seuraava »

[Arkiviisu]

Onnistumisesta menestyksen tiellä   on tämäkin tarina , pieni  askel~oivallus  mutta kuitenkin 

Sattuipa silmiini aihe - josta kiinnostuin . Vaikkakin itse olen juuri tällä hetkellä "free lancerina"  siis poissa säännöllisestä työelämästä.

Totta kuitenkin että kiirettä on kaikkialla - se ei ole yksi yhteen ja vain ja ainoastaan työelämään kuuluva. kiire voi pujahtaa  mukaan harrastuksiinkin, tai mihin vain SILLOIN kun kohtuus katoaa - itse olin, ennen tätä muuttovaihettani, melkoisen kiireinen liikkuja ja kuntoilija  .  Että kun kohtuus ja ilo katoaa johonkin  ja tilalle alkaa hiipiä tulosvaatimuksia ... niin alkaa kiire pakata päälle. Tulosten saavuttamisen huumassa , minäkin lisäsin ja lisäsin ja vielä lisäsin liikunta,- ja kuntoilukertojen määrää. Niistä tuli todella  s u o r i t u k s i a     tai ainakin jo alkoi tulla ... kun ego piti kirjaa 

Onnekxi tuli tämä muuttovaihe - nollaus. No, nyt jo painaa päälle lievähkö syyllisyys, kun "paluu arkeen siirtyy"    Silti kiiretä en halua, tyyliin " just on nippanappa senverta vapaata että kerkeen pikasesti ..." Ottaa tietysti oman aikansa tämä elämän rytmittyminen kuin myös sekin että ihan uusissa maisemissa liikkuu 

NIIN tämä aihe sattui, sopivasti, silmiini ammattiliittoni lehdestä ETTÄ josko kellään on kotona uusin JHL/Motiivi 1/2008 lehti niin sieltä löytyy artikkeli:

" Irti kiireen ansasa" .

Artikkelin on kirjoittanut Ritva-Liisa Sannemann ja lähteenä on käytetty mm. kirjaa
Kesytä kiire/2007, Anja Kulovesi ( on varmasti monelle tuttu muistakin yhteyksistä, on allekirjoittaneen Reiki-Master).

Artikkelin tekstissä sanotaan:" Liikaa kaikkea ja ainainen kiire. Mieli ja keho antavat merkkejä, jos olet satimessa. Onneksi kiireen voi kesyttää.Se alkaa havahtumisesta tärkeiden kysymysten äärelle. " 

7 tapaa kesyttää kiire
* Etsi työn tarkoitusta

* Suunnittele hyvin

* Laadi tärkeysjärjestys

* Rauhoita mielesi

* Kytkeydy nyt-hetkeen

* Etsi rajat

* Visioi tulevaisuutta



Artikkeli jatkuu." Rajoja ja joutenoloa
- On pelottavaa, että moni on hukannut itsensä ja elämänsä käsikirjoituksen kiireeseen. Vain pysähtyminen ja joutenolo auttavat omien tarpeiden ja unelmien äärelle. Juuri joutilaisuus voi olla taitekohta, jolloin selviää kuka olen ilman työroolia ja suorittamista ja mitä elämältäni haluan. "

aaviisuinen jatkaa:
Että kaikinpuolin hyvään paikkaan koen muuttoni(kin) tulleen, vaikkei tämä nyt pelkkää joutenoloa ollut, mutta elämisenrytmiin tuli pysähdys ja nyt voi ottaa uutta suuntaa rytmitykseen. Ja olen minä liikkunutkin    kävellyt muutaman kerran p ä i v i t t ä i n  rappuset ylösalas tänne 7 kerrokseen .

Lisää aiheesta : www.kiireenkesytys.fi

[T-H]

Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen kannattaa pysähtyä miettimään aina illanpäätteksi millainen se päivä onkaan ollut. Jos vaan mennä viuhtoo pysähtymättä juurikaan miettimään mitä se päivä on sisältänyt niin ihan varmasti alkaa sydänkin heitää kuperkeikkaa.

[Ikuinen Trikki]

Terppa!

Kuinka voi kytkeytyä nyt-hetkeen jos etsii, suunnittelee, laatii, rauhoittaa, etsii ja visioi? Eikös nuo ole juuri tehokkaimmat tavat pitää mielensä ja itsensä kiireisenä, poissa tästä ja nyt?

En ole kyllä kyseistä artikkelia lukenut, joten turhia varmaan varmaan tässä sopottelen, mutta huomioinpa moisen... Kytkeydy nyky-hetkeen ja visioi tulevaisuutta. Ei kyllä ainakaan meikäläiseltä onnistu, ainakaan samaan aikaan.

[T-H]

Terppa!

Kuinka voi kytkeytyä nyt-hetkeen jos etsii, suunnittelee, laatii, rauhoittaa, etsii ja visioi? Eikös nuo ole juuri tehokkaimmat tavat pitää mielensä ja itsensä kiireisenä, poissa tästä ja nyt?

En ole kyllä kyseistä artikkelia lukenut, joten turhia varmaan varmaan tässä sopottelen, mutta huomioinpa moisen... Kytkeydy nyky-hetkeen ja visioi tulevaisuutta. Ei kyllä ainakaan meikäläiseltä onnistu, ainakaan samaan aikaan.

Jokaiselle meillähän kulkee päivittäin nyky-hetki mukana. En ymmärrä sun ajattelua, että kuinka ei voisi suunnitella, eli visioida samanaikaisesti kun elää päivittäistä nyky-hetkeä. Itse suunnittelen, visioin, laadin, rauhoitan, etsin uteliaana...

[Minerwa]

Minulle ainakin suunnittelu ja priorisointi on nyt-hetkeen rauhoittumisen ehdoton edellytys. Kun kirjaan asioita ylös sitä mukaa, kun niitä tulee, ennakoin ja aikataulutan, suljen samalla tulevaisuudessa hoidettavat asiat itseni ulkopuolelle, pois mielestä ja ajatuksista, ja kykenen rauhoittumaan hetkeen. Siihen, mitä on käsillä tässä ja nyt. Siis tärkeimpään 

Olisi tietysti ihanaa, jos pystyisi hoitamaan kaikki asiat heti, mutta harvoin ainakaan töissä niin on  :  Hyväksyttävä on sekin ikävä tosiasia, että kaikkia asioita ei välttämättä ehdi hoitaa koskaan - siksi se priorisointi... Ihannetilanne olisi tietysti toisenlainen ja siihen pyrin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tarvitsen omassa arjessani näitä pienen pieniä "selviytymiskeinoja", jotta mielenterveys pysyisi edes jossain määrin kasassa   

Uupumisen kautta minäkin  olen oppinut pysähtymään. Tällä hetkellä tärkeimmät voimanlähteeni ovat reiki ja jooga, pysähtymistä hetkeen molemmat.

[Esmiralda]

Juu,

minulla kun on juuri rutkasti noita Marsin neliöitä ja siis virtaa ja haasteita, niin SUURI RUKOUKSENI onkin että 'voi kunpa saisi objektiivisuutta sen varran, että näkis itsensä'. Kun sen näkee ja kokee vain muut.

Yrittäkääpä vain, niin onpas vaikea juttu. Auttaisko siinä edes ne ruumiista irtautumiset?!

Tai jos joku ottaisi videolle sinun päiväsi, voisit järkyttyä sitä katsellessasi. Pysäyttäskö se?

[T-H]

Minulle tuo päivittäinen arjen rauhoittuminen on sitä, että lähden vaikka luodolle istuskelemaan, mutta mielellään se rauhoittumisen paikka on hiljainen, missä omat ajatukseni pääsevät päivän sekamelskasta rauhottumaan.

[Minerwa]

Tai jos joku ottaisi videolle sinun päiväsi, voisit järkyttyä sitä katsellessasi. Pysäyttäskö se?

Minut pysäytti jo pelkkä ajatus! Olisi muuten aika kamalaa katseltavaa   ... etenkin, kun videolle tallentuisi vain vimmainen pyörinä ja hyörinä, eikä sitä sisäistä rauhaa, joka ihan oikeasti kantaa eteenpäin, töissäkin. Keinotekoistahan se tietyllä tavalla on. Miksi repiä itseään, vaikka osaisikin rauhoittua? Siinäpä kysymys.

Mietin tässä, ovatko kaikki nämä kiireenkesytyskeinot vain vastausta siihen, että niin monet meistä joutuvat syystä tai toisesta mukauttamaan toimintaansa oman sisäisen rytminsä vastaiseksi? Tarvitsisiko pysähtyä, jos eläisi omassa rytmissään vain omaa itseään kuunnellen...? Ei välttämättä, eikä ainakaan niin usein. Ongelmaa silti siinäkin on; miten sovittaa niin monta sisäistä rytmiä yhteen ja luoda silti toimiva yhteiskunta?  : 

[Ikitosi]

Se mitä tavoittelet, pakenee kiirettäsi.
Se mitä pakenet, seuraa jokaista askeltasi.

Aina jonkun perässä tai jotakin karkuun - -
Mitä ? (pysähdy kysymään)

Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.