seuraava »

[Charity]

unessa vuodetta pedatessani leijali pieni höyhen ilmassa.Otin sen käteeni iloissani ja huudahdin että taas ihana pieni enkelinhöyhen, ja otin sen käteeni. Samassa höyhen alkoi kasvaa kädessäni, se kasvoi kauniiksi enkelin sulaksi ja vieläkin suuremmaksi, lähes kuin siiveksi! Tunsin sulasta virtaavan voiman kädessäni ja koko kehossani. Tiesin myös, että tämä kaikki merkitsi muutoksia elämääni, henkistä kasvua, voimaa ja vastuuta!

Luulen ymmärtäväni kutakuinkin uneni viestin, mutta mielelläni ottaisin muidenkin kommentteja vastaan!

Enkeleitä

t. Charity

[hopeatähti]

Sinähän siellä sängyssä nukut  , joten oletko katsonut mitä omassa selässäsi on  , ehkä se enkelisulka irtosi omista siivistä, jotka kasvaa sitä mukaan kun sielusi viisastuu ja herää, kohtahan pääset jo lentämään niillä 

[Alzbeta]

Kiitos Charity kun laitoit unesi tänne esille.

Muistin että näin itsekin viime yönä unta, jossa poimin maasta kaksi pientä valkeaa höyhentä ja olin ihan innoissani että nämäkö nyt ovat niitä enkelihöyheniä.

 

En muista todellisuudessa törmänneeni näihin höyheniin, mutta ainakin unessa. Jonkinlainen viesti enkeleiltä varmasti sekin. 

Edit: oma unikirjani sanoo unessa esiintyvistä höyhenistä: Höyhenet edustavat suojelusta ja elämän hyviä asioita.

[Charity]

Hei Hopeatähti ja Alzbeta, ja kiitos vastauksistanne!

Oli "kutkuttava" ajatus kurkkia omaan selkään, josko jotain sieltä olisi irronnut! 

Ja ihan totta! Kyllä enkelit meille viestejä jättävät, joko ihan konkreettisesti tässä maailmassa, tai sitten siellä unen tasolla, astraalimaailmassa!

Ja sekin on mielenkiintoinen juttu, kun joskus tietää aivan varmasti jonkun asian tapahtuneen, mieli ei vain enää välttämättä muista, missä : se asia tapahtui!?
Ehkä tietoisuutemme ei ollut aivan kokonaan läsnä, tai sitten asia tarkoituksella unohdutetaan mielestämme!  :


Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa teille kaikille!

Enkeleitä, t. Charity

[Rakkauden enkeli]

Minä en ole henkilökohtaisesti näihin "enkelinsulkiin" törmännyt valveilla ollessani, mutta ihan tavallisia linnunsulkia olen löytänyt tuon tuostakin... Koen enkeleiden kuitenkin olevan vahvasti läsnä elämässäni ja usein olen unia niistä nähnyt.
"Oikeastihan" enkeleillä ei ole varsinaisia siipiä. Se on energiaa/auraa tai miksi sitä nyt halutaan kutsuakkaan joka voi näkyä ns. "siipinä". Enkelit tosin voivat näyttäytyä ihan minkälaisena vain...

Noista enkeliunista vielä sen verran, että minä näin vähän ennen toisen lapsemme menettämistä (meillä olisi nyt siis 3 lasta, jos hän olisi jäänyt eloon) unen, jossa löysin valkoisen höyhenen. Herätessäni tiesin, että lapseni lähtee "enkelten luo". Uni oli samaan aikaan lohduttava ja surullinen.  Hereillä ollessa sain myös viestin lapseni poismenosta (siitä olen jo jonnekin kirjoittanut...) kun enkelikoriste tippui makuhuoneemme seinältä ja meni rikki.

[Rakkauden enkeli]

Vielä tänne "tuntojani" puran. Nimittäin tuo pienokainen, joka olisi syntynyt lokakuussa 2003 olisi ollut poika. Saimme nähdä hänet sen jälkeen, kun olin joutunut hänet synnyttämään (raskausvko 20).
Muutamat viikot tuon menetyksen jälkeen elin melkoisessa "sumussa" enkä ihan tarkalleen muista tapahtumia ja ajankulua. Vahvasti on kuitenkin jäänyt mieleeni se, että pian sairaalasta pääsyni jälkeen autossa radiosta kuulin Yön kapaleen Ihmisen poika. Arvatkaapa "murruinko" ihan täysin. Vieläkin tuo kappale saa kyynelehtimään... 
Voi kunpa matkasi onneksi kääntyis, vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa... 
Pienokaisellamme on kuitenkin kaikki hyvin. Sen TIEDÄN. Ja minäkin olen päässyt menetyksen "yli". Vaikka eihän sitä koskaan unohda... Silti olen ymmärtänyt "syitä ja seurauksia" ja tiedän, että näin oli tarkoitettu. Ja niin "hullulta" kuin se voi vaikuttaa  : olen tästäkin kokemuksesta, kaikesta huolimatta kiitollinen. 
Anteeksi "vuodatukseni" ja se että meni hieman ohi aiheesta...   

[Mirjam]

Jospa menen minäkin hiukan myös ohi aiheesta 
Vaikka tiukastihan nuo 'enkeli.energiat' liittyy lapsiin ja itseasiassa meihin kaikkiin. 

Sinällään tuo kertomasi kosketti, koska nähtävästi tuon kaltaisia tunteita on nyt 'ilmoilla'.
Itse nimittäin juuri hetki sitten itkeä tihruuttelin myös aikanaan 'menettämääni' lasta.
Tosin tapaus oli erilainen.
Tunsin aivan valtavaa kaipuuta tätä lasta kohtaan, joka periaatteessa ei koskaan ehtinyt syntymään tähän maailmaan.
Taas kerran pyytelin anteeksi ja kaipasin...ja tunne oli todella syvä.
Ja aina 'vastaukseksi' tulee se sellainen syvästä rauhallisuudesta kumpuava myötätunnollinen vastaus, kaikki on hyvin, kaikki meni niinkuin pitkin. Älä kanna murhetta enää.
Ja minua hävettääkin jopa, että en kykene vieläkään ottamaan vastaan tuota 'armollisuden' tunnetta tapahtuman tiimoilta, vaan piiskaan itseäni syyllisyyden tunteilla.
 

[Rakkauden enkeli]

Sinällään tuo kertomasi kosketti, koska nähtävästi tuon kaltaisia tunteita on nyt 'ilmoilla'.

Ihan selkeästi... Kiitos enkeleille ja Charitylle joka tämän aiheen avasi. 

Ja minua hävettääkin jopa, että en kykene vieläkään ottamaan vastaan tuota 'armollisuden' tunnetta tapahtuman tiimoilta, vaan piiskaan itseäni syyllisyyden tunteilla.

Ei siinä ole mitään hävettävää! Kaikki aikanaan ja kyllä sinäkin vielä pääset tuohon "armollisuuden" tunteeseen. Voi kuinka lukuisat kerrat olen itsekin itseäni "piiskannut" syyllisyyden yms. tunteilla. Nyt vasta voin sanoa olevani "voitolla".

[Mirjam]

Ei siinä ole mitään hävettävää! Kaikki aikanaan ja kyllä sinäkin vielä pääset tuohon "armollisuuden" tunteeseen. Voi kuinka lukuisat kerrat olen itsekin itseäni "piiskannut" syyllisyyden yms. tunteilla. Nyt vasta voin sanoa olevani "voitolla".

Eihän siinä hävettävää ole, enkä tavallaan 'perinteisellä tapaa' häpeäkkään, vaan ihmettelen, mikä 'lukko' minussa estää olla hyväksymättä asiaa niin...
Olen kuitenkin sellainen, että käyn kokemukset läpi niin syvästi ja monikerroksellisesti, koska en halua, että vain kuvittelen jotain läpikäyneeni..

Ja kun vielä olen nyt saanut kokea, että nuo kaikki mitä on läpikäynyt ajallisesti, on tarpeen siirtyä jokaiseen hetkeen, sisäisenä prosessina jatkuvasti.
Ei voi pysähtyä, nyt se on tehty, kun se on kerran tehty.
Hengityksen kaltaista tapahtumaa koko ajan...

[Charity]

Hei taas!


Kuuntelin juuri ihanaa enkelimusiikkia, ja siitäpä sainkin ajatuksen kirjoittaa...

Ehkäpä meidän pitäisi kaikkien kantaa ne vanhat, ikävät ja surullisetkin asiat ja ajatukset enkeleiden siipien suojaan!

Violetti liekki puhdistaa, uudistaa ja armahtaakin meidät turhasta taakasta, itsemme piiskaamisestakin.

Niinkuin laulussa sanottiin;  Liekin violetin nään
                                     kaikki vanha jo jää,
                                     sävy polttava on
                                     mutta voima niin suunnaton,
                                     mulle vapautuksen tuo
                                     Zadkiel vie armon luo...

Eli siellähän enkelit vain odottavat meidän pyyntöämme, saadakseen auttaa meitä eteenpäin matkallamme!


Rakkautta, iloa ja valoa teille kaikille

Enkeleitä, t.Charity

[Mirjam]

Itsessä ne kuitenkin lopun viimeksi on koettava, eikä missään muualla.

                  

Violetti liekkimme vain nostaa sen eteemme !
 

[Mirjam]

En ole unohtanut, vaan ymmärtänyt jotain syvää.
Ei auta venyttää (projisoida mielellään) kaikkea niin kovin kauas itsestä, vaan löytää se ihan konkreettisena kokemuksena sydämestään ja tässä olemisen hetkestä.

Voilettiliekki(-kin) on mielen käsitteellinen ilmaus itsen ulkopuolelle jostain ihmisen olemuksen osasta, jossa asuu armollisuuden ja anteeksiannon kokemus, jota emme silmin voi nähdä ja vaan kokea syvällä sisimmissämme.

Mieli voi luoda harhaa ja ajatella, olen ottanut sen vastaan, mutta sielläpä se edelleen on jossain taivaanenergioissa kaukana käsittellisenä ja irrallaisena ilmiönä/energiana itsen ulkopuolella. Ajatus ei riitä. Sydän haluaa kokea sen. Ihminen sen tekee itsensä sisällä kokemuksena. Vain sellainen kokemus on puhdasta tätä hetkeä ja kaiken sen tuomista alas tähän hetkeen, kuten meidän kai tarkoitus onkin, tuoda 'taivas maan päälle'. Ihminen itsesään on/voi olla  tämän hetken ja todellisuuden tosin 'kuva'
 

[Mirjam]

Saattaa olla. Tosin olen tiennyt jo jonkin aikaa...kokemuksina elän sen elämällä elämäni tässä todellisuudessa.
Minä en vain näe mieltä tai edes rakkaudellisuutta siinä, että jatkaa käsiteellisyyksien viljelemistä nimittämällä ne itse ulkopuolisiksi käsitteiksi.
Se johtaa omaa ja muiden mieltä harhaan. Se sysää vastuun itsen ulkopuolelle. Tehdään tekoja jonkun muun nimissä. Riittää, että on mitä on, ja tekee 'omissa nimissään' eli 'yhden' nimissä tekonsa.
Se estää näkemästä, että ei tarvita 'hengellistä-sanastoa' tai edes minkäänaista perehtymistä niihin, etteikö voisi olla 'henkisesti kehittynyt' tai ehyt ja elää tässä hetkessä.
Se estää ymmärtämästä, ettei ole mitään 'etujoukkoja' olemassa todellisuudessa.
 

[Mio]

Saattaa olla. Tosin olen tiennyt jo jonkin aikaa...kokemuksina elän sen elämällä elämäni tässä todellisuudessa.
Minä en vain näe mieltä tai edes rakkaudellisuutta siinä, että jatkaa käsiteellisyyksien viljelemistä nimittämällä ne itse ulkopuolisiksi käsitteiksi.
Se johtaa omaa ja muiden mieltä harhaan. Se sysää vastuun itsen ulkopuolelle. Tehdään tekoja jonkun muun nimissä. Riittää, että on mitä on, ja tekee 'omissa nimissään' eli 'yhden' nimissä tekonsa.
Se estää näkemästä, että ei tarvita 'hengellistä-sanastoa' tai edes minkäänaista perehtymistä niihin, etteikö voisi olla 'henkisesti kehittynyt' tai ehyt ja elää tässä hetkessä.
Se estää ymmärtämästä, ettei ole mitään 'etujoukkoja' olemassa todellisuudessa.
 

Niin. Ne kuuluvat ala- tai ylämaailmoihin. Tämä pinta jossa nyt hengailemme on sellainen sopivanlaatuinen alusta niiden kohtaamiselle.

Huoh, olen saanut pari päivää nukkua höyhentäkin alla. Ihmettelinkin mitä enkeleillä yleensä tarkoitetaan tässä todellisuudessa ja huomasin että sana 'enkeli' on unikuva jostakin mikä on jossakin todellinen. Selkärangassani kuuluvat muutokset vain vahvistavat epäilyksiäni asian luonteesta (nukkunut liian pehmeällä alustalla???)

[Mirjam]

Huoh, olen saanut pari päivää nukkua höyhentäkin alla. Ihmettelinkin mitä enkeleillä yleensä tarkoitetaan tässä todellisuudessa ja huomasin että sana 'enkeli' on unikuva jostakin mikä on jossakin todellinen. Selkärangassani kuuluvat muutokset vain vahvistavat epäilyksiäni asian luonteesta (nukkunut liian pehmeällä alustalla???)

Hmm 
Menipäs sanattomaksi.     Upeasti ilmaistu, jos yhtäänkään ymmärsin. Omalla tavallani kyllä ymmärsin ja totesin; ihanan hienosti tuo kirjoituksesi jättää 'laajan tulkintavaran' ...