seuraava »

[hopeatähti]

Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnastasi, hopeatähti 

Totta, ei tarkoitus ollutkaan kyseenalaistaa peilin ja egon "taltuttamisen" tärkeyttä, lähinnä halusin muistuttaa siitä, että egollakin on edelleen oma tärkeä tehtävänsä (työvälineenä nimenomaan!), ainakin niin kauan kun elämme arkisessa materian ja aistimusten maailmassa. 

*** tiedän, lähdin vain pohjustamaan tuota koko "hässäkkää" 


Eli ego edustaa meidän primitiivistä eläinpuoltamme, vaistoja? Voidaanko ihminen tosiaan jakaa niin puhtaasti aineeseen ja henkeen, että jo tämän elämän aikana voisimme "jalostaa" itsestämme pois kaikki pelot ja tarpeet..?

*** kyllä, eli niitä alitajuisia käyttäytymismalleja jota ollaan kerätty elämien aikana jotka siis ohjaavat ihmistä vaikka hän ei olisi aina siitä edes tietoinen.
Jumalan pelko esimerkiksi ja että kärsimyksien kautta saa kirkkaimman kruunun, tai niin tässä elämässä opittuja käyttäytymismalleja/ajatusmalleja jotka aiheuttavat ihmiselle kärsimystä sekä kärsimystä toisiin, eli viha/pelko/pelko siitä ettei hyväksytä jne
Vihaan vastataan vihalla jne , eli varsinaista ymmärrystä ei ole toinen toisiamme kohtaan ja myöskin itseämme kohtaan, miksi suutun, miksi pelkään jne

Toisaalta, sitten kun ihminen saavuttaa kehityksessään tuon ykseyden tajuamisen vaiheen, eikö sekin tapahdu "osissa" eli askel askeleelta ja mielellä/egolla on vieläkin oma tehtävänsä, "pitää ihmisen rajoista kiinni"..? Vai onko minulla käsitteet niin hakusessa, että jatkuvasti miellän tuon egon/mielen pieleen  . Että eikö siinäkin vaiheessa, kun ymmärrys laajenee, meillä ole jonkinlainen mieli, itseyden tunne? Ettemme lakkaa täysin
heijastamista?

*** aivan varmasti, sitä varten täällä ollaan että otetan askel kerrallaan ja sisäistetään jja opitaan, jokaisella meillä on varmasti tuo kosminen tietoisuus jo teoriassa ja joka eheyttää meidät ymmärtämään itseämme ja muita, nähdään elämämme laajemmin ja ymmärtetään miksi olemme täällä ja minne ollaan menossa.
Vaikka olisikin saavuttanut tämän pysyväksi tilaksi, tuo rajojen asettaminen on aina henkilökohtaista, tässäkin ehkä on tarve selventää mitä tarkoitamme rajoilla.
Oikeastaan mitä korkeammalle me menemme sen maallisemmaksi kokemus tuntuu, eli tuolloin todella sisäistetään se "että olen täällä omasta vapaasta tahdosta" ja näkee/tuntee elämän
laajemmin, näkee kyllä kärsimykset jne mutta on ymmärtäyt niiden luonteen ja tarkoituksen viisaammin.
Ei halua enää olla "tuolla ylhäällä yksin" vaan suurella rakkaudella on maan tasolla ja tuo maadoittuminen tulee vieläkin tärkeämmäksi. Ei ole enää tarvetta pyrkiä tuonne ylös vaan täällä alhalla se suurin tehtävä on, vaikka tunne säilyy sieltä ylhäältä ja tulkistee elämän ja oman kasvunsa rakkaudella ja ymmärryksellä.
Enää ei tarvitse aiheuttaa itselleen kärsimystä tietämättömyydestä vaan kohtelee itseään ja muita lempeämmin jne
Eli sydän avautuu koska siellä ei enää ohjaa pelko tmv
Silti ego on olemassa, mutta kuuntelet sydäntä ja pyrit tekemään ja ohjaamaan itseäsi kohti yhtä eikä hajottaa ja rikkoa.
Toisaalta, taas ikuinen pulma, tämäkin on henk.kohtaista, toiset voi nähdä sen taas avian toisin.

Jotta ymmärtäisi miksi haluaa poistaa egon tarvitsee oikeastaan tietää mitä toinen tarkoittaa tällä egolla, käsityksiä ja ilmaisuja on vaikka kuinka paljon.

Sen jälkeen tarvitsee ymmärtää "mihin sillä pyritään", eli mikä on se määränpää jota niin kovasti joku haluaa saavuttaa -> seuraava askel on kosminen tietoisuus.

Totta, jonkinlainen käsiteanalyysi olisi paikallaan  . Taidankin opiskella aiheesta vähän lisää, esimerkiksi lukemalla täälläkin käytyjä vanhoja keskusteluja 

*** opiskelu on aina hyväksi 

Mukavaa lauantaita!

Samoin kaikille 

[Vajra]

huoh. Sitä itseään jälleen kerran

[Mirjam]

Olen itse monasti miettinyt mikä se koko ego lopunviimeksi on....
Sen tiedän, että sen niskoille aivan liian paljon syydetään kaikkea....
Ja toisaalta sen varjossa tehdään paljon kaikkea..
Ja paljon siihen liitetään toiveita, haluja, pelkoja yms

Mutta mihinkään se ei häviä, sillä se on vain yksi 'rakenteen' osa, joka pitää maailmakaikkeutta koossa omalta osaltaan.
Niinkuin pöydässä on jalat, tukemassa sen pysytyssä oloa. Ja jos ne jalat poistetaan, on meillä vain pelkkä levy lattialla.
 

[Mirjam]

Onko ego ja mieli sama käsite?
Mieli vie halujen maailmaan, jos ei sitä ole rauhoitettu tuntemaan, että sitä ei mikään uhkaa...

Ps. Kun en minä kissaanikaan piikille vie, jos sillä on ripuli, vaan muutan sen ruokavaliota. 

[hurma]

Suosittelisin sinulle Keho , että rupeaisit syömään enemmän soijaa?¨


Se auttaa vaihdevuosiin. Esimerkiksi Japanissa syödään hulluna soijaa ja naisilla ei ainakaan tietojeni mukaan ole oireellisia vaihdevuosia

Niin ja jonkinmoinen mielialalääkityskin hyvää tekisi, kun tuo sinun olemuksesi on hieman normaalista poikkeava, ainakin tiedon ymmärryksen kannalta.

Niin ja kalassa on muistaakseni eineksiä jotka parantavat näköä, jotta pystyisit lukemaan sinulle kirjoitetut tekstit. Ettei tarvitsisi samaa litaniaa toistaa kerta toisensa jälkeen. Kaikki me vanhenemme, ei tarvitse hävetä.

Anaalia sinullekkin kulta pieni! Kyllä sinäkin vielä joskus saavutat tasoni  ja jos et voit aina minun peppureikääni nuolla!

[Geisha]

En ole koskaan ymmärtänyt tuota peppureikä-juttua.

[hurma]

Pöhh hanki joku muu lukemaan teksti niin että sinäkin voisit ymmärtää asiasta jotain?

[Geisha]

Kuten?

[hurma]

MINUT!

[Geisha]

Olen yksin kotona.

[Mirjam]

Ego=minäkäsitys  ?

Jos minäkäsitys muuttuu....on silti vielä minäkäsitys....
Se muuttaa vain muotoaan....
 

[hurma]

Niin.. Tuota minäkin tässä pohtinut olen. Jos ei ole egoa ei ole ihmistä. On vain paskaa.

[hurma]

Tiesitkö että jos luopuu internetistä niin egon viimeisetkin rippeet kuolevat? Kannattaa kokeilla

[Geisha]

Hyvin kirjoitettu. Älä luovu.

[Mirjam]

Mitä pidemmälle mielen sisäisen rakentumisen tapahtuma etenee, sitä rajoittuneemmaksi ja hauraammaksi elämä muodostuu. Toisin sanoen mitä enemmän eläminen pohjautuu vanhoihin kokemuksiin, sitä varmemmin ihminen kohtaa suurta ahdistusta, epävarmuutta ja tuskaa. Ahdistus on pohjimmiltaan puhtaan nyt-hetken rikkoutunut tila sekä mielen rakentumisen aikaansaama itsen ristiriitainen erillisyys.

Elämää ei voi määritellä, koska se on jatkuvaa muutosta. Jatkuvassa muutoksessa oleminen on mahdollista vain suoran kokemisen kautta. Suora kokeminen on elämistä ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta. Mitä voimakkaammin tajunta on sidoksissa mieleen, sitä enemmän mielen rakentumista tapahtuu ja sitä enemmän eläminen rajoittuu. Rakentuminen tekee siis elämästä rajoittuneen.

Rakentumisen tapahtumilla on eroja. Positiivinen rakentuminen vahvistaa mieleen sidottua tajuntaa, koska mieli tällöin vahvistaa itse itseään. Positiivisessa rakentumisessa mieltä ruokitaan jatkuvasti mielihyvän tunteilla, mikä johtaa siihen, että mielen sisäinen tapa nähdä ja kokea maailma ei kyseenalaistu. Tilanne saattaa johtaa vähitellen itsekeskeiseen ja rajoittuneeseen elämäntapaan, jossa kaikki nähdään suhteessa mielen sisäiseen itseen ja siihen, kuinka tilanteista saisi yhä enemmän ja enemmän mielihyvää. Positiivinen rakentuminen vahvistaa egoa. Mitä voimakkaammaksi ego kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa itsen kokonaisvaltainen erillisyys.

Mitä pidemmälle mielen sisäinen positiivinen rakentuminen etenee, sitä voimakkaammaksi ego muodostuu ja sitä enemmän maailma nähdään suhteessa itseen. Mitä enemmän maailma koetaan ja nähdään suhteessa itseen, sen hauraammaksi elämä muodostuu ja sitä rajoittuneemmaksi ymmärrys jää. Syvä ymmärrys voi syntyä vain, jos asiat nähdään objektiivisesti mahdollisimman paljon itsestä irti. Ymmärryksen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää itsen löytämisen tielle astuttaessa. Totuutta on täysin mahdotonta oivaltaa, mikäli kaikki koetaan suhteessa itseen. Usein voimakkaan egon omaavat ihmiset eivät tästä syystä ole sisäisesti suuntautuneita.

Negatiivinen rakentuminen on puolestaan tapahtuma, joka järkyttää mielessä vallitsevaa tasapainon tilaa. Negatiivista rakentumista tapahtuu, kun uudet kokemukset ovat ristiriidassa vanhojen kokemusten kanssa. Uusien kokemusten ei tarvitse olla mielipahaa sisältäviä kokemuksia. Oleellista on se, että uusille kokemuksille ei löydy vanhoihin kokemuksiin pohjautuvaa lähtökohtaa. Tällöin uudet kokemukset aiheuttavat mielen sisäisen jännitteellisen ristiriitatilanteen. Ristiriitatilanne syntyy mielen sisäisten tajunnan osien välille, jolloin mielen sisäinen tajunta pyrkii hakemaan uutta tasapainotilaa. Mikäli tilanne jatkuu sopivan pitkään jännitteellisenä, mielen sisäinen tajunta alkaa itsestään syventyä. Korostettakoon vielä sitä seikkaa, että kysymyksessä ei tarvitse olla negatiivisten kokemusten aiheuttama ristiriitatilanne, ja näin ei saisikaan olla. Kysymyksessä on pikemminkin mielen sisäinen hämmästyksen ja kyseenalaistamisen ilmapiiri, joka on otollinen tila korkeamman ymmärryksen ja oivalluksen synnylle.

Mikäli mieli on liian tyytyväinen itseensä, uusi tapa lähestyä elämää on huomattavasti vaikeampaa, jollei peräti mahdotonta, kun se lähtökohta, jossa mieli on vapaassa hakevassa ristiriitaisen ihmettelevässä dynaamisessa tilassa. Negatiivinen rakentuminen tekee mielen vapaammaksi, ja vapaa ilmapiiri on ehdoton vaatimus Totuuden oivaltamiselle. Mitä enemmän tajunta on irti mielestä, sitä paremmat lähtökohdat luodaan itsen eheytymisen tapahtumalle.

Mieli määrittelee salakavalan helposti Totuuden eli Korkeimman Tietoisuuden ihanteeksi. Tällöin itsen eheytyminen muuttuu mielen sisäiseksi eheytymisen tavoitteluksi. Totuutta ei voi tavoittaa, yhtä vähän kuin itseä voi ihanteeseen sidotusti eheyttää. Kaikki tavoittelu on hienovaraista mielen luomaa harhaa, joka kohdistuu poikkeuksetta aina mieleen itseensä. Muutokset saattavat olla ja usein ovatkin mielen sisäistä tasapainoa positiivisesti rakentavia, mutta niiden avulla itsen lopullinen eheytyminen ei ole mahdollista. Itsen lopullinen eheytyminen on mahdollista ainoastaan dynaamisessa vapaan luovassa tajunnallisessa tilassa. Tällöin tajunta on vapaa itsestä, ja ainoastaan itsestä vapaan jatkuvan uusiutuvuuden ja luovuuden tilassa on Totuuden välitön oivaltaminen mahdollista.

Korkein Tietoisuus ei ole staattinen tila, joka kerran oivalletaan, vaan se on jatkuva muutoksen ja rajattoman luovuuden tila. Korkein Tietoisuus on jatkuva ääretön dynaaminen muutos, joka ilmenee niin nopeasti, että se näyttää olevan levossa. Mitä luovempaan ja vapaampaan tietoisuuteen tajunta on vapautunut, sitä helpommin voidaan vastaanottaa Korkeimman Tietoisuuden hienoa energiaa.

Luova tajunnallisesti vapaa tila tekee mahdolliseksi puhtaan rakkauden suoran kokemisen. Mielen sisällä koettu rakkaus on mielen itsensä kautta eroteltua rakkauden ja mielihyvän sekoitusta. Vain itsestä vapaa rakkaus voi ilmetä hetkestä hetkeen yhtä puhtaana menettämättä koskaan tuoreuttaan. Mieleen sekoittunut rakkaus on aina kuihtuvaa ja katoavaista, ja siksi mieli jatkuvasti vuodesta toiseen ponnistelee saavuttaakseen yhä uudelleen ja uudelleen kadotetun mielihyvän ja rakkauden. Mielen sisäinen vertaileva rakkaus ei voi koskaan säilyä tuoreena. Mieli tavoittelee loputtomasti pysyvää rakkautta, joka on sille mahdotonta saavuttaa. Mielen saavuttama mielihyvä ja rakkaus ovat väistämättä ohimenevää. Ainoastaan itsestä irti oleva jatkuvan uusiutumisen luova tila mahdollistaa pysyvän rakkauden kokemisen. Tällöin rakkautta ei saavuteta, vaan rakkaus on. Se, mikä ei ole saavutettua, ei voi kadota. Itsen eheytyminen korkeampaan rakkauden kokemiseen tapahtuu. Korkea rakkauden tila on erottelematon itsestä vapaa hetkestä hetkeen uusiutuva luovuuden tila.

Myös tieto voi väärin painotettuna edistää mielen sisäistä positiivista rakentumista. Oikein ymmärrettynä tieto edistää aina epätoden ja harhan poistumista korkeamman tietoisuuden ilmentymisen tieltä. Tällöin tieto toimii oivalluksen käyttövoimana. Oivallus puolestaan syventää ymmärrystä. Ymmärrys näkee tiedon tietoisuuden ilmaisemisen raaka-aineena. Tietoisuus käyttää hyödykseen tietoa eikä päinvastoin. Tietoa tarvitaan tietoisuuden ilmaisemiseen, eikä tietoisuuden sitomiseen. Mikäli tiedosta tulee itseisarvo, edistää se mielen rakentumista ja vaikeuttaa korkeamman tietoisuuden ilmentymistä. Väärin painotettuna tieto rajoittaa tietoisuuden vapaata ja luovaa kenttää. Mitä pidemmälle mielen sisäinen rakentuminen on päässyt etenemään, sitä rajoittuneemmaksi muodostuu tietoisuus.

Mielen rakentuminen estää vapaan luovuuden ilmentymisen, joka on ensimmäisiä edellytyksiä tajunnan syventymisen mahdollistumiselle kohden korkeampaa tietoisuutta. Kaikki tieto on aina poikkeuksetta epätotta. Vain Korkein Tietoisuus on totta. Tieto on vain Korkeimman Tietoisuuden rajoittunutta heijastumaa. Siksi tajuntaa ei pidä sitoa epätoteen tietoon. Kun tajunta on alati vapaassa luovassa tilassa, on välitön Totuuden oivaltaminen mahdollista.


(- Jaakko Muhonen / Tietoisuus ja itsen eheytyminen / Rakentuminen -)

  Lähde: http://www.selfcon.fi/rakentuminen.htm