Kiitos TuliTirppa, rhodonite ja Chandra!
Äskettäin sain sairaalasta viestin, että pikkuinen siirrettiin tavalliselle osastolle
ainakin toistaiseksi,, viime yön oli teholla. Ja nyt ollaan entistä
varovaisempia infektioiden suhteen..
Leikkausta eivät kuitenkaan uskalla tehdä vielä, koska kuumetta yöllä oli
sen verran paljon.
Tässä sitä huomaa taas pienuutensa ja voimattomuutensa, kun ei voi muuta
kuin odottaa, toivoa ja rukoilla parasta. Kumma, kuinka minä joka toitotan
suurella suulla etten usko Jumalaan.. olen nyt apuansa vailla.. mistä tämä usko
nyt tuli? Vai onko se aina kuitenkin ollut..?
Oli miten oli niin kuva joka on alla, on tauluna seinälläni ollut ihan vauvasta
ja tulee olemaan, uskon että jokaisella meistä on oma suojelusenkeli.