Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Arki eli pitkäveteisyyden filosofiaa  (Luettu 4582 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
allyson
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 55


Profiili
« : 23.01.2008 12:33:42 »

IkitosI kyseli sosiaalisuudesta ja epäsosiaalisuudesta, siitä ajatukseni laukkasi tähän pitkäveteisyyteen ja arkeen. Kaivoin arkistoistani esiin lehtijutun pitkäpiimäisyysasiantuntija Kalle Haatasesta, joka on kirjoittanut kirjan 'Pitkäveteisyyden filosofiaa' (Atena-kustannus). En ole lukenut kirjaa, mutta taidan etsiä sen käsiini kun asia pompsahti nyt framille.

Referoin Kodin kuvalehdessä 11/2007 ollutta juttua:

"Vähitellen (kouluaikojen aktiivisuuden ja väitöskirjan tekemisen jälkeen) Haatanen ymmärsi, että tylsyys ja ajan tappaminen ovat itse asiassa mielenkiintoisia asioita. Kaikille tuttuja, mutta vaikeasti jaettavia. Tutkimuksissa arki on melkein puhdasta kärsimystä. On loputtomasti kirjoja aiheesta 'sairaus ja arki', 'yksinhuoltajuus ja arki'... Yhtä sairautta ja kolotusta.

Toisaalta arkea pyhitetään. Tutkimukset lataavat merkityksiä kotitöille, käsitöille ja rutiineille. Lifestyle-lehdissä taas hehkutetaan hyvän elämän ideaalia. Arki on yhtä kylvyssä käyntiä, suklaata ja sikarin polttamista. Arki ei ainoastaan ole fantastista, vaan sen TÄYTYY olla fantastista.
Todellisuudessa elämä on enimmäkseen muuta kuin potemista tai nautintoa. Se on odottelua, laiskottelua, puuhailua, kaikenlaista -lyä ja -lua, joka soljuu huomaamatta."


Pitkäveteisyyden lähellä on joutilaisuus:  "kuolemansynneistä pahin, sillä tylsistyneenä ajatus alkaa harhailla, ihminen muuttuu varomattomaksi ja muut synnit pääsevät huomaamatta ovesta sisään. 400-luvun luostarisäännöissä tunnettiin démon de midi, joka laittoi munkit haaveilemaan vaikkapa paremmasta luostarista. Haatasella on omat keskipäivän demoninsa. -Olen lahjakas seinääntuijottaja. Havahdun, että oho, on mennyt neljä tuntia. Mietin ehkä tulevaa suurta romaania. Minulla ei ole harmainta aavistusta mistä se kertoisi. Silti suunnittelen, että pitäisi löytää kahvila, jossa saa vielä polttaa tupakkaa. Ottaisin läppärin mukaan ja alkaisin kirjoittaa kahviloissa. Tyypillistä haaveilua. Monelle se on maallemuutto tai käsityöläisammatti,
illuusio, että jossain voisi olla tasapainossa itsensä kanssa."


Pitkäveteisyyttä on Kalle Haatasen mielestä kahta lajia: pakotettua ja vapaaehtoista. Ensimmäinen tekee niin aggressiiviseksi, että on pakko tappaa aikaa. Jälkimmäinen on melankolista haikailua, parhaimmillaan hauskaa ja sosiaalista.
*****

Amen. Tämän taas uudeelleen luettuani nautin täysin siemauksin pitkäpiimäisistä arkipäivistäni, annan niiden soljua. Suon itselleni silloin tällöin jonkin joutilaisuudessa poikivan illuusion. Annan astron olla démon de midini.

Ajatuksia, s'il vous plaît!
tallennettu

'En ole varma,
että ikinä löytäisin sen mitä etsin.
Ehkä haluan etsiä ja olla epävarma.'
                           -Vivi-Ann Sjögren
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #1 : 23.01.2008 13:08:43 »

Kiitos oivalluksesta Annalilja!
Aiheesi myötä tiedostin (jälleen), kuinka arjen pitkäveteisyys on minulle täysin tuntematonta, ja elämän jatkuva tapahtumarikkaus se taitaa nimenomaan olla se mikä pakottaa vetäytymään epäsosiaalisuuden kuoreen (kuu rapu 12.h).

Mikä lie selittääkään pitkäpiimäisyyden puutteen - laiskuusko?
Tuntuu, että tärkeääkin tekemistä olisi vaikka miten paljon, kun vaan ehtisi... Tongue
Vaikkapa vain hetkittäinenkin ajantappamisen tai haikailun mahdollisuus kuulostaa ihan lomalta laugh

Kertokaapa, miten ihmeessä saatte elämänne pysymään jotenkin niin stabiilina, että ehditte pitkästymään?
tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #2 : 25.01.2008 00:15:11 »

Kaikenkokemisenmenettämisenpelko - kun joka tilaisuuteen on tartuttava jossakin toivossa, jokaiseen kutsuun vastattava, ei malta mennä nukkumaan, ettei vaan mitään jäisi kokematta, elämä elämättä Cheesy

Sitten on myös velvollisuuksientäyttämättäjättämisenpelko - kaikkiin kutsuihin on vastattava ja joka paikassa oltava vastuunkantaja ja tekijä, vaikka miten kiukuttaisi, kun kukaan muu ei tee ja itse on niin hel tickedoff tin tärkeä, että maailma varmaan vähintään pysähtysi ellen minä olisi sitä pyörittämässä Cheesy

Myös pysähtymisenpelko - matalalentoa ettei mikään tavoittaisi, pääsisi kunnolla koskettamaan, tuntumaan, koska kaikki on niin tuntematonta, pelottavaa Cheesy

Krooninen pelko se on mikä ihmisen liikkeellä pitää tässä maailmassa,
hengissäselviytymiseen liittyvää.

Jokin pelko se on varmaan minullakin näihin olosuhteisiin naamioituneena -
pelko luopua kaikesta mikä pitää kiireisenä: kännykkä crazy2, ystävien auttaminen smiley6600, työ ja asiakkaat coolsmiley, lapset ja niihin liittyvät velvoitteet Grin, unelma remontoidusta ja siististä kodista 2funny, ...

Aikani viettäisin sen jälkeen vain jouten ollen smitten nettiin kirjoitellen...
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: