Onko pysyvä suhde se, joka saa ihmiset jämähtämään kodin laitto/ parisuhdekuvioon, vai onko se persoonakysymys, että kuka jaksaa haluta kokea uudenlaisia asioita, tapahtumia, tekemisiä, muutosta - kohtaamisia? Lisäkysymys; onko kaikessa todella kyse oppimisesta, miksi joku "oppii" yhdessä ja samassa suhteessa (työssä) ja toisella tulee kovasti vaihtelua, muutoksia kuvioissa? Oppivatko kaikki yhtään mitään?
Mun mielestäni pysyvä suhde/pysyvyys/vakiintuneisuus/tuttuus ja turvallisuus on persoonapeliä. Siis jos sitä peliksi voi tituleerata. En usko että kovinkaan moni, on pelkän "jämähtämisen" lumoissa niin paljon, että jää "roikkumaan" juuri siksi parisuhteeseen. Parisuhde opettaa kaiken aikaa uudenlaisia asioita esim. mainitsemiasi.
Lisäkysymys vastaus: Jos puhutaan nimenomaan työsuhteista, oppimista tulee varmaankin tietyissä ammateissa vuosien mittaan runsaasti, eli et periaatteessa ole ikinä valmis siinä. Mutta on myös töitä, missä vain toistetaan yhtä ja samaa tunnista toiseen ja viikosta viikkoon jne... Siinä on täytynyt oppia alussa tekemään ko. työasia, jonka jälkeen olet "oppinut" rutiiniin ja jonka jälkeen olet "oppinut" olemaan välittämättä siitä että sinulla voi olla muutakin kuin se yksi ja sama "liukuhihna. kommentti ei ole aliarvioiva liukuhihna työntekijöille. vaan yritän kuvainnollistaa sanomaani.
Henkilökohtaisesti olen niitä naisia, jotka kurkkii missä voisi olla parempi liksa, missä voisi olla paremmat työkaverit tai missä voisi olla itsenäisempi tai missä voisi olla jne... Eli olen itseasiassa monenkin ammatin erityisosaaja, joka sinällään on kivaa, en kuitenkaan ihan pikaiseen käy ja käänny uudessa työssäni, vaan teen aika pitkiä työsuhteita. Taas on kytiksellä muutama uusi ja parempi kuin entiseni, ainahan sitä voi uudistaa ja kouluttaa itseään, tämänkin ikäisenä (vm-62) Oppiminen ja jaksaminen lähtee hyvin pitkälti ihan siitä omasta korvien välistä, mitä todella haluaa elämältään, monellakin osa-alueella.
Mikä on paras "vitamiini-/piristysruiske" kun olet uuvahtanut kesken työpäivän?
