seuraava »

[Daria]

Niin, ehkä hassu otsikko tälle foorumille, mutta onko täällä tietoa miten tatuointi vaikuttaa henkisesti? Anoppi ainakin kauhisteli joskus sellaista erittäin lävistettyä henkilöä, jolla oli jotain tappejakin päänahassa ja niistä sanoi että sellaisia ei saisi laittaa.
Entäs tatuoinnit? Symboliikka tietysti on oma asiansa mutta entäs tatuointien paikat?

Lävistykset alkoivat nostaa päätään niin paljon tässä keskustelussa tatutointien ohella, että muutin vähän otsikkoa
-AthaMaarit-

[Elektra]

Sellaisia ne anopit on 

Voisihan sitä kokeilla vaikka läväyttämällä hyvän lävistyksen tahi tatuoinnin vaikkapa johonkin mukavan akupisteeseen... 

http://www.all4humor.com/images/files/Tattoo.jpg

... ja loppuosa vanhasta vitsistä (ettei joudu moderoiduksi pois)
-Ei minulla lue tässä Wendy, minulla lukee Welcome to the Zimbabwe and have a nice day.   :

Mutta asiaan: henk.koht. siis vilkaisisin meridiaanikartastoa sekä pohtisin symbolin merkitystä ennen tatuoinnin ottamista. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. 

[Hiisitär]

Tämä aihe on sydäntä lähelläni, myös henkisesti! Alunperin lävistykset ja tatutoinnit ovat olleet pyhiä. Niillä on korostettu eri energioita, heimon perinteitä tai ne ovat olleet osana aikuistumisriittejä - sekä miehillä, että naisilla. Maorit taitavat vieläkin tatuoida lapsensa tietyssä iässä, kun nämä ovat ylittämässä aikuisuuden kynnystä. Voin tosin olla väärässäkin, mutta ainakin vielä 1950-luvun puolivälissä tällainen henkinen initaatiotatuoiminen oli maorien keskuudessa normaalia. Myös intiaaniheimot ovat harrastaneet tatuointeja.

Lävistysten henkisyyteen kuuluu minusta myös kyky erottaa sielu ruumiista. Kun ruumis joutuu kovan lävistävän kivun alaisuuteen on lävistettävän keskityttävä sieluunsa. Joku heimo, olisikohan ollut Etelä-Amerikassa, harrastaa yhä tällaista pyhää lävistämistä: nuoret miehet laitetaan roikkumaan vaakatasoon lävistyskoukkujen varaan. Koukut on kiinnitetty ketjuilla puupuomeihin ja lävistyskoukkuja laitetaan koko kropan alueelle niin, että ne jaksavat kannatella miehen ilmassa ilman, että koukut repivät ihon auki. Se aika, mikä koukuissa roikutaan taisi olla huima, olikohan jopa 3 päivää! Tästä löytyy varmasti kuvia (olen niitä itsekin nähnyt) jos alkaa tutkia lävistämisen ja tatuoinnin historiaa.

Lävistykset ovat palvelleet myös statussymboleina ja kaunistautumisena. Afrikassa elää vieläkin heimo, jonka naiset leikkaavat alahuulensa auki leuasta ja alkavat venyttää huultaan isolla lautasella. Mitä pidemmäksi huuli venyy - lue: mitä suurempi lautanen saadaan tähän alahuulen ja leuan väliseen rakoon ajan saatossa venytettyä - sen viehättävämpi tuo nainen on.
Korvakorut puolestaan ovat symboloineet varallisuutta ja arvoasteikkoa yhteiskunnassa. Mitä enemmän korviksia korvissa, sen rikkaampi ja vaikutusvaltaisempi henkilö.

Lävistyksiä itse omaavana ja lävistettyjen kavereiden juttuja kuunnella voin ehdottomasti sanoa, että lävistämiseen jää koukkuun! Ilmeisesti tatuointien kanssa on sama juttu, sillä monet tatutoinnin hankkineet lähtevät hankkimaan lisää tatskoja. Pakkohan siinä on jotain henkistä hyvää olla ^____________^ Lävistysten luulisi ainakin ottohetkellä ja vähän sen jälkeen vaikuttavan kyseisen paikan akupunktiopisteisiin ja miksei vielä myöhemminkin korun materiaalin energian myötä. Lävistyskorujahan saa myös kultaisena ja hopeisena. Jokaisella aineella on kuitenkin oma värähtelytaajuutensa.
Tatuointien kohdalla en yhtään väheksy kuvien energia ja niiden voimaa! Kuvat auttavat, tukevat, piristävät, muistuttavat, parantavat ja auttavat kohtaamaan vaikeita asioita. Oma opas/enkeli/voimaeläin/jumalopas ihossa voi hyvinkin lähentää tuon oppaan ja opastettavan välistä suhdetta ^_______________^
 

[Asterix]

Taitaa nykyään olla erikoista se, ettei omaa tatuointeja tai lävistyksiä?

Minulla ei ole tatuointeja, yksinkertaisesti siitä syystä,
että  :na muutan kuitenkin mieltäni.
Useat tyttö-ystäväni ovat nyt poistamassa
aikaisemmin otettuja tatuointeja, varmaankin siksi,
että ko. muutaman vuoden takainen tatska-muotivillitys on ohitse
ja puhdas iho on hottia nyt.

Luonnollisen näköisen kosmetiikkatatuoinnin voisin hyvin ottaa huuliin
tai vaikkapa ripsien juuriin lisäämään viehättävyyttä
ja tekemään arki-meikkaamisen helpomaksi.

Viime kesänä otin napalävistyksen ja ainakin miehet
käyvät kuumana siihen
-myös jotkin naiset.
Koen, että se lisäsi seksuaalista viehättävyyttäni,
liekö tuo navan paikka jotenkin sellainen piste?

Minulla on siinä sydämen muotoinen, puoli senttinen
kirkas timantti.

[*Kide*]

Lävistykset varmasti vaikuttavat sen alueen chakraan, kuin myös jos osuvat akupisteeseen. Tämä toisaalta saattaa selittää myös miksi joku "kasvaa" ulos tai ei vaan suostu paranemaan siististi.
Itselläni on myös napakoru -kullanväristä titaani ja limen väriset viistekivet  Tällä hetkellä ollut jo kauan.
Silloin kun reikä parani, pidin siinä punaista kiveä titaani korussa ja se tuntui omalta. Silloin samoihin aikoihin aloin kyseenalaistamaan monia juttuja ja "putsaamaan" elämääni myös. Pitkän ajan päästä yhtenä päivänä huomasin, kuinka korun alue kutisi. Putsasin sitä suihkussa käydessä juoksevan veden alla (ottaen korun pois, pesten sen ja asettaen uudelleen) ja aina vaan se kutisi. Samoihin aikoihin käytiin ratkaisevia aikoja myös "putsaus"operaationi kanssa  ja saatettiin tavallaan loppuun, ainakin isompi välietappi. Kutina oli tallella  sitten otin korun pois, pistin peukalolla painaen reiän päältä napaan päin ja PLOPS, sieltä tuli kaamea finnin tapainen plotti ulos  Järkytykseltäni toivuttuani, poistin sen päivä järjestyksestä. Sen koommin ei ole napakoru ryppyillyt  Oliko asioilla yhteyttä...?  :
Tatuoinneilla on takuu varmasti yhteyttä kokonaisuuteen ja sen vuoksi myöskään ei pitäisi ihan suinpäin ottaa mitä kuvaa vaan  poistaminen taitaa olla kallimpaa ja mahtaako arvettomuus olla tae?

[Eileithyia]

Itsekin olen jo pitkään halunnut tatskan, ei vain ole tullut otettua... Vielä.

Paikaksi valkkaisin navan seudun. Se vaan jotenkin kuuluis sinne. Niinkuin esim. Puolikuun navan ympärille. Taikka reiden ulkosyrjälle lähelle lantiota ruusu tatuoinnin tai jotain.. Rakastan ruusuja. 

[Asterix]

Lävistykset varmasti vaikuttavat sen alueen chakraan, kuin myös jos osuvat akupisteeseen. Tämä toisaalta saattaa selittää myös miksi joku "kasvaa" ulos tai ei vaan suostu paranemaan siististi.
Itselläni on myös napakoru -kullanväristä titaani ja limen väriset viistekivet  Tällä hetkellä ollut jo kauan.
Silloin kun reikä parani, pidin siinä punaista kiveä titaani korussa ja se tuntui omalta. Silloin samoihin aikoihin aloin kyseenalaistamaan monia juttuja ja "putsaamaan" elämääni myös. Pitkän ajan päästä yhtenä päivänä huomasin, kuinka korun alue kutisi. Putsasin sitä suihkussa käydessä juoksevan veden alla (ottaen korun pois, pesten sen ja asettaen uudelleen) ja aina vaan se kutisi. Samoihin aikoihin käytiin ratkaisevia aikoja myös "putsaus"operaationi kanssa  ja saatettiin tavallaan loppuun, ainakin isompi välietappi. Kutina oli tallella  sitten otin korun pois, pistin peukalolla painaen reiän päältä napaan päin ja PLOPS, sieltä tuli kaamea finnin tapainen plotti ulos  Järkytykseltäni toivuttuani, poistin sen päivä järjestyksestä. Sen koommin ei ole napakoru ryppyillyt  Oliko asioilla yhteyttä...?  :

Kun kesällä otin napakoruni, päätin elämässäni erään hyvin
hankalan ja vaikean ajan, jota kesti hyvin kauan -vuosia.
Oikeastaan, nyt otit puheeksi, niin tuo aika loppui tuohon
napakorun ottamiseen.

Aiemmin eräs shamaani kertoi, jo vuosia sitten,
että minun tulisi suojata napani, koska siitä menee sisään
huonoja energioita.
Hän ei ehdottanut läväriä, vaan jotain muita keinoja.

Samainen shamaani antoi minulle erilaisia energiahoitoja.
Sain siitä ajatuksen ottaa napakorun ja asia kiusasi minua kauan,
kunnes tunsin suorastaan pakottavaa tarvetta ottaa se,
vaikka olen ehdottoman piikkikammoinen
ja se lävistyspiikki hirvitti minua!

Elämäni meni varmemmille vesille kaikin puolin.

Napa parantui nopeasti, ei mätinyt eikä mitään,
vaikka tein kaikkea sitä,
mitä kiellettiin 6 viikoksi lävistyksen jälkeen
-ja Wienissä oli ennätyshelteet, koko tuon ajan 38-40 C hellettä!

Kun hoitokoru oli ollut 2 viikkoa (olisi pitänyt olla se 6vk),
niin vaihdoin sen tähän titaaniseen sydän timanttiin.
Ajattelin, että vain puhtaat, positiiviset ja rakkaudelliset energiat
saavat mennä sisään,
-siksi kirkas sydämen muotoinen timantti.
Ja tietenkin, että se on kauniin näköinen. :

Tatuoinneilla on takuu varmasti yhteyttä kokonaisuuteen ja sen vuoksi myöskään ei pitäisi ihan suinpäin ottaa mitä kuvaa vaan  poistaminen taitaa olla kallimpaa ja mahtaako arvettomuus olla tae?

Poistattaminen onkin aikaa vievä prosessi.
Laseria pitää ottaa säännöllisin väliajoin, jolloin tatuointi
haalenee kerta kerralta.
Eräällä ystävälläni on jäänyt arpi rintaan, ilmeisesti ahnehtimiseta
saada tatska nopeasti pois,
toisella taas ei jäänyt mitään.

Kuntosalillani tulee välillä mieleen, että olenko naisvankilan
pukuhuoneessa, kun katselen alastomia naisvartaloita,
jotka ovat "koristeltu" tatuoinnein.

Kerta kaikkiaan, kaikki ei sovi kaikille tai sitten ei vain minun
esteettiseen silmääni.  :

Aika usein nainen, jolla on jokin hyvin maskuliininen tai julman
näköinen tatuointi, ovat kauhean "koviksia", tosi äijiä,
joilla ei tunnu olevan mitään inhimillistä tunne-elämää.
Kova ja tyhjä katse, jolla niitataan kärpäsiä
ja hämähäkkejä viiden metrin päästä vai tuleeko sieltä
kieli ulos kuten sammakolla ja niittaa hyönteisen..?  

Tosin ei aina näin, mutta jotenkin ne kukkasten, lintujen ja perhosten
ja muiden tatuoijat ovat jotenkin positiivisempaa sakkia.  :

[Mirjam*]

Olen tätä asiaa joskus myös miettinyt.
Itse otin jo vuosia sitten napakorun. En edes osaa sanoa, mistä moinen ajatus tuli silloin. Minulla se parani hyvin. Tietysti vaikuttaa myös se, miten ammattitaitoinen lävistäjä lävistyksen tekee. Ja tietysti jälkihoito. Vesi vanhin voitehista ja se todellakin pitää tässä kohtaa paikkansa.
Olen tässä vuosien varrella ehtinyt vaihtaa korua moneen kertaan. Tällä hetkellä käytän ensimmäistä koruani, joka on titaania ja kullanvärinen ja kivi hohtavan sähkönsininen. On minulla ollut vaaleanpunaista sydäntä, oranssia kiveä, kirkasta kiveä ja jotain "killuttimiakin" siinä joskus. Ne vain ovat hankalia käytössä.

Napakoruhan periaatteessa ei ole suoraan minkään (7.perus) chakran kohdalla vaan kahden välissä(?) Onko tämä sitten omaan napaan tuijottamista...  :
Itse en laittaisi mitään muuta lävistystä. (paitsi korvalehti) Jotenkin tuo on minun oma henkilökohtainen asiani, kun se on navassa ja suomen ilmastossa usein näkymättömissä. Sen voi aina halutessaan peittää. Jopa rannalla ja uimassa. Heh, tosin niin en tee, koska en voisi ajatella käyttäväni kokouimapukua... ehkä sitten mummona tai jos harrastaisin uimista kuntoilumielessä. Missä iässä se mahtaneekaan alkaa näyttää koomiselta muiden silmissä(?) Tai omissa... :
Vielä se ei minua ole haitannut.

Silloin kun sen laitatin, niin elin kyllä melkoisessa murroskohdassa. Opiskelin uutta ammattia ja kotiäiti-vaimo roolin hiukan hellittäessä (vauvaiät meni lapsilta ohi) olin laajentamassa minuuttani. Tein sitä kaikkea "mistä olin jäänyt paitsi", sitä ennen. Matkustelin yms.
Nyt vuosia taaksepäin katsoessa, tietyllä tavalla elin hyvin itsekästäkin aikaa.
Minä tarvitsin sen silloin.
Nyt usean vuoden jälkeen, itseasiassa viimeaikaisten syvällisten kokemusteni jälkeen, voisin sanoa, että elin silloin hyvin narsistista elämänvaihetta.
En toki varsinaisesti kadu mitään, mutta nyt uskallan katsoa niitä vuosia myös sillä silmällä, mielellä ja sydämellä, että varmasti satutin monia läheisiäni.
Nyt olen valmis kantamaan vastuuni. Olen kohdannut syyllisyyden tunteeni tai kovasti sen keskelläkin vielä. Sitä tosiasiaa ei voi koskaan omakaan sydän, paatuneinkaan sydän ohittaa, että oma toiminta, oli se miten oikeutettua tahansa, voi samalla satuttaa muita ihmisiä ja läheisiä.
Tällainen on siis minun napakoruni tarina... 
Hmm..pitäisiköhän ostaa joku ihan uusi koru...

Tatuointia olen haaveillut monet vuodet. En vain ole saanut aikaseksi. Paikka on minulle aina ollut "itsestään selvä" eli lapaluun tietämille. Joku pieni... perhonen/fenix-lintu tms tai jotain... saas nähdä tuleeko sitä koskaan otettua... haluan että kuva tuntuu itsestä kaunille ja sopivalle..

[Hiisitär]

Täällähän on tullut hyvin esille se, että jos lävistys tai tatuointi kutsuu, se kannattaa ottaa! Intuitio ei koskaan ole väärässä enkä suosittele itsekään hetken mielijohdelävistelyjä tai -tatuointeja, jos sitten asia ei jää vaivaamaan toden teolla, kuten esim. Sashan tapauksessa

Itselläni on tällä hetkellä kuuden korvakorun lisäksi kulmakoru. Ensi kuussa tulee toinen kulmakoru lisää, kun sarjikseni tulee myyntiin. Minulle tuo on niin suuri etappi elämässäni, että haluan juhlistaa sitä ihan erityisellä tavalla. Mikä olisikaan hienompaa kuin ottaa viimeinkin se toinen kulmalävistys, josta olen haaveillut varmaan 3 vuotta.

Maaliskuussa napsahtaa vasempaan korvaan industrial-lävistys rusto-osaan. Näin Helsingissä joskus 5-6 vuotta sitten eräällä miehellä tuollaisen ja siitä lähtien se on vaivannut mieltäni. Päätin 20 vuotta täytettyäni, että juhlistaisin 25v. synttäreitäni industrialilla. Minulla olisi ainakin aikaa miettiä asiaa kaikessa rauhassa. Olen niin ailahteleva mielinen, että minun pitää odottaa vähintään 2 vuotta lävistyksen ottamista - silloin tiedän viimeistään IHAN varmasti haluavani sen lävistyksen, jos se vaivaa minua vielä
Ja huoh, haluaisinhan minä vaikka mitä lävistyksiä,mutta kun on niin pienet korvat ja pieni naama ettei voi laitella ihan mitä sattuu! xD Ja napalävistys on ehkä genitaalilävistysten lisäksi ainoa, mitä en haluaisi. Ehkä siksi, että niin monella on sellainen tai siksi, etten koe tarvetta sille. VIELÄ! xD
Mystisesti lävistyksiä on alkanut kertyä juuri vasemmalle puolelle kehoani, joskin korviksia on saman verran molemmissa korvissa ja suunnittelin ottavani myös oikeaan korvaan industrialin, kunhan vasemman korvan industrial ehtii parantua ja saan rahaa kasaan. Tuo on yksi kalleimpia lävistyksiä Suomessa.

Koska kuvat ovat niin lähellä sydäntäni ottanen 30-vuotislahjaksi itselleni sitten sen tatuoinninkin. Jos se tuntuu vielä hyvälle ajatukselle silloin ja löydän kuvan, joka kolahtaa aivan välittömästi.

[Daria]

Kiitos tähän mennessä tulleista vastauksista . Itse olen kovasti haikaillut tatuointia jo ainakin 10 vuoden ajan, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt se tuntuu olevan henkisesti paljon lähempänä. Reilun vuoden päästä täytän 30 vuotta, olen ajatellut josko se olisi etappi, jonka kunniaksi sen ottaisin.

Yksi iso asia joka minua on estellyt tatuoinnin ottamista, on järkyttävä piikki- ja toimenpidekammo. Tähän ei auta se, että joku sanoo ettei se satu. Kipu ei ole se oleellisin asia, vaan se, että minun fyysisyyteen kajotaan "väkivaltaisesti" (en keksinyt muutakaan sanaa), ja vielä jonkun täysin tuntemattoman toimesta. Tämä johtuu edellisestä elämästäni, jossa jouduin järkyttävän väkivallan uhriksi, olen ollut siis keskitysleirillä lapseni (joka on vieläkin hysteerisempi kuin minä ja se on jo aika pahasti...) kanssa lääkäreiden lääketieteellisten kokeiden kohteena. Ja jotenkin tuntuu että jos tämän ahdistuksen voittaisin, tatuointi olisi tietenkin oiva tapa osoittaa se. Lääkärikammoa se tuskin vie pois kuitenkaan .
Tatuoinnin ottaisin alaselkään tai lavan seudulle, ja kuva olisi jotain kiinalaista ehkä, tai inkojen symboliikkaa tms. joka samalla voisi symbolisoida jotain rohkeutta, rakkautta, rauhaa tms. . En ole kuvia vielä sen kummemmin edes miettinyt mutta ehkäpä löydän sen oikean kuvan kun sen aika on.

[Hiisitär]

Minullakin on kamala lääkärikammo ja tuollaisten "lääketieteellisten" toimenpiteiden kammo! Saan ahdistuskohtauksen jo pelkästään kun astun sisään sairaalaan/terveyskeskukseen. Minullakin kammo juontuu menneestä elämästä, luojalle kiitos en muista tosin että mistä. Siksi tatuoinnin ottaminen pelottaa ihan hirveästi! Toiset sanovat, että se sattuu ja toiset ettei satu ollenkaan. Industrialin ottaminen pelottaa kanssa, mutta toisaalta varsinainen kipu tuntuu vain hetken ajan lävistysten kohdalla. Sellainen jälkijomotus ei haittaa, vaikka se olisikin kovaa. Siihen voi aina ottaa särkylääkkeen. Industrial-kammotus tulee varmasti siitä, että korvanreikäni on kaikki ammuttu kultasepän liikkeessä ja ampuminen on huomattavasti lävistämistä kivuliaampi toimenpide.

[Ajatus]

Muistelen, että itse en kokenut tatuointineulaa juuri hyttysenpistoa kummempana, vaikken mielestäni omaa mitenkään erityisen korkeaa kipukynnystä. Riippuu tietysti, mihin kohtaan kroppaa tatuointia on laittamassa, jossain kohtaa voi olla tuntoa enemmän kuin toisessa. Tuota eri kehonosiensa tuntoherkkyttähän voi tietysti itsekin etukäteen testailla.

Kannattaa tosiaan valita sellainen kuva, joka itsestä tuntuu hyvältä, "muodikkuudesta" viis. Tatuoinneissakin nuo trendit ovat vuosien varrella vaihdelleet, on ollut intiaanikuvia, tribaalikuvioita yms. Jos kuvalla ei alun perinkään ole kantajalleen suurta merkitystä, se varmasti kaduttaakin myöhemmin. Itse törmäsin aikanaan tatuoijaan joka oli kaverini tuttu, joten kauan kehitelty idea ottaa tatuointi tulikin sitten toteutettua melko ex tempore ja ihan tuplakappalein. Mutta ei ole kaduttanut, koska tatuointini saa niin helposti peittoon (se oli yksi valintakriteerini), että on useimmiten aivan oma valintani näkyvätkö ne muille vaiko eivät. Keksimme myös yhdessä tatuoijan kanssa kuvaidean, jollaista ei ainakaan hänelle ollut tullut vielä vastaan (eikä ole tullut minullekaan tähän päivään asti). Vähän jotain "uniikkiakin" siis.

Toivottavasti Daria löydät symppiksen tatuoijan, joka osaa lieventää neulakammoasi sopivasti. Kuvaehdotuksia löytyy tatuoijiltakin pilvin pimein, joten jos jo suunnilleen tiedät millaisen haluat, niin viimeistään sitä valikoimaa selailemalla paikan päällä valinta tarkentuu. Tai jos löydät jostain Sen Juuri Oikean, niin ota itse kuva mukaan.

[Hiisitär]

Vaikka lävistyksillä ja tatuoinneilla on sijansa monissa eri kulttuureissa historiallisesti, niin ne on kuitenkin em. kulttuureissa ollu sen verran yleisiä tavallisen kansan keskuudessa (kuten nykyäänkin) ettei niille ainakaan mun mielestä oo syntyny varsinaista pyhyyden merkitystä; korkeintaa rituaalinen ja riitinomainen jotka ei oo samoja asioita.
Aikuistumisriitti, miehisyysriitti, suojautuminen pahoilta hengiltä, jonkun elämässä merkittävän tapahtuman sinetöiminen tatuointisymboliikalla ja kaikkea sellasta, ne ei oo sama asia ku pyhä.

Pyhällä ei tässä yhteydessä pidä ajatella mitään uskontojen tuputtamaa käsitystyä pyhästä. Kaikki, mikä on meille tai heimolle tärkeää, on pyhää. Minulle esimerkiksi pyhää on oma aika. Suomalaisille pyhää tuntuu olevan alkoholin liiallinen käyttö. Amerikkalaisille pyhää on tunteiden runsas vuodatus ja ilmaiseminen ehjää vähän liioitellustikin.

On totta, että maailman pienenemisen myötä monet hemot ovat "kansainvälistyneet" niin paljon, että omat juuret ovat unohtuneet eikä ennen pyhinä pidettyjä asioita pidetä enää niin pyhinä. Lähinnä ne ovat vain rituaaleja periaatteella "kun esi-isätkin ovat tehneet näin niin minäkin teen". Tiedetään ehkä, että siihen liittyy jokin pyhä asia, vaikka siirtyminen aikuisuuteen, mutta henkilö itse ei samaistu tuohon riittiin. Hän vain suorittaa sen läpi. Jos ihminen sanoo vaikka rukoilevansa paljon, hän voi todellakin rukoilla syvästi ihan ajatuksen kanssa tai sitten hän vain toistaa rukoilua perheeltä/suvulta opittuna rituaalina miettimättä asiaa sen kummemmin. Sama koskee varmasti myös tatuointeja ja lävistyksiä ottavia. Harva miettii, että mikähän pyhä merkitys minulle olisi tällä tatuoinnilla tai lävistyksellä. Pyhä tässä yhteydessä tarkoittaa siis samaa kuin tärkeä. Minulle on tärkeää saada tämä lävistys/tatuointi koska a) kunnioitan sillä kuollutta läheistäni b) haluan muistuttaa itseäni jostakin ominaisuudesta joka minulla on c) se symboloi minulle vapautta d)olen selvinnyt jostakin/saanut aikaiseksi jotain suurta, jota haluan juhlistaa.  Suurin osa ihmisistä hankkii lävistyksen ja/tai tatuoinnin lähinnä vain siitä syystä, että se on hieno. Pitkänlinjan lävistys/tatuointiharrastajilla tilanne on usein kuitenkin toinen.

Siitä olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä, että suurin osa tatuoinneista on a) hirveän rumia b) onnettomasti tehty. Se ei ehkä haittaa henkilöä, joka ei ole tutustunut tatuointitaiteeseen tarkemmin tai ei harrasta taiteita itse, mutta ainakin minä piirtämistä harrastavana saan sätkyt suurimmasta osasta tatutointeja! Minulle on pyhä asia, että kuva - eteenkin kun se jää ihoon eliniäksi - on hyvintehty, tyylikäs ja teknillisesti huippulaatua. Ei mikään onneton söherrys.

[Päärynä]

Minulla on ollut pitkään kova tahto ottaa mandala tatuointi. Lisäksi korvalävistys (industrial piercing)ja rastat ovat kovasti pyörineet mielessä..Pitäisiköhän kuunnella itseäni ja hankkia nämä ulkonäkö "koristukset"?

[Hiisitär]

Anna mennä vaan! Hauskaa kuulla, että joku toinenkin hinkuaa industrialia! ^__________^ Varoitan vain, että sillä on TOSI pitkä ja vaativa parantumisaika. Joutunen itse ottamaan tuon lävistyksen vasta keväämmällä, kun en tarvitse pitää enää hattua.