seuraava »

[Itse]

Seksuaalisuus ja fyysinen kanssakäyminen toisen kanssa kuuluu terveeseen suhteeseen, lisäksi se on osa ihmisenä olemista, joten sitä ei pidä kieltää missään nimessä. Itse uskon siihen, että kaikenlainen itseään tai muita tuhoava tai alentava käytös alentaa myös meidän itsemme värähtelytasoa ja jää jäljeksi auraan (tästäkö johtuu masis aamuisin juttujen jälkeen?)

henkiset opettajat ja kanavoidut oppaat korostavat hyvin useasti oikeanlaista suhtautumista seksuaalisuuteen. Yhdenillan jutut ja vain OMIEN himojen tyydyttäminen satunnaisten kumppaneiden kanssa ei kuulu tähän ja olen samaa mieltä. Mieluummin pidän itseni puhtaana moisista toimista ja nautin tästäkin asiasta pysyvässä suhteessa

Mutta tämähän on vain minun näkemykseni

Minäkin olen kuullut tuon saman.

Minulle ainakin tuli paha olo jos jotain yhdenillan juttua harrastin. Eikä se edes miltään tuntunut  jos ei ollut  tunteita ja lämpöä ja välittämistä mukana. Joskus nuoruudessani oli nimittäin sellainen jakso...mutta lyhyt kuitenkin. Enää en halua sellaista mutta en haluaisi selibaatissakaan elää koko elämää. Mitäs tehdä?

[Vajra]

Paha muiden sanoa sinulle mitä
sun kannattaisi tehdä. Sä sen parhaiten tiedät jos kuka.
Eri asia on vaan tajuatko niitä vastauksia.

Tutki sydäntäsi ja toimi sen mukaan mikä tuntuu oikealta,
mitkä vaihtoehdot on hyödyllisiä ja mitkä ei.
Tiedän, aika korni neuvo. Pitää silti paikkansa.

Jostain luin yhden mestarin neuvon... miten se menikään?
muisti pätkii...
"Jos suhde perustuu pelkälle seksille, se ei tule kestämään.
 Jos suhteessa ei ole yhtään seksiä, se ei tule kestämään."

Menikö se ihan noin? enpä tiedä...


Nousu-Jousimiehenä, siihen ei paljoa vaadita
että rakastun tai ihastun johon kuhun. 
Teeskennellystä suhteesta tai jostain muusta keinotekoisesta
ei taida löytyä, paljoa kuumaa löylyä
minun kohdalta.

Boheemi kun olen 

[enska]

Jostain luin yhden mestarin neuvon... miten se menikään?
muisti pätkii...
"Jos suhde perustuu pelkälle seksille, se ei tule kestämään.
 Jos suhteessa ei ole yhtään seksiä, se ei tule kestämään."

Ihan kumpaakin laatua on koettu.
Mutta jos noista kahdesta pitäisi valita, niin olisipa vaikean ratkaisun edessä tämä. Toisaalta suurin osa ihmissuhteista on seksittömiä ja jotkuthan määritteleekin miesnais-ihmissuhteen juuri sitä kautta että siinä ON..

( Ohoo opinko quottaamaan..)

[jam0]

se on kumma kuinka pysyvässä hyvässä suhteessa kaipaa yhden illan juttuja, sitten kun on sinkku kaipaa sitä pysyvää suhdetta. Minulla on jälkimmäinen menossa, eikä yhden illan jutut kiinnosta pätkääkään enää. No, ei muuta kuin taas hakemaan pysyvää suhdetta vain sen takia että pääsen toteamaan ettei tämäkään kelpaa taas. Tiedän että tuo tilanne tulee eteen.

[valonkantaja]

Rakkauselämä, parisuhde... Hmmm...

Kaksonen kun olen (aurinko, mars, merkurius), kaipaan vaihtelua ja tutustumista uusiin ihmisiin. Usein älyllinen kanssakäyminen saa enemmän painoarvoa kuin tunteet. Nousujouskarina ihastun/rakastun helposti, mutta tarvitsen paljon vapautta. Ja kuukauriina tarvitsen ennen kaikkea pysyvyyttä ja turvallisuutta, en luota helposti kehenkään! Ja kun venukseni on oinaassa niin olen kuin tuli ja leimaus rakkauden alueella... tarvitsen intohimoa! Ja skorpparia löytyy saturnuksesta ja plutosta, joten kaipaan suhteeseen syvyyttä ja henkistä yhteisymmärrystä, olen pahimmillani takertuva, tukahduttava ja omistushaluinen.


Ehkä sitten seuraavassa elämässä tasapainoinen rakkauselämä..??[/color][/b]

[Lilli]

Ratkaisu niille, jotka eivät halua yhden yön suhteita mutteivat parisuhdettakaan, ovat ns. vakihoidot. Lienee melko yleistä nykynuorison parissa. Kuulee jo sanasta (en ole itse tätä kesinyt), että ihmisarvoa ja kunnioitusta ei tällaisessa suhteessa juurikaan tunneta.

Eipä kehitä henkisesti sekään, että on itse jonkun satunnainen panopuu parempaa odotellessa, tai pitää itse toista ihmistä sellaisena. Vapaa suhde on sitten kiinteämpi, mutta olen vain harvoin kuullut onnistuneesta vapaasta suhteesta. Itselläni ei ainakaan ole koskaan toiminut.

Näissä seksiseikkailuissa on sellainen puoli, että fantasia ja todellisuus eivät kohtaa. Voihan sitä kuvitella, että on ihanaa rakastella kaikkia ja kaikki ovat vain yhtä suurta perhettä ja kaikki hyväksyvät ihan kaiken, mutta todellisuus on useimmiten toinen.

Ihmisen pimeämpi puoli ja hyvin primitiiviset tunteet tulevat herkästi esiin näissä suhteissa. Itselleen valehtelu on tavallista. Halutaan kuvitella, että seksi on vain seksiä, mutta sitten huomataan, että tunnepuoli sotii jyrkästi kuvitelmia vastaan. Tai jos haluaa ehdottomasti pitää tunteet syrjässä ihmissuhteista, niin kohtaa huomaa olevansa robotin tai zombien tapainen toimija. Sitten ihmetellään, miksi seksi ei olekaan niin tyydyttävää kuin on halunnut kuvitella. Miten se voisi olla, kun kyseessä on vain itsetyydytys toista ihmistä hyväksi käyttäen? Monesti törmää tahalliseen nöyryyttämiseen ja mustasukkaisuuden provosointiin, puhumattakaan siitä ihmisarvon katoamisesta. Panopuu ei ole minkään arvoinen - tässä tapauksessa puhun asiasta lähinnä naisen asemasta. Miehet ovat edelleen sankareita tällä saralla. Ikivanhat asenteet jylläävät edelleen, eivät ne minnekään ole kadonneet.

Itse harrastin joskus seksiä sellaisten kumppanien kanssa, joita kohtaan en tuntenut oikeastaan muuta kuin himoa. Tähän mennessä kukaan mies ei ole pitänyt siitä, että nainen ei rakasta ja palvo heitä. Sitä odotetaan jopa yhden yön kumppanilta, vaikka prostituoidulta. Sillä ei ole väliä, tunteeko mies mitään, pääasia on että nainen tuntee. Se on miehelle egon pönkitystä. Siitä kai se mustasukkaisuuden provosointikin on ollut lähtöisin omissa seksisuhteissa. Ja tahallinen nöyryyttäminen. Mikä tahansa tunne naiselta näyttää olevan parempi kuin ei tunteita lainkaan. Ja jos totta puhutaan, tunteeton robottimies sängyssä on suurin piirtein pahinta mitä pystyn kuvittelemaan. Näitä kuitenkin on maa väärällään, kukin mielestään vielä maailman suurin sonni.

Entä jos tunteet tulevat peliin? Jos olet pelkkä "hoito", niin saat varmasti tuntea sen, että jäät kuin nalli kalliolle mielenkiintoisemman tuttavuuden astuessa kehiin. Kuinkas mukavaa se on?

Seksi ei tosiaankaan ole vain seksiä.

[Lilli]

By the way, valonkantaja

huomasin tuosta toisesta ketjusta, että meillä on sama syntymäpäivä. Tosin ikäeroa on 18 vuotta.

[valonkantaja]

Mielenkiintoista, Lilli! Olisipa kiva törmätä joskus sellaiseen, joka on syntynyt samassa sairaalassa juuri samoihin aikoihin kuin itse on. Vaikka todennäköisesti pitäisin tätä ihmistä ärsyttävänä viisastelijana, mikäli hän yhtään olisi kaltaiseni..

[Lilli]

Hei valonkantaja,

Skorpionista kun aloit puhumaan, niin sinullahan on tuo Kuun alasolmu tässä merkissä. Tästä voi olla seurauksena mm. voimakas seksuaalinen vietti luottamuspulineen. Tuolla Syntymäkartta-osiossa on pitkä ketju tästä Skorpioni-Härkä -solmuasetelmasta. Itselläni on myös tämä solmupari ja olen huomannut eläneeni aika pitkälle sen kautta. Lukaisepa huviksesi.

[^^Queen Nefertiti^^]

Miehet ei halua kuulla jos on toisten kanssa, olen kuullut kommentin nyt kolmelta suunnalta. Yksi kyllä kehuu omillaan, toinen ei kiinnostanut ja se kiihottavin, sitä en halua ees loukata. Kait halusin antaa ymmärtää että olen vapaa. (au merkit oinas, kauris, skorppari)

Miehillä on tarve olla ykkösiä, liikuttavaa, siksihän ne kilpailee kaikesta mistä naiset välttämättä ei, ja minusta onkin nöyryyttävää kisata jonkun miehen huomiosta muun touhun keskellä, siksi sellainen suhde/ystävyys ei koskaan voisi toimia. Joku raja - lisäksi... olin nähnyt yhden unen miehestä, että hän on robotti. Uskon että hän onkin, tunnerobotti eikä ymmärrä sieluaankaan vielä.   


:PTai jos haluaa ehdottomasti pitää tunteet syrjässä ihmissuhteista, niin kohtaa huomaa olevansa robotin tai zombien tapainen toimija. Sitten ihmetellään, miksi seksi ei olekaan niin tyydyttävää kuin on halunnut kuvitella.

*Voisin sanoa että moni joka hakee vain yhden yön juttua tai seksisuhdetta voi olla hyvin rikki edellisistä jutuista tai muuten haavoitettu, siksi ei. Toisaalta tätä kautta voi rakastua ja löytää sielunkumppanin edes hetkeksi. Niin joo siinä mielessä pitää valkata seuransa. Ei innostanut tavata yhtä kiihottavaa kundia enää kun tiesi että sillä on toisia. Toinen joka on ujompi mutta mieluummin vaikka viettää landella aikaa, ja jakaa elämäänsä hieman, kiinnostaa heti enempi. Jos se sanois että on muita niin enpä tiedä.. tai kun jompikumpi seurustelee niin taitaa lysti loppua. Mutta ei niin raa´asti ehkä kuin oikea suhde?

Eniten tulee mieleen tuo kun olen minäkin kuunnellut ties mitä huoltajuuskiistaa ja sairauksia sängyssä, ja miesten suoritus jotenkin alkaa muistuttaa toinen toistaan, ei sellaista jaksakaan ilman jonkinlaista tunnetta, kai se himo johonkin tunteeseen liittyy, oikeesti, en kai muuten jaksais kolmatta kertaa tavata tyyppiä josta piti tulla 1 yön juttu, kun ei se ole seurusteluakaan, kaveruus ja seksi. Hyvää oikein hyvää vaihtelua.  :

[valonkantaja]

Olen kyllä muistaakseni kirjoittanutkin jotain siihen skorppari-härkä-keskusteluun... Tiedostan kyllä että jotain on pielessä tässä minun suhtautumisessa omaan seksuaalisuuteeni, mutta en varsinaiseti tiedä mitä ja mitä asialle voisi tehdä. Ehkäpä yritän hakea vastauksia miehiltä, vaikka vastaukset voivat löytyä vain ja ainoastaan minulta itseltäni...

[^^Queen Nefertiti^^]

Sitäpaitsi miehiä on hyvä loukata jälkeenpäin jos täytyy suhteen lopun jälkeen, voi vertailla toisiin ja sanoa kuka oli hyvä ja kuka huono, ja eritoten jos jollain on jotain fyysisiä heikkouksia. Naisen kieli voi olla pelottavan pureva, jos jumalatarta on loukattu sieluun asti. Heh, tässähän keksii kaikenlaista kivaa.

Kaiken lämmön, rakkauden ja intohimon voi sitten antaa toiselle ja saada tämän pään ihan pyörälle.   

[Lilli]

Tätä aihettahan voisi hieman laventaa. Aloittaja on syntymäajan perusteella parikymppinen ja satunnaissuhteet taitavat olla tässä iässä melko suosittuja. Sitten hieman varttuneempi väki, sanotaanko 30-40 -vuotiaat harrastavat vähän toisenlaista suhteilua.

Yleensä kyseessä on oman vakiokumppanin selän takana pelailu ihan jännityksenhakumielessä. Tietysti sitä kadonnutta intohimoakin ollaan etsimässä. Naiset haluavat tajunnan räjäyttäviä kokemuksia, miehet vain vaihtelua. Näissä sitä pahaa jälkeä syntyy riippumatta siitä, jääkö ns. kiinni vai ei.

Tällaiset suhteet taitavat kaikkein yleisimmän aloittaa sen kuuluisan kolmenkympin kriisin.

[valonkantaja]

Minulla on nuorestani iästäni huolimatta kolme pitkää suhdetta takana (7kk, 1v. ja 3v.) joten sinkkuelämää en oikeastaan ole kokenut, muutoin kuin silloin varhaisteininä kännisekoilujuttuja, joita ei mielestäni voi edes laskea. Pikkupussailua...

Pidinkin itseäni vakaana parisuhdeihmisenä, mutta todellisuus olikin toinen. Tai ainakaan VIELÄ en tunne olevani tarpeeksi perillä itsestäni, että voisin elää parisuhteessa. Nyt sen vasta tajuan. Nämä suhteeni ovat olleet enimmäkseen turvan hakemista toisesta ihmisestä, mikä sinänsä ei ole väärin, mutta ei loppujen lopuksi hyväksi kenellekään. En voi olla kenenkään kanssa, ennen kuin osaan olla itseni kanssa. Piste.

Puoli vuotta viimeisestä suhteesta meni vähemmän tai enemmän hakien huomiota muilta miehiltä. Vaikka olin aina kuvitellut jo yhteisiä eläkepäiviä tämän exäni kanssa, tajusin että haaveeni täydellisestä elämästä hänen kanssaan eivät tulisi ikinä toteen koska olemme niin erilaisia. Minä tarvitsen JOTAIN MUUTA.

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin juuri.

Kolmen vakavan suhteen jälkeen se vasta hurvittelu alkaakin (7v, 1.5 v, puoli v). Kyllä ne erot on jossain vaiheessa poikaa, mutta jos esim työrytmi on ihan erilainen. Minun exäni oli koko suhteen ajan joko pitkät päivät töissä+harrastus useat illat+viikonloput tai nyt pitkät päivät+hieman kiinnostaa parantaminen+viikonloput yötöissä ja nukkuu päivät. En tiedä minkälainen yöperhonen hänen tauottomaan tapahtumaelämäänsä sopisi, kun vaikuttaa niin 4-kympin kriisiltä koko homma. (en todellakaan kadehdi seuraavaa naista vaikka hänessä olis mitä mystistä voimaa, onpa minussakin)

Lavastettu hyvän tekemisen kuosiin..ymmärrän miksi naiset petti kun mies ensin hurmaa, ja sitten unohtaa "kun on muuta tärkeetä": kai siinä tyhmempikin nainen alkaa aika pian etsiä muuta. Minähän pidin koko suhteen ajan silmät auki ja kirjoittelin muiden kanssa (vieläkin, muttei toimintaa..).

Nyt ei huvita vakava, eikä vakavasti antautuminen, ei todellakaan.

Että mitä se haittaa?