Minusta siinä oli huomionarvoista juuri se, mitä tämä (keskimmäinen) henkilö sanoi;
"diagnoosi perustuu vain oireisiin, eikä sinällään tiedetä mistä siinä on kysymys"
(tai jotain sinnepäin)
Olen huomannut monessa diagnoosissa, jossei nyt ole jostain luun murtumasta kyse, että todellakin diagnoosi on oireiden kuvausta.
On aivan totta, että tiettyjen alueiden "sairaudet" eivät ole varsinaisia "sairauksia", vaan ihmisen ominaisuuksia, reagointitapoja ja tapa olla ja toimia.
Mutta kun ne ei mahdu tähän vallalla olevaan kapeaan ihmiskäsitykseen, niin pakkohan niistä on sairautta tehdä.
Jos et sovi muottiin, olet sairas.
Minäkin tiedän toimivani monessa kohtaa kuten toimii autistinen.
Kun tulee likaa "ärsykkeitä", haluan tilaa. Olla yksin.
En pidä ihmisistä, jotka tulee 5cm päähän omista kasvoistani ja puhuvat melkein minun suuhuni suoraan ja kovalla äänellä ja voimakkaasti.
Hahmotan myös maailmaa ja käsitteitä paljon juuri "kuvina".
Minulla olisi paljon kerrottavaa ja sanottavaa sisälläni monasti, mutta sanat ovat niihin aivan liian vähäeleisiä.
Kirjoittamalla sen sijaan sujuu hitusen paremmin.
Minusta tuo nainen siinä huokui niin suurta rauhaa ja oli minusta pitkään aikaan kauneimpia näkemiäni ihmisiä.