Hassua, minusta on tuntunut välillä, että hullu on nimenomaan yhteiskunnassa rooli, vaikka karulta kuulostaisikin, jota ikäänkuin tarvitaan, jotta ne ei-hullut voisivat olla terveitä (vastakohdat luovat toisensa?) Tavallaan, jos sinulla on valkoinen takki, niin olet aina itse turvassa hulluudelta, koska silloin se on aina sen takin ulkopuolella. Tai jos olet töissä apteekissa, jaat "hulluille" lääkkeitä, joka rooli on sinänsä automaattisesti "ei-hullu".
Et ole yksin ajatuksinesi, ntiAika.
Esim. sosiologian/sosiaalipsykologian saralla sellainen heppu kuin
Erving Goffman on kirjoittanut kokonaisen opuksen tuon ajatuksen pohjalta, nimeltään
The Presentation of Self in Everyday Life (suomeksi
Arkielämän roolit). Hän on myös kirjoittanut statussymboleista yhteiskunnassa sekä juuri mielenterveyspotilaiden asemasta teoksessa
Asylums. Wikipedia sanoo tästä kirjasta näin:
"the book details Goffman's theory of the "total institution" (principally in the example he gives, as the title of the book indicates, mental institutions) and the process by which it takes efforts to maintain predictable and regular behavior on the part of both "guard" and "captor," suggesting that many of the features of such institutions serve the ritual function of ensuring that both classes of people know their function and social role, in other words of "institutionalising" them." Sinua voisi kiinnostaa hepun tuotanto, suosittelen tutustumaan.
Itse en ole lukenut kuin tuon Arkielämän roolit, mutta kirjoitin siitä esseen ja kirja oli erittäin kiinnostava.
sen väitän, vaikka psykologi en olekaan, että yksilön hulluus on suuressa määrin (ei kokonaan kuitenkaan) sosiaalinen ilmiö, niinkuin ihmisen psyykekin ei ole olemassa irrallaan muista. Joskus "hullun virallisessa roolissa" oleva on rekisteröidysti (terveystietokantoihin) vaan jonkun laajemman sosiaalisen ilmiön ilmentäjä, ja ne "ei-rekisteröidyt" jotka ovat ehkä omalla tavallaan yhtähulluja, mutta eivät ole sairaalassa yms ovat tämän "herkän ilmentäjän" rooliutumiseen paljolti osallisia.
Näinhän se on, "hulluja" ei olisi olemassa ilman "terveitä" ja päin vastoin. Kukaan meistä ei itse asiassa olisi olemassa itsenään ilman muita ihmisiä. Yhteiskunta perustuu erilaisiin rooleihin ja positioihin ja niiden suhteisiin toisiinsa, tätä juuri sosiaalipsykologia tutkii ja sen vuoksi olenkin siitä niin kiinnostunut.
Oletko sattumoisin itse koskaan harkinnut ko. alaa, ntiAika?
Lisää Goffmanista löytyy suomeksi
Helsingin yliopiston sivuilta.
