seuraava »

[Ajatus]

Mc82 kyseli kuu-Vesimiehistä - no, itse sellaisena olen jäävi tuosta outoudesta sanomaan, mutta tuskin kohdallani varsinaisesti järkevöittääkään yhdistelmää. Kyllä sellainen tietty erilaisuuden kokemus varmasti kuuluu kaikkien vesimiesvaikutteisten elämään.

Teillä kun kuut ovat vastakkaisissa merkeissä, niin teemat tunne-elämässänne liikkuvat molemmilla siellä egoistisuus vs. humanitäärisyys -asteikolla. Vastamerkkejä kun ovat, niin Vesimiehessä on tavallaan aina ripaus Leijonaa ja päin vastoin. Kysymyksessä ovat saman teeman eri ääripäät ja yhdistäviäkin tekijöitä varmasti on, vaikka näennäisesti voitte tuntea olevanne tässä suhteessa aivan erilaiset. Ihmiset lienevät tavalla tai toisella molemmille tärkeitä, Veskarille ehkä enemmän isompien ryhmien kautta ja Leijonalle pienen, tärkeän sisäpiirijoukon (perhe, ystävät). Leijonalla saattaa myös aina olla tietty hierarkia jota soveltaa, Vesimies taas vannoo tasapuolisuuden nimiin.

Pelle Miljoona on muuten mielestäni aikas hyvä esimerkki originellista Vesimies-miehestä arvoineen ja ajatuksineen. Muistelen jotain lukemaani 50-vuotishaastattelua hänestä, jossa totesi ettei edelleenkään omista asuntoa ja maailmalla reissaaminen sen kun jatkuu. Juokse villi lapsi, moottoritie on kuuma.

[Ebenia]

Mun huomioiden mukaan  ja  on merkkeinä sellaisia että jonkun verran "joutuu" olemaan varpaillaan. Eräs tosi hyvä ystävä on nousu-härkä ja kuu-rapu.. herkkä sanomisille ja loukkaantuu hyvin helposti. Olen oppinut hänen myötään paljon asioita yleensäkin kommunikoinnista ja ihmissuhteista.

Oh yeeesss! That's me! Tähän kun vielä lisätään voimakas neptunus-painotus, niin johan sitä ollaan herkkiä. No joo, mutta todellisuudessa en koe olevani edes niin herkkä kuin moni muu - otan kyllä helposti itseeni, syytän itseäni paljon ja loukkaannun aika helposti, mutta toisaalta en loukkaannu ihan pikkuasioista (Kuitenkin olen  ) ja en anna paljon painoa täysin vieraiden ihmisten mielipiteille. Sen sijaan jos joku läheinen sanoo jotain vähänkin loukkaavaa, niin kyllä vedän rapukuoren päälleni aika nopeasti! Mutta jos esim. joku ihan vieras ihminen tulee vaikka haukkumaan päin naamaa, niin todennäköisesti vain nauraisin ja toivottaisin hyvää päivän jatkoa.

Mutta noin muuten on sanottava, että kaikkein pahimmat ja julmimmat kommentit olen kuullut  suusta. Ne ovat sellaisia kommentteja jotka jäävät tuonne alitajuntaan ja joka kerta kun alat nukkua tai jotain niin ne tulevat sieltä jostain mielen syövereistä esille. Aivan karmeita lauseita. Yh....

Mutta on tosissaan myös sanottava, että monet pahiten minua loukanneet ihmiset ovat olleet jostain kumman syystä Jousimiehiä...Pahinta tässä jousimiesten loukkaamisessa on se, että jos sanot että loukkaannut, niin he eivät oikeasti ymmärrä, koska se ei heistä ole mitenkään loukkaavaa mitä he ovat sanoneet - mikä tekee niistä loukkaavista sanoista entistä hirveämpiä, koska tavallaan väittämällä, että "eihän tuossa ollut mitään kauheaa", joutuu menemään itseensä ja syyllistämään itseään vielä sen loukkaavan sanan lisäksi siitä, että sattui loukkaantumaan siitä ja olemaan niin "tyhmä ja pinnallinen ja lapsellinen" että otti itseensä.  :

Pahinta näistä tosissaan tekee se, että kukaan näistä pahimmista loukkaajista ei tietenkään ole sitä anteeksipyytelevintä tyyppiä. Jos ihminen pyytää anteeksi ja ymmärtää sanoneensa pahasti, niin unohdan asian saman tien, mutta jos ihminen ei pyydä anteeksi, niin jollain tavalla a) ajattelen että hän sitten halusi todella sanoa sen mitä sanoi b) uskoo olevansa oikeassa sanoessaan mitä sanoi c) ei näe siinä väärää, että sanoi sen ääneen.

Kaikilla meillähän on huonoja puolia ja ilkeitä ajatuksia toisista, mutta se miksi sanoo ne ääneen ja katuuko niitä jälkeen päin, on ratkaisevaa.

[selkälokki]

heh, tämä mene nyt aivan ot, mutta savolaisethan yleisesti "ajattelee", että vastuu on kuulijalla...Oisko veskareissa vähän samaa vikaa.... :

[Mirjam*]

heh, tämä mene nyt aivan ot, mutta savolaisethan yleisesti "ajattelee", että vastuu on kuulijalla...Oisko veskareissa vähän samaa vikaa.... :

Ei ainakaan tässä veskarissa 
Minä olen sitä mieltä, että vastavuoroisuudessa vastuu on niin sanojalla(tekijällä) kuin kuulijallakin(vastaanottajallakin).
Itseasiassa en koe mitenkään johdonmukaisesti ajateltuna olevan mahdollista, ettei vastuuta olisi molemminpuolin. 

[aQuarius~]

Täytyy myöntää että joskus saatan laukoa liiankin suoraan asioita muille. Itse loukkaannun enemmän siitä, kun kehutaan (tai voisi sanoa nuoleskellaan) vaikka tietäis itse että ei ole sitä mitä toinen väittää. Seurustelin jellonamiehen kanssa ja hän yleensä otti nokkiin vaikka puhuin aina totta, sitten hän vaati anteeksipyytöä mutta miksi pyydän anteeksi jos olen jotain mieltä asioista? Jos oikeasti teen väärin, silloin pyydän anteeksi. Ystäväni kylläkin ihailevat suorapuheisuuttani, mutta uudet tuttavuudet voivat suhtautua siihen vähän kielteisesti. Inhoan oikeasti pepun nuolemista ja minä en semmoseen imarteluun voisi ikinä alentua.!! Kehun sillon kuin on kehuttavaa!  Eli siis ei toi suoraan puhuminen aina ole negatiivista sanottavaa, se on useimmiten positiivisella tavalla suoraa
Mutta joo.. joku sanoi ettei tule toimeen vesimiesten kanssa: Minulla sama juttu, paitsi äitini kanssa synkkaa hyvin mutta en ikinä voisi seurustella vesimiehen kanssa! 

[Emelia]

Aikas jännä juttu on että omalla kohdallani ainakin nämä "loukkaavat" Vesimiehet ovat kaikkein läheisimpiä ihmisiä... Työkavereina on kaksi Vesimies -naista, eivätkä he yleensä lauo mitään loukkauksia, reilusti vain jutellaan; ovat muuten täysin toistensa vastakohtia luonteiltaan, joten se kertonee Aurinkomerkin vähäisestä merkityksestä tässäkin tapauksessa.

Voisiko yhdistelmä  /  tehdä ihmisestä "totuuden torven" ?

[Vuffi]

Mun kokemusten mukaan helmikuun alkupuolella syntyneet ovat monesti niitä totuudenlaukojia (jos karkeasti käsittelee pelkkää aurinkomerkkiä) Tammikuun puolella olevat taas ovat niitä "jalat maassa tyyppejä" ja sitten mitä lähempänä helmikuun kalamerkkejä, sitä enemmän kalamaisia piirteitä alkaa löytyä, eli silloin on vähän 50/50 niitten totuudenlaukomisten ja kalamaisten piirteiden kanssa. Tällaisiin ihmisiin minä olen törmännyt, toki muut merkit voi monesti olla etusijalla 

[Esmiralda]

Siis, hassua ? 

Onko kuussa ja kuussakin eroja?

[Vuffi]

Meni hieman ohi tuo sun kysymys ( täällä päässä hieman pätkii) 

[Esmiralda]

Yksi kuuhan meillä vain on, mutta siis...

tuo taisi olla pohojanmaan murretta vähän tuo 'kuussa'.  :

Mutta ihmettelin, että onko merkeillä eroja missä kuukaudessa on synnytty, siis samalla merkillä tosiaan kuten kerroit?

[Vuffi]

Kyllä mun näkemysten ja kokemusten mukaan  Tai ei välttämättä just sen kuukauden mukaan, mutta jotenkin jos on syntynyt jonkun aurinkomerkin alkurajoilla ja loppurajoilla niin luulen nähneeni sellaisissa ihmisissä eroja vaikka olisivat muuten samoja aurinkomerkeiltään, mutta tietenkin kun horoskooppi on niin laaja kokonaisuus, niin tuollaista havaintoa on vaikea millään tavalla lyödä lukkoon. Nyt tuntuu siltä että jauhan vähän mitä sylki suuhun tuo (tai minne näppäimistö sormia vie), joten lopettelen    Lähinnä tarkoitukseni oli nostaa uusia ajatuksia ja näkökulmia  :

[Mirjam*]

Minä olen kyllä ajatellut samoin kuin Vuffi. 
Itselläni on  2astetta siinä lähellä  :iin rajaa.
(sideerisesti olen  )
Ja olen siis syntynyt 22.1.
Kaikki itse tuntemani  :het, ovat syntyneet helmikuun puolella.
Olen kokenut heidät "periaatteellisemmaksi" kuin mitä itse olen.
Tosin itseään on muiden näkökulmasta melko hankalaa arvioida.
Noh, kuitenkin olen saanut parit (minä yksinkö?) "riidat" aikaseksi toisen  :hen kanssa siitä, että olen "rönsyillyt" ja muuttanut mieltäni fiilisten mukaan. Molemmat heistä oli sitä mieltä, että jos näkemättä sopii jotain (tai ei edes sovi, vaan avaa aiheesta keskustelua), niin se on lukkoon lyöty ikuinen vala. Minä taas olen sitä mieltä, että tsiikaillaan ensin mitä se todellisuudessa on live fiiliksissä ja sitten tehdään lopullinen päätös.... 
Voi olla että toisen kanssa löi kipinät  :den välillä. 
Minä  ja hän  .
Ylipäätään olen monasti juuri  :het kokenut hitusen koviksi ja tylyiksi ja jäykiksi(tunteettomiksi). (se mitä heitä olen tavannut tai tuntenut, mutta en tiedä mistä sitten lopulta johtuu)
 

[aQuarius~]

Voi tossa olla jotain perää, että kuukaudella on väliä. Äitini on helmikuun vesimies ja hänessä on jotain kalamaista. Hän on paljon herkempi kuin minä ja vaikka hän puhuukin suoraan, hän osaa ilmaista sen hienotunteisesti ottaen huomioon toisenkin siinä. Aika haaveilija-tyyppiä (minähän en muka katsos haaveile...  : )

[Daisy I]

Minun avomies on vesimies, itse olen vaaka... ja hyvin usein loukkaannun avomieheni sanoista!

Monet jutut kuulosti ihan hirveän tutuilta. Olen päätynyt siihen, että kevereiden kanssa avomieheni on oikea jees-mies eikä ikinä sano kavereilleen pahasti. Minulle kyllä tulee hyvin loukkaavaakin ja henkilökohtaista sanomista. Minä kyllä kaivan sen anteeksipyynnön esiin, vaikkei se luonnostaan tule!

Sellaisten "ilkeyskohtauksien" jälkeen aina epäilyttää, että kannattaako sellaisen kylmän vesimiehen kanssa edes olla, kun ei se kuitenkaan mitenkään erityisesti juuri minua kaipaa. Ja jos epäilyistään puhuu, se on vähän kummissaan, tajuaa jollain etäisellä tasolla ne jutut eikä se vaikuta sen käytökseen mitenkään.. En sitten tiedä onko se vesimiesmäistä vai ihan oman avomieheni erityispiirre!

Äitini myös on vesimies ja häntä ihailen valtavasti. Hän toimii järjestössä ja pelastaa maailmaa... Hänkin sanoo suoraan muttei koskaan niin pahasti kuin avomieheni. Niin.. äitini on syntynyt tammikuun lopulla, avomies helmikuun puolivälissä.

[ginger]

Kokemukseni vesimiesten sanomisista on kyllä joskus kolahtanut aika pahastikki, mutta en ole niistä loukkaantunut. Ovat noin yleisesti vain sellaisia sanaseppoja, että välillä on vastuu kuulijalla  Mutta kun itse heitän samalla mitalla takaisin, niin kylläpä menevät hiljaisiksi ja alkavat änkyttää jotain  Siis yksikin kaverini heittää välillä niin mahtipontisen överiä juttua ja jokainen paikalla olija, jos ei hykertele, niin ainakin katsoo, että kukas se taas on pölisee ja päästelee suustaan sammakoita