Lyhyt historia :ssa 10 huoneessaPikkulapsena olin kuulemma hidas puhuja, venyttelin sanoja ja muistanpa nyt, että vielä 12-vuotiaana koulussa yks tyttö matki mua " Väärikkö vaastaa" ja suunnilleen siihen ikään asti myös äiti pisti mulle sanat suuhun, kun piti toimittaa jokin asia.
Mutta sitten tahti muuttui niihin aikoihin, kun
tuli avautuvaan
ja
sulkeutuvaan
merkuriukseeni nähden. Muutuin todelliseksi papupadaksi.
Aina on ollut helppoa jutustella vieraiden kanssa, mutta työelämässä en pitänyt smal-talkista, vaan kuten minulle vitsailtiin "menin suoraan asiaan".
3kymppisenä jouduin julkisiin puhumistilanteisiin ja kyllä menivät senatsokaisin, mutta kun vuosikymmenen ajan jatkuvasti jouduin ihmisten edessä avaamaan suuni, niin alkoihan se sujua!
Nykyisellään pidän improvisoitua puhetta parhaana, valmisteleminen ei kiinnosta vaan oikein intoudun kun minulla on yleisöä.
Joku viittasi jouskarin vaikutukseen ja sen olen huomannut, että helposti tulee hienosteltua sanoilla ja puhuttua turhankin suurella suulla (
)