seuraava »

[mammamma]

Tällainen tapaus, että talossa, jossa asumme, eräs edellisistä omistajista lapsineen kuoli liikenneonnettomuudessa ihan tässä lähellä. Täällä kuuluu sillon tällön lattian narinaa, vaikkei kukaan liikukaan, ja tietokoneella saattaa selain yhtäkkiä hypätä sivun taaksepäin, vaikkei sormet ole lähelläkään näppistä / hiirtä. Uskoisin siis, että nämä entiset asukkaat ovat jumittuneet tänne. Sinänsä ei haittaa, mutta ihan kohteliaisuuden vuoksi, kun ollaan suunniteltu isoja muutostöitä tänne, niin mitä vois tehdä, etteivät nämä "alivuokralaiset" ota nokkiinsa ja ala reuhaamaan?

[Rakkauden enkeli]

Voit auttaa "häntä", joka on nyt hieman "hukassa" tuonpuoleisessa (tuli "tunne" yhdestä) lähettämällä paljon rakkautta ja ja kehoituksella mennä valoon. Kyllä se siitä... 

[mammamma]

(tuli "tunne" yhdestä)

Siis oikeessa olin, että meillä on "alivuokralainen"? Tuntui tieteski luontevalta selitykseltä kaikelle tuolle. Osaatko sanoa, onko hän talon entinen emäntä vai lapsi?

[Rakkauden enkeli]

Siis oikeessa olin, että meillä on "alivuokralainen"? Tuntui tieteski luontevalta selitykseltä kaikelle tuolle. Osaatko sanoa, onko hän talon entinen emäntä vai lapsi?

No kyllä minulle vahvasti sellainen tuntemus tuli... Ja jostain syystä tuli myös heti mieleen, että lapsesta olisi kyse. Tiedätkö oliko heillä mahdollisesti poikaa? Vaikutelma tuli myös siitä, että hän on aivan "harmiton" eikä tahdo mitään pahaa. Ei vain nyt oikein tiedä mihin mennä jne.

[Maisa]

Tuohon henkeen voisi yrittää ottaa yhteyttä, ja kysyä mitä hän haluaisi, ja onko hänellä jotain asiaa? Jollei hänellä ole muuta paikkaa, minne mennä, kertoa hänelle, että _ajattelemalla_ itsensä sellaiseen paikkaan, jonne hän eniten haluaa, ja jossa hänellä olisi turvallinen ja ihana olo, hän jo itse asiassa on siellä. Siis että tuolla toisessa ulottuvuudessa - tai miksikä sitä kutsuisikaan, ajatus ON teko. Monet henget jäävät tänne, koska ovat vaihtaneet todellisuutta niin yllättävästi ja nopeasti, etteivät tajua olevansa kuolleita, eikä heillä ole tuonpuoleisen "käyttöohjeita". Hengelle voisi myös kertoa, että kuvittelemalla itsensä paikkoihin ja vaikkapa tuttujen seuraan, hän voi luoda itse tuon todellisuuden.

Jos tuntuu, ettet selviä yksin, monet henkisen alan "ammattilaiset" osaavat auttaa tilanteessa.

[Hiisitär]

Uudessa asunnossani ei varsinaisesti kummittele, mutta muutettuani sinne tunsin selvästi samassa kohtaa astraalitasolla asuvien olentojen läsnäolon (nimitettäkööt heitä vaikka kotitontuiksi sitten  ) Ilmoittelin heille vain muuttaneeni nyt siihen asuntoon ja kerroin, etten ole ajamassa heitä pois. Niin kauan kuin he antavat minun olla rauhassa, minä annan heidän olla rauhassa. Ensimmäisen päivän ympärilläni, pienen matkan päässä, hyöri silmäpareja tuijottelemassa, että kukas tämä on ja mitäs se aikoo, mutta pianhan he huomasivat, etten ole vaaraksi. Energiataso tietysti muuttui uudeksi, kun taloon muutti uusi ihminen (tämä ilmeni ja ilmenee edelleen pieninä napsahteluina ympäri asuntoa, kun energiataso tasaantuu sille minun tasolle hiljaksiin).

Käytän tuota samaa tervehdystä kaikkialla, missä tunnen olevani "tuijotettu". Yksi ystävistäni asuu perheensä kanssa isossa, 10-huoneen maalaistalossa. Talo on reippaasti päälle 100-vuotias ja siellä on asunut useita pareja ja isoja perheitä tuona aikana. Voitte vain kuvitella, miten paljon siellä asuu myös henkimaailman väkeä! Ensimmäinen kerta tuossa talossa oli sanosinko kammottava. Astraalitason olennot huomasivat, että huomaan heidät ja tuijottivat erittäin pahalla silmällä, että "mitäs sinä tänne tulet, mene pois!"  Erityisen kärttyinen oli ullakolla asuva mummon henki. Mummo oli kuollut huoneeseensa ja jäänyt sinne kummittelemaan. Kävin huoneessa kerran ja ilmapiiri oli järkyttävän tukahduttava. Kiitokseksi tästä mummo tuuppasi minua portaissa niin, että kaaduin perseelleni ja sain mustelmia. Sain kuitenkin selitettyä heille, ettei minusta ole vaaraa enkä ole ajamassa heitä minnekään. Nykyisin talossa voi käydä jo aivan rauhassa. Mummokin tuntuu muuttaneen pois.

Ystäväni tosin edelleen pelkää kotiaan pimeän aikaan. Se henkiolentojen läsnäolo on silloin melkein käsinkosketeltava, kun silmä ei näe mitään ja talo on hiljainen. Ullakolla kävellään ja katonrajassa rutistellaan paperitukkoja (itsekin olen näitä ollut kuulemassa).

[Vajra]

Who you Gonna Caaalll?

(http://204.200.196.80/ebay/auc23/2443-0001a.jpg)


Ghostbusters!

http://www.gbprops.com/url.php?url=http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=6578146978


Buddhalaisilla on jonkin sortin seremonia kerran vuodessa jossa ruokitaan
haamuja, taitaa olla myös Mexikolaisillakin. Kuolleiden päivä
vai mikä olikaan?
Kannattaa etsiä niistä tietoa.

Kai haamuillakin on omat ongelmansa 

[mammamma]

Juuh, no enpä ole osannut tehdä muuta kuin rukoilla tälle hengelle apua, kun en itse aisti itse henkeä, vaan "pelkät" kolinat, narinat sun muut. En tiedä, oliko poika vai tyttö, joka asui täällä. Taidanpa vaan jatkaa rukoilua, eiköhän mulle jokin vastaus tule jollakin tavalla, kun "asia on hoidettu."

[Yemelin]

Hei!

Olen samaa mieltä tästä tervehdys tekniikasta. Itse olen myös kokenut tällaisia kummitus imiöitä. Ensimmäinen tapahtui kun kanini lopetettiin. Se oli raskasta mutta tunsin helpotusta samaisena päivänä kun töihin mennessäni eteeni pomppasi rusakko. Se pysähtyi katsomaan hetkeksi minua ja jatkoi matkaansa. Se oli merkki että kanillani on nyt parempi olla, että se on terve ja vapaa.

Toinen juttu on sitten taas kun minulla oli 13-vuotias koira joka vanhuuden tullessa oli parempi päästää uusille maille. Kokemus luopua rakkaasta eläimestä oli rankka ja koko lopetus operaatio tehtiin kertomatta minulle.

Silloin samaisena iltana äitini soitti minulle. Olin töissä vielä ja äitini sanoi soittavansa myöhemmin mutta itse arvasin asian heti. Raskainta oli se etten päässyt hyvästelemään koiraani ollenkaan. Mutta aikaa ei kulunut kun noin vuosi eteenpäin kun koin tämän hengellisen vaiston. Olin vanhemmillani yötä ja heräsin kummalisiin ääniin. Ne kuullostivat tosi tutuilta ja samalla se tuntui tosi turvalliselta ja tiesin heti mistä oli kysymys. Vanhoissa taloissa kuuluu aina pientä pauketta ja rapinaa, mutta nämä oliva ihan erillaisia. Aamulla kerroin tapahtuneesta äidilleni ja hän sanoi että on kuullut usein samoja ääniä ja sen yön jälkeen niitä ääniä ei ole enään kuulunut. Aivan kuin koirani olisi ollut huolissaan siitä että olisin unohtanut sen ja huomion kipeenä onnistui herättämään minut.

Edelleenkin tunnen että koirani "vahtii" taloa. Joka kerta kun joskus yöllä menen vanhemmilleni heidän nukkuessa tunnen kuinka koira odottaa ovella iloisena häntä heiluen.

[Itse]

Voihan ne henget olla auttamassa.

[Yemelin]

Niinpä! Suojelusenkeleitä tarvitaan aina!! 

[ani]

koitappa ottaa selvää mitä asiaa on kummituksilla ei ne huvikseen varmaan tule niitähän ei tarvitse pelätä niillä on sinulle viesti.

[Heli]

JOKOS KOTIKUMMITUS ON SIIRTYNYT TAKAISIN PAIKOILLEEN

[Abyatur]

Hei,

Kun alkaa kyselemään hengiltä niiden asiaa, on ehkä syytä aina suojata itsensä. Sen jälkeen voi esimerkiksi heiluria käyttämällä kysellä kyseisestä
olennosta:
Kuuluuko se taloon/ asuntoon ja onko se vahingollinen asukkaille?
- jos kuuluu, hengen voi opastaa palaamaan omaan tehtäväänsä
- jos ei kuulu, voi kysyä onko kyseessä "eksynyt" sielu?
- jos on eksynyt, voi pyytää valkoista enkeliä tulemaan ja hakemaan kyseinen henki valoon. Voit nähdä kuinka enkeli tarttuu henkeä kädestä ja he lähtevät yhdessä eteenpäin.
Jos kyseessä on ajatusmuoto, ei varsinaisesti henki, voit kuvitella taivaallisen imurin, joka  imee vahingollisen ajatusmuodon pois.

Olisiko näistä apua?

[Astrobug]

Onpas teillä jännittäviä kokemuksia!

Katsoin jokin aika sitten telkusta The Others -elokuvan. Hyvä leffa, ei voi muuta sanoa. Siinä oli ideana se, että elävien ja kuolleiden maailmat kohtasivat: kuolleet luulivat olevansa elossa ja pitivät eläviä "kummituksina" - ja tietysti päinvastoin. Näin asia näyttäisi olevan todellisuudessakin?