Herra jumala, varmasti IHAN KAIKELLA tavalla!
Minussa ei ole mitään yhteiskunnan määrittelemää normaalia, haha.
No, laitetaas tähän esimerkkejä sittenkin.
1) Elän ja viihdyn hyvin onnellisesti sinkkuna YKSIN ilman hinkua miehen perään. Minulle on ihan sama elänkö lopun elämääni näin vaiko en. En siis lähde baareihin silmissäni kiilto iskeä mies. Enkä halua naimisiin.
2) Viihdyn yksin. Voin olla ilman fyysistä seuraa 24/7 vaikka puoli vuotta sekoamatta, pelkkä puhelin tai sähköposti riittää. Minulla ei käy vieraita kuin muutaman kerran vuodessa pitkien välimatkojen takia.
3) Minulla ei ole ammattia iästäni huolimatta. En haaveile vakituisesta työpaikasta, omasta kodista, perheestä, autosta tai muusta. Paitsi ehkä auto pitää ottaa tuosta pois, haluaisin ison Hummerin joskus, vaikka ensin pitää hankkia ajokortti.
4) Vaikka olen nainen en ymmärrä toisia naisia, tunne olevani nainen ja inhoan lapsia. En koe minkäänlaista mielenkiintoa lisääntymistä kohtaan, joskin se kuuluu vain tämän elämän tieheni enkä siten halveksi heitä, joille äitiys ja lapset, sekä oma perhe ovat tärkeintä.
5) En ole suvun kanssa missään tekemisissä, äidin kanssa voin käydä tädin, mummon tai kummienon luona. Perheeseenkään en pahemmin pidä yhteyttä eivätkä he minuun, vaikka välit ovat kunnossa.
6) Hypin elämässäni tyhjän päälle tieten tahtoen. Rutiinit ärsyttävät minua ja sekoan, jos kaikki on 100% varmaa seuraavaksi viideksi vuodeksi eteenpäin.
7) Henkisyys menee kaikessa etusijalla.
Vaikka olen nainen pidän asioista, jotka luokitellaan usein miehisiksi. Esimerkiksi jos saan ylimääräistä rahaa reippaasti, se menee tekniikan, pelien, elokuvien tai sarjakuvien ostoon, ei esimerkiksi sisustamiseen, vaikka koti onkin pyhä.
9) Kuulen, tunnen ja näen asioita, joita muut eivät näe
10) En ymmärrä suomalaista alkoholikulttuuria enkä ole koskaan ollut humalassa saatikka krapulassa.
11) En juhli tai vietä mitään muita juhlapäiviä kuin joulua ja hyvin pienimuotoisesti, jos ollenkaan, synttäreitäni.
Milloin sinua kohdeltiin viimeksi ikävästi?
