Omnima, kiitokset myös täältä asiantuntemuksellesi ! Tuo onkin alkoholismissa ja yleensäkin addiktioissa juuri se PÄÄPOINTTI ! Eli, että kaikki lähtee NIMENOMAAN itsestä !! Kukaan muu ei voi sinua raitistaa, kuin sinä itse, eikä kukaan muu kuin sinä itse ota sitä huikkaa. Kukaan ei väkisin sitä kurkkuusi kaada. Muut voivat kyllä olla tukena ja apuna, mutta lopullisen päätöksen tekee kukin itse. Ensimmäinen askel kohti toipumista on se, että itse myöntää ja tiedostaa olevansa sairas ja sitten hakee apua raitistumiseen. Läheis/vertaistuki ovat asiassa myös hyvin tärkeitä ammatillisen avun lisäksi. On hyvä edetä toipumisessaan pienin askelin, niin se on helpompaa. Hyvin harva kuitenkaan ihan kertaslaagista onnistuu... Vaikka läpikävisi kaikenlaisia ja monia hoitoja. Omakohtaisesti siis minulla ollut suuri etu ja onni, että pääsin hoitamaan itseäni tuonne Kalliolan Nurmijärven Klinikoille, jonka hoito perustuu juuri ns. Minnesota-malliin (Myllyhoito). AA-kokouksetkin tulivat sen myötä tutuiksi. Tuo paikka sopi minulle täysin, enkä päivääkään 6 viikon hoidostani siellä vaihtaisi pois ! Aivan ihana paikkana ja sijainniltaan, ihana ja moniasiantunteva henkilökunta (jotka kaikki itsekin entisiä käyttäjiä), sekä ihania vertaisia. Sain sieltä PALJON ! Opin paljon uutta itsestäni ja henkisyydestä, alkoholismista sairautena, sekä sen hoidosta ja sain sieltä uusia ihania ystäviä. Minulle tuo paikka siis oli nappivalinta, mutta kaikille ei kaikki sovi. Alkoholismissakaan ei auta muu, kuin etsiä/kokeilla erilaisia paikkoja ja hoitomuotoja. Ja ei kannata lannistua, vaikkei heti onnistukaan !! HYVIN harva onnistuu tosiaan HETI, vaan täytyy monta kertaa "rypeä" ennenkuin onnistuu. Ja KAIKKI eivät onnistu KOSKAAN, sekin valitettava tosiasia. Omalla kohdallani Kalliola, AA-kokoukset, läheis- ja vertaistuki olleet SUURENA apuna !! KIITOS KAIKILLE AVUN/TUEN ANTAJILLE !!!
Ja nykyään minulle tosiaan se avautunut ja juurtunut päänuppiin, että OLEN alkoholisti, se ON elinikäinen sairaus, johon olen sairastunut, (kerran alkoholisti, aina alkoholisti)minusta EI KOSKAAN tule kohtuukäyttäjää, eikä VÄLTTÄMÄTTÄ myöskään täys-absolutistia. Mutta YRITÄN KOKO AJAN PARHAANI ja se riittää !! Ihan pienin askelin on edettävä, tunti, vuorokausi jne. kerrallaan. Ja yrittää psyykata itseään, että TÄNÄÄN en ota jne. Itse teen tuota ja KIITÄN myös aina Jumalaa raittiista päivästä ! Itse olen tosiaan hoitojeni jälkeenkin retkahtanut pari kertaa, mutta nyt olen taas ollut kuivilla muutaman kuukauden. YES !! HYVÄ MINÄ !!
PAHINTA, mitä ainakin itselleni alkoholismissani voisi tapahtua, olisi se, että minut jätettäisiin TÄYSIN oman onneni nojaan. Eli läheiset, suku, ystävät yms. hylkäisivät !! Äitinikin joskus jopa sillä uhkaillut... VAIKKA he eivät varsinaisesti voikaan raitistaa, niin heiltä saa AINA lisävoimia taisteluunsa alkoholismia vastaan, tukea, hyviä neuvoja, uusia näkökantoja jne.jne. ! Ja koska nykyään olen täysin sinut itseni kanssa KAIKKINE vikoineni ja puutteineni, niin olenkin miettinyt, että ne, jotka minut mahd. hylkäävät, OVATKO HE YLIPÄÄTÄÄN EDES TODELLISIA YSTÄVIÄNI JA YSTÄVYYTENI ARVOISIA !? Eivät mielestäni... KIITOS PERHEELLENI, KALLIOLAN VÄELLE, YSTÄVILLE ja ylipäätään KAIKILLE, jotka ovat minua asiassa tukeneet ja neuvoneet !!!! Rakastan teitä !!
