seuraava »

[Tanita79]

ihmettelen koko topiccia, koska vesimiehet on niin neutraaleja itselle, ei hyviäkään ystäviä, eikä mitenkään erityisen suorasanaisia. mistä piti loukkaantua?? juttu on yleensä luistanut paitsi jos mennään uskonnolliselle puolelle, mutta siinähän kaikki on herkkiä.

Luulen että loukkaantuminen tulee siitä, kun Vesimies ei ajattele tunteella selvittäessään jotain asiaa tai riitaa vaan kertoo oman näkökantansa kaunistelematta. Ja kun taas tietyt kanssaihmiset ajattelevat asian tunteiden kera niin se on liikaa.

Itse tajuan monesti vasta myöhemmin loukanneeni jotain ihmistä , ja tajuan jälkeenpäin että voihan, "se ehkä ymmärsi sen näin kun mä taas ajattelin sen ihan vaan yksinkertaisesti näin, faktat faktoina (tuntui miltä tuntui)"..

[Asterix]

Minulle on muodostunut sellainen kuva, että  on kykenevä
normista poikkeavaan suhteeseen hyvin usein
ja itse  :nä en ole tästä poikkeus.

Lähes jokainen tuntemani elää jollain tavoin
erityisjärjestelyissä suhteessaan esim.
että on avioliitossa ja elää eri osotteissa ja/tai omaa toisenkin rakkaan
läpi koko elämän.
Tunnen kolme tälläistä  -miestä.

 :lle ei myöskään puolison taustat ole mikään este.
Tunnen neljä  :tä, joilla on ex-prostitoitu vaimona
ja tavannut vaimonsa niin, että on ollut asiakkaana
ja sitten niin monia  :iä, joilla on puolison lapset kuin ominaan
tai sitten muutoin adoptoituja.

 :t antaa anteeksi hyvin paljon ja heille ei ole
suhteen loppu, jos puoliso/kumppani pettää, vaikka tosin ne
ei siitä pahemmin pidä.

  saattaa pyrkiä ottamaan auttamisellaan kontrollin toisesta,
vaikka se muuten on niin vapautta rakastava..
-siis omaa vapauttansa rakastava. :

Tosin nyt puhuu kokemuksestaan 
  ja niin..    :

[Tanita79]

:t antaa anteeksi hyvin paljon ja heille ei ole
suhteen loppu, jos puoliso/kumppani pettää, vaikka tosin ne
ei siitä pahemmin pidä.

Paitsi minä, en anna petosta anteeksi ja jos annankin niin suhde jatkuu ainakin mun osalta jäätävänä siihen asti kun kyllästyn ja otan ritolat

  faijani on kyllä samanlainen ja eräs   ystäväni...

Ja niinhan se on taas, siihenkin vaikuttaa moni laatu kartalla.

Luulen että monet   pitoiset pistää omat lystit pystyyn siinä vaiheessa, niinku mäkin tein nuorempana..(eikä siihen tarvittu edes konkreettista pettämistä, vaan "pientä petosta" kuten flirttiä tai ärsyttämistä/loukkaamista tarkoitusperäisesti)

[Tanita79]

ja kylhän tuo    vaikuttaa mutta silti..

[T-H]

Minähän en oinaana pidä siitä että joku alkaa laukomaan mulle suoria sanoja. Ai että, oispa jännä ottaa yhteen Vesimiehen kanssa

[Tanita79]

  Noh noh..

Eikös ne oinaatkin lauo aika suoraan

[T-H]

Noh noh..

Eikös ne oinaatkin lauo aika suoraan

Siinähän se juju just onkin. Laukoo, laukoo, mutta en tykkään toisten laukomisista En loukkaannu, mutta se aiheuttaa aikoisia laukomisia takaisin.

[Kieroon_Kasvanut]

Eikös ne oinaatkin lauo aika suoraan

Ja noususkorpparit 

annaelen

*köh,köh* Täällä olisi yksi  ,  ,  , 
Taidan kyllä joskus töksäytellä aika pahastikin,jos ihmisten ilmeisiin on uskomista 
En itse näe/koe sanojani loukkaavana,rehellinen yritän olla,koska se on sellainen piirre, jota arvostan muissakin
Jonkin verran selkärankaa pitää olla.
Tosin  :na otan joskus itsekin nokkiini muiden puheista,mutta ei se maailmaani kaada

[Lemmikki]

Vesimiehenä olen pyrkinyt eroon suoraan sanomisista, siitä kun ei aina hyvää seuraa.....mutta jos on tuttu kaveri, niin sitten saatan sanoakin, jos jotakin sanomista on. Yks Kauris-tuttavani ottaa vastaan suorat sanat, mutta ei tee mitään asioilleen, valittaa vaan aina samoista jutuista uudelleen - noin puolen vuoden välein. Pyrin välttelemään tapaamisia....

[mesolet]

Se mihin minä vesimiesten (-naisten!) kommenteissa reagoin on useimmiten niiden typeryys, siis ne eivät osu maaliinsa vaan kertovat enemmän oman egonsa ympärillä pyörivästä veskarista itsestään - ja hänen omista heikkouksistaan. Kyllähän se hämmentää, kun joutuu ottamaan vastaan ilkkumista asioista, jotka kuvaavat ilkkujaa, eivät kohdetta. Ei se raivostuta, mutta se saa pitämään etäisyyttä vesimie...naisiin  

Havaintojeni mukaan en ole suinkaan yksin mielipiteineni. Tuttavapiirin pahin pain in the ass on hyvin ystävällinen ja empaattinen veskarinainen, jonka ystävä on PAKKO olla (tai itket ja olet), joka kuitenkin koko ajan  laukoo noita "totuuksiaan" ja kikattaa päälle. Ja jos ei halua kuulla lisää niin hän muka loukkaantuu ja loukkaa lisää  

Etenkin miespuoliset tuttuni kammoavat tätä tätiä kuin ruttoa. Henkisen työn tekijänä ja parantajana hän on todella taitava, mikä on ironista. Ihmisenä syyntakeeton moukka.

Oma lapseni on veskari eikä koskaan loukkaa ketään (teatraalinen kyllä on ajoittain), nousuvaaka, pitääkö sitten kaiken vain sisällään, en tiedä.

[Veskari-83]

Oma lapseni on veskari eikä koskaan loukkaa ketään (teatraalinen kyllä on ajoittain), nousuvaaka, pitääkö sitten kaiken vain sisällään, en tiedä.

Mä oon ite kans nousuvaaka ja luulen että se osittain liittyy tämän inkarnaation ongelmien ratkaisuun, eli se henkinenpolku löytyy kyllä ja ennemmin tai myöhemmin se vie sitten mukanaan tämän "aina tulevaisuuteen 20v muita edelle katsovan lapsosen" Vesimiehiksi inkarnoituvat (vissiin etenkin nousuvaaka painotteisiksi?) tähän elämään sellaiset ihmiset jotka ovat karmaa kerryttäneet aiemmat elämät täyteen, ja tässä elämässä ovat tulleet sitä polttamaan pois, näin ainakin itselle on käynyt.

[Tanita79]

Havaintojeni mukaan en ole suinkaan yksin mielipiteineni. Tuttavapiirin pahin pain in the ass on hyvin ystävällinen ja empaattinen veskarinainen, jonka ystävä on PAKKO olla (tai itket ja olet), joka kuitenkin koko ajan  laukoo noita "totuuksiaan" ja kikattaa päälle. Ja jos ei halua kuulla lisää niin hän muka loukkaantuu ja loukkaa lisää  

Etenkin miespuoliset tuttuni kammoavat tätä tätiä kuin ruttoa. Henkisen työn tekijänä ja parantajana hän on todella taitava, mikä on ironista. Ihmisenä syyntakeeton moukka.

"jonka ystävä on pakko olla.." ei kuulosta vesimieheltä.. Mun ymmärtääkseni vesimiehillä on erityinen kyky antaa vapaus muille ihmisille.. :
Mitähän muuta ko.rouvalla mahtaa olla kartalla, kannattaa varmaan katsastaa jos mahdollista..
Ja onhan se aina merkki kun merkki, kiinni omasta henkisestä kasvustakin..

[Posti]

"jonka ystävä on pakko olla.." ei kuulosta vesimieheltä.. Mun ymmärtääkseni vesimiehillä on erityinen kyky antaa vapaus muille ihmisille.. :
Mitähän muuta ko.rouvalla mahtaa olla kartalla, kannattaa varmaan katsastaa jos mahdollista..
Ja onhan se aina merkki kun merkki, kiinni omasta henkisestä kasvustakin..

Jokaisella merkillä on omat hyvän ja pahan ääripäänsä. En ole minäkään itse asiassa ajatellut millainen olisi pahin mahdollinen veskari. Pitääpäs kysyä ukolta tuosta sohvalta.  

[^^Queen Nefertiti^^]

oinas muuten kestää jouskarin suoria sanoja.. tiedän mitä suorat sanat on mutta  aiheuttaa diplomaattisuutta, josta oli erinomaista hyötyä taas tänään. hyvä,  hallitsee tiettyjä asioita ja  tiettyjä.. siis tarvitaanhan ihmisten kanssa huumoria ja diplomatiaa, ei vain teknisiä taitoja..

[Minerwa]

Tällä hetkellä hänellä on niin ihana ja laajakatseinen (taisi muuten olla myös vesimies) mies, että hän hyväksyy siskolleni myös sen, että kaikki exät (niitä on noin kolme tai neljä) käyvät tervehtimässä siskoa ja myös häntä.

Onko se avarakatseisuutta, avaramielisyyttä, suurta lojaalisuutta, anteeksiantoa vai onko se peräti jonkin sortin hallinnan tarvetta ja halua pitää kiinni kaikista suitsista....olla kaikille tarpeellinen omalla tavallaan, jopa exien uusille tyttäystäville?

Ei hän sillä koreile, ei kerskaa sillä...ihan kuin se olisi hänelle ihan tavallista arkipäivää.  :

Esmiralda ja Kauris, huomasin keskustelunne vasta nyt, joten pakko kommentoida! Olen seurustellut kolmen  :n kanssa, joista kahteen pidän satunnaisesti yhteyttä edelleen. Kolmaskin on sinänsä ihan ok, mutta no... narsisti :  Tuli mieleen, että veskareiden on ehkä siitä syystä helppo säilyttää ex:t kavereina, että ovat usein seurustellessaankin ensisijaisesti hyviä ystäviä ja siinä sivussa sitten rakastavaisia. Näinhän se menee, ainakin minulla    

Välitän noista ystävistäni edelleen kovasti ja toivon heille kaikkea hyvää. Oli esimerkiksi ihanaa kuulla pitkäaikaisen avomieheni menneen naimisiin ja perustaneen perheen - hän kun oli kovin lapsirakas aina. Parisuhteessa tuli kyllä erittäin selväksi, ettei meillä ollut enää yhteistä tulevaisuutta, mutta minusta ainakin tuntusi kurjalta hylätä hyvä ystäväkin rakkauden ruostuessa. Emme ole missään vaiheessa roikkuneet toisissamme (kerrasta poikkihan se aikanaan oli), mutta silti on kiva kuulla välillä, miten heillä menee. Ja veskareita kun ollaan, tämähän toimii puolin ja toisin  

Ehkä siinä on sitä avarakatseisuutakin sitten, en tiedä   Tosiaan ihan tavallista arkipäivää minullekin, joten ymmärrän hyvin siskoasi. Toisaalta ymmärrän kyllä senkin, etteivät kaikki halua olla missään tekemisissä ex:iensä kanssa - usein siihen on hyvä syy myös.