Nojuu, täytyypi tässä tuikata lusikka tähänkin soppaan ja kysäistä vähän tarkempaa luonnekuvausta
:stä..
Nimittäin nykyinen ukkoseni on
(on
). Pistää kieltämättä mietityttämään, koska meillä on
, eli itse olen
. Onkohan tuosta sitten miten harmia normielämässä, pitänee kait sitten vain oppia hyväksymään toisen erilainen reagointitapa sekä eroavaisuus tunne-elämässä..
Nimittäin meikäläinen kun reagoi kiivaasti, usein myös yli ja olen myös aika taitava mököttäjä (ehkä sitten lepyn, jos saan riittävästi haleja ja puseja, heh!), niin mies taas on oikein viilipyttyjen viilipytty, tuntuu siltä, ettei herralta pinna katkea edes kireämmässäkään tilanteessa..
Meikäläinen olisi varmaan samassa ajassa ehtinyt vetää jo 1000 palkokasvia nenäänsä..
Herra itse sanoi, että on ehkä pienoinen kapinahenki, ei suostu noudattamaan muiden sanelemia ohjeita, olemaan muiden lattiamatto tai istumaan toivottuun muottiin.. Haluaa selkeästi myös tilaa itselleen. Noo, perinteinen perhemalli ei oikein istu meikäläiselle, niin hiukka epäperinteisempi mies ehkä on parempi vaihtoehto..
Mutta on erittäin avulias, auttaa siis mielellään ihmisiä ja välittää ihmisistä - ehkä johtuu juuri tuosta
:stä, eli ystävät ja ihmiset ylipäänsä on tärkeitä, sitten kun herralla on vielä
:ssä, mikä tuo tiettyä herkkyyttä sekä halua auttaa muita ja on vielä diplomaattinen ja seurallinen
, niin siinähän sitä herkkua kerrakseen.. On meikäläisellä jotain opeteltavaa ko. miekkosesta, kun itsekin osaisi olla noin huomioiva..
Mies kuitenkin näyttää tunteensa melko selvästi, kaipaa hirmuisesti hellyyttä ja on kova hellimään itsekin.. Tosin haluaa myös välillä sitä omaa tilaa - se tosin passaa meikäläiselle,
:lle
Sen sijaan tunteista sekä henk.kohtaisista asioista puhuminen naamatusten tuntuu olevan aika vaikeaa (msn:ssä juttu sen sijaan luistaa paremmin), olisikos syynä sitten
ja
.. Osoittaa tunteensa siis paremmin elein kuin varsinaisesti sanoin.
No joo, tulipas taas höpistyä..