteissa opittujen motiivien perusteella käyttämiseen ei todellakaan ole välttämätöntä ihmiselle ja liiasta henkisestä kehityksestä saattaa olla vain haittaa elämänläksyjä ajatellen, sillä elämämme täällä maan päällä on tarkoituksellisesti rajoitettu tähän fyysisyyteen, ja tarkoituksella myös "pyyhitty muistista" entiset elämämme jotta eläisimme mahdollisimman tässä ja nyt. Kyvyt meillä kyllä on kun yhdistymme taas isäntäämme kun aika tulee. Tämän todelliseksi ymmärtämiseksi tarvitaan tietysti jonkinlaista omakohtaista kokemusta ja vahvistusta tai edes viittausta että elämä jatkuu muodossa tai toisessa. Ja tämähän kai yksi niistä pääsyistä onkin miksi ihminen haluaa "kurkistaa toiselle puolelle". Ihanteellista kai siis olisi, että ihmisellä olisi vaikkapa joku itsetutkiskelujakso elämässään, jonka aikana hän saisi tuollaisen vahvistuksen, jota moni ymmärrettävistäkin syistä on vailla.

[Ikitosi]

Itsetutkiskelua, joo :
Ykseyden ihme piileekin siinä, että ihan sama mitä tutkiskelemme, syvennymme aina itseemme.
Sen tähden merkityksellisempää on se, miten tekee, kuin mitä.

Jotkut voivat elää ihan tyytyväisinä vaikkeivat olisi kärryillä lainkaan,
jotkut tyytyvät hevosen rooliin, kun taas joillekin ohjastamaan pääsy on tärkeintä.

Miten elää hän, jonka kärryt ovat kunnossa, hevonen syötetty, ohjastajalla hyvä suhde isäntään ja
tehtävät selkeästi tiedossa?

[Vuffi]

Mä pomppoilen jossain hevosen ja kärryjen välissä 

[Ikitosi]

Aisa

[Vuffi]

  niinpä taidan olla.. tai sitten isäntä joka ratsastaa siellä pillastuneen hevosen selässä sillä mulla on tällä hetkellä tosi paljon haastetta sen suhteen, että kun pienenä "joutui" kasvattamaan kovan ulkokuoren selviytyäkseen ainoastaan huomatakseen, että se on nyt aikuisena lähinnä tiellä.  Nyt oon huomannu että avoimuus (varsinkin itseään kohtaan) on kaikista paras kuori, se kun näyttäisi automaattisesti suodattavan pois kaiken ylimääräisen. (vai onko ylimääräistä edes olemassa...?) Vaikka näitten tapatottumusten käytännössä oppimiseen meneekin pidempiä aikoja kuin teorian oppimiseen ja tässä tarvitaankin kärsivällisyyttä. Kuin kukan kasvattamisessa; kauan menee kasvattamiseen aikaa, mutta yhdellä saksien nipsautuksella kukka katkeaa. Jolloin sen tietysti voi antaa jollekin toiselle 

[Ikitosi]

Mikään ei ole turhaa tai ylimääräistä - kaikella on jokin tarkoitus.
Teorioillakin, vaikkeivat ne olekaan kuin teorioita, ennenkuin ovat tuotu käytäntöön.
Kukka rintaan

[Esmiralda]

Teoriat....astrologiakin voitaisi ajatella symboliteoriaksi...ja niiden kautta etsimme ihmistä itseä...sillä sektorilla riittää näkökulmia. Kyllä.

Mahtavat mielikuvat teillä aisoista ja villiintyneistä hevosista!

Nauroin jo niille miljoonille vaunuille, nehän ovat aika lailla automaattisia tänään, robotteja parhaimmillaan!

Mutta ainakin meillä vesimerkeillä on todella pidättelemistä tai kesyttämistä tuon 'hevosen kanssa' . Miten saada se vaunujen eteen?! En tiedä isännästä, mutta ajaja silloin tällöin haparoitsee jonkun lasson kanssa. 

Näitä asioita pitänee miettiä. Ihmettelen miten Michael-kirjojen eri-ikäiset sielut tähän sijoittuu. Hassua myös se, että Michael-kirjojen alkuperään liitetään myös ystävämme Gurdjieff. 

Teistä joku oli jo tutustunut näihin 'teihin'. Fakiirin (ruumis), munkin (tunne) ja joogin (mieli) tiet. Tai ainakin siihen neljänteen tiehen. Se ymmärtämisen tie... :

Mutta mikä mielikuvarikkaus symboleissa tuolla G:lla on. Hän löytää oikeat vertauskuvat ja sanat noihin ilmiöihin. Kun ajattelee historiaa, niin noitahan löytyy.

Mutta aika jännä kuvitella tiettyjä astrologisia merkkejä, miten ne etsiytyisivät noille teille. Minä ainakin olen jopa joskus ajatellut luostaria. Jotkut selvännäkijät löysivätkin useita munkki-ja nunnakokemuksia minun edellisistä elämistä. Ja tunnettahan riittää!  Mutta vaikea kuvitella leijonaa tai jousimiestä munkkina. Fakiiri voisi olla parempi heille.
Tai neitsyet! Varmaankin joogi!

Mihinkäs te innostuisitte?  :

[Mio]

Mihinkäs te innostuisitte?  :

Ensinnäkin tiet kulkevat Yhdessä kuten sienirihmaston lukemattomat tiehyet, joten niiden verkosto-ominaisuuksia voidaan yhdistellä tilanteen mukaan...

Mutta omalle liikkumispistekohdalleni voisin kasvattaa polkuni varteen kukkia, joiden kautta löytäisi elämän olennaisuuteen..