seuraava »

[Cheva]

Näin unta, jossa ajoin ystäväni kanssa ystäväni perheenautolla jostain konsertista pois. Ajoimme hiekkatietä, edessä toinen auto, ajoin tärkeän risteyksen ohi, ja mietin kääntymispaikkaa. Huomasin sellaisen juuri ennen valtatielle menoa. Edessä oleva auto oli kääntymässä valtatielle, itse pysähdyin taakse odottamaan, kun oikealta puolelta tuli auto ja törmäsi suoraan oikeaan takarenkaaseen. Rengas vääntyi pahasti. paikalle tuli poliisi jotka antoivat vaan ´lappuja ajoturvallisuudesta. Huomasimme, että rengas piti vaihtaa, ja pyysin poliiseja auttamaan, he auttoivat. Kun tehtävä oli valmis, auto olikin linja-auto ja minun piti ajaa sitä. Huomasin sen vasta kun olin ratin takana (tässä vaiheessa ystäväni vaihtui toiseksi)

Linja-autossa oli myös linkun oikea kuski, mutta hän ei suostunut ajamaan. Minun piti ajaa linja-autoa, enkä koskaan ole sellaista ajanut. kauhuissani lähdin liikenteeseen (huomasin, ettei tarvikaan kääntyä, vaan lähdin valtatietä kohti kaupunkiin) edessä oli mutkainen alamäki, penkki oli liian korkealla, en ehtinyt laittaa turvavyötä kiinni ja polkimiin en yltänyt kunnolla. Minua pelotti hirveästi, eikä tuo edellinen kuski auttanut yhtään. Kaupungissa kun olimme, meidän tuli päästä kaupungin läpi kotipaikkaani kulkevalle valtatielle. En osannut reittiä, koska en ole koskaan tässä kaupungissa ajanut autol.a. Ystäväni ei osannut auttaa, ja pyysin bussin edellistä kuskia ajamaan kaupungin läpi, niin minä ajaisin sen 130km maantieajo pätkän. Hän ei suostunut. Itkin jo aika paljon ja pysäköin korkean rakennuksen viereen. Menimme rakennuksen huipulle ja siellä tämä edellinen kuski meinasi näyttää meille, mihin suuntaan piti ajaa. Siis pelkän suunnan, ei muita ohjeita, kaupunki oli iso, joten ei pelkän ilmansuunnan tietäminen helpottanut oloani yhtään. Lisäksi rakennuksen ikkunat olivat likaiset, etten nähnyt kuin hämyisiä hahmoja. Lähdin alas itkien ja haistattelin tuolle edelliselle kuskille.

Nousin jälleen rattiin, säädin penkkiä, ja huomasin vierelläni kaksi vanhempaa miestä. He olivat avuliaita ja kysyivät mikä hätänä. Sanoin, ettei edellinen bussikuski auttanut yhtään, vaikken osaa ajaa kaupungissa, saatikka sitten bussilla. Rauhassa säädin penkin sopivaksi, pistin turvavyön kiinni ja ´käynnistin auton. Toinen vanhempi mies istui vasemmalla puolellani, toinen oikealla. Oloni oli turvallisempi, koska arvelin heidän auttavan minut kaupungin läpi.

Tässä vaiheessa heräsin.

Mietin, että jos nuo vanhemmat miehet olivat enkeleitä? Olen lukenut nyt enkeleistä kertovaa kirjaa ja tehnyt enkelimeditaatiota. Viestittävätkö jotain? Ainakin sen ymmärrän, että olen hieman liian isoihin saappaihin näköjään astunut, eikä elämääni enää ohjaa se, mikä sitä ennen ohjasi.