Omasta mielestäni kysymys on siitä, että mitä on ystävyys kenenkin mielestä.
Minusta se on molemminpuolista, täysin rehellistä toisen ihmisen hyväksyntää juuri sellaisena kuin se toinen on. Siinä ei edes yritetä muuttaa toista oman mielen mukaan, jotta se istuisi omiin tarkoituksiin paremmin.
Mulla on suuri siunas, että elämässäni on 2 ihmistä jotka saavat tuon ystävän tittelin. Voin puhua kaikesta heidän kanssaan ja saan olla satavarma, että he ovat aina rehellisiä ja toimivat oman totuutensa mukaan asiassa kuin asiassa (se, on musta se kaikkein ihanin asia
).
Toinen heistä on ollut elämässäni yli 10 vuotta, eikä ole ikinä tuominnut tekemisiäni millään lailla, ei edes silloin kun on nähnyt, että teen jotain sellaista mistä seuraa vain surua ja kyyneliä. Hän on se ihminen, jonka käsiin antaisin elämäni-tiedän, että hän tekisi oikean ratkaisun omasta elämästään käsin, oman totuutensa mukaan
Toinen on "tuoreempi" ja ystävyys on vasta n.3 vuoden ikäinen. Hän sanoo kaikkeen oman mielipiteensä- suoraan ja kiertelemättä. Tässä suhteessa saan neuvoja vaikken niitä pyytäisikään, mutta tiedän hänen toivovan parasta mahdollista minulle
.
Ystävyys syntyy jos kummatkin haluavat.Sitä ei voi pakottaa. Se kypsyy itsestään tai jää kypsymättä. Voi olla myös rakkaita kavereita tai hyviä tuttuja, mutta ne on enemmän pinnallisia ja itsekkäitä suhteita.
Ennen elämässäni oli paljonkin ystäviä, mutta sitten aloin pohtimaan samaa kysymystä, ja huomasin mitä tuo sana pitää sisällään minulle, joten heistä tulikin "vain" kavereita, tuttuja ja kamuja..Ja joo, tottakai ihmissuhteet voi lopettaa jos ne ei johda mihinkään, mutta miksi kaikesta pitää aina saada itselle jotain?
Eri asia on jos toinen vain kuluttamalla kuluttaa energioita ja on aina vaatimassa kaikkea mahdollista..vaikea selittää
Tulipa purkaus...sori vaan..
Miksi ja mille viimeksi nauroit kunnolla?
