seuraava »

[Esmiralda]

Oi, olen haaveillut usein ja kiinteästi melomisesta!!

Kerran olen saanut meloa kaksi päivää Oulankajoella serkkuni järjestämänä ja se oli taivaallista. En olisi halunnut sen matkan koskaan loppuvan.

Siis jospa vielä joskus, ja jospa olisi vaikka oma vene sellainen!

Oletko sinä koskaan harrastanut veneilyä tavalla tai toisella?

[Tiigris]

Joo.  Kolme kertaa olen soutanut soutuveneellä, kerran kanootilla, pari kertaa ollut sellaisen ison puuveneen kyydissä ja muutaman kerran Ruotsin laivalla....

Eli hyvin vähän, mutta kuitenkin.

Mitä voi tehdä sillä välin kun kärsimättömästi odottelee jotain? 

[Esmiralda]

Nuorempana pelasin pasianssia!

Nyt revin kynnen raunani verille, jos alan tuntea oloni tylsäksi odottaen että jotakin tapahtuu...

Laitanpa saman kysymyksen uudelleen....

Mitä voi tehdä sillä välin kun kärsimättömästi odottelee jotain?

[*yildirim*]

silloin voi vaikka lähteä luontoon tepastelemaan...sielt saa aina kaunista ja ihmeellistä katsottavaa ja voi unohtaa sen mitä niin kauhean kärsimättömästi odotti.

Ketä tai mitä odotit viimeksi kärsimättömästi tulevaksi?

[Tiigris]

No mä oon tänään tekstaillut tuon  -miehen kanssa.. No se kyllä mieheks vastaa tosi nopeesti viesteihin mikä on ihailtavaa.. niin sellasen pienen jännityksen ja kutkutuksen kanssa olen niitä viestejä odotellut... Sain hyvän yön halinkin... :

Ei malttais mennä nukkumaan kun tiedän missä se nyt on, mut kun mulla on huomenna töitä niin en jaksa lähtee moikkaan sitä... Ois ehkä fiksumpaa keskustella ihan kasvotusten kun vaan tekstailla kuin jotkut teinit...

Hei anteeks mä en osaa nyt puhuu mistään muusta aiheesta....

Minkäs asian vuoksi sinulla on viimeksi sukat pyörineet jaloissa? 

[^^Queen Nefertiti^^]

Noh.. kai se oli kun tapasi tuon viimeisen,.. nyt kai sukat pyörii siitä, että koettaa käsittää kaiken olleen sielunsopimusta..

onnea Kaylee mutta että kauris? No huh.. merkkien listalle joita varon, tulee siis kauriin lisäksi nyt mikäs muu kuin rapu,, oinaista ja leijonista ei olekaan huonoa kokemusta. Kumma olo kun ajattelee, että vain sielu pysyy ja KAIKKI muu menee. Siis tän elämän tunnekeho.. menneet elämät tavallaan on, mutta nekin kun putsaa, mitä sieltä säilyy? Eli kaikki se mitä se rapukin kokee, katoaa. Maallinen katoaa.. vain sielun oppi, sielun ystävyys säilyy.

Kysymys: öh.. mikä on oikea ajoitus suhteelle? Tietääkö että siihen on valmis? Tuleeko ihmisiä liian nopeasti vai hitaasti (luulen että minulla menee vuosia, ennenkuin joku pääsee henkisesti lähelle, sitäpaitsi olen auran suhteen kiinni ravun kanssa.. ei tee mieli tutustua), ja miksi haetaan toista niin kovasti.. uskotko että toinen ihminen voi näkyä unessa? Onko suhde väistämätön, jos silloinkin saa valita?

[Lizzy]

Olenkin ajatellut, että nuo ystävä ja ihmissuhdeasiat liittyy energioihin ja aika samanlaisia ajatuksia kuin mitä Dawnchild ja Elwyn teilläkin. Ongelma on se, että olen aivan äärettömän avoin silloin kun olen ja juurikin ennakkoluuloton, naiivi ja typerä. Sitten petyn ja sen seurauksena loukkaannun enkä päästä ketään lähelleni olen ihan sulkeutunut, masentunut ja kyyninen. Sitten kun selviän siitä jotenkin olen taas samanlainen avoin ja naiivi typerys jne. 

WS:n kysymykseen, ei sellaista olekaan. Mutta kyllä sen tietää milloin on valmis ja voi myös päättää, jos ei halua suhdetta juuri sillä hetkellä. Eli loppujen lopuksi omasta tahdosta kiinni todella paljon. Ainakin mitä tosiaan itseen tulee. Siitä nyt ei ota pirukaan selvää miten sitten tällä toisella osapuolella.

Sitten oma kysymykseni:

Miksi sitä törmää jatkuvasti aivan vääriin ihmisiin, kiinnostuu ihan vääristä ihmisistä ja ihan vääristä syistä? Miksi sitä haluaa jatkuvasti uskoa hyvää toisista, vaikka kokemus puhuu ihan muuta ja silti jatkuvasti pettyy, vaikka tietää miten asia on?

Sorry taisi olla jo pari kysymystä.

[Esmiralda]

Ehkä sitä oman kasvun vuoksi törmääkin juuri oikeisiin ihmisiin eikä vääriin kuten helposti ajattelee. Huomaan että nuorena sellaista oli paljon enemmän kuin nyt vanhempana. Ei pään silittelyssä eikä hurmiossa tapahdu sitä mielen liikuntoa, millä opimme ymmärtämään omia heikkouksiamme. Vahvaa ihmistä ei hetkauta pettymykset, sanotaan. Joten aina on syytä tarkkailla itseä, miksi tuo tuotti minulle niin pahaa mieltä. Mikä heikkous minussa on vallalla? Odotanko minä liikaa vain mielitekojen ja tunne-elämän tukea?

Eipä silti, vanhempana tällaiset seikat koskettavat vieläkin syvempää ja totuus omista heikkouksista kyllä löytyy jos kääntää huomion sinne eikä muita syytellen.

Elämää kaikki. Kyllä niistä selviää! Ja sinäkin Lizzy tuolla pohtimisella ja huomioimisella!

Muistatko miten selviydyit viimeisimmästä pettymyksestäsi?

[Esmiralda]

Onpas harvassa nyt laululinnut langalla. Minun pitää vahtia pesukonetta, kun se ei oikein toimi, niin istahdan tähän välillä. 

Hyvä kysymys Elwyn. Vastaukseni liittyy edellisiin keskusteluihin. Kyllä minua eniten on kasvattanut, ehkä aivan hurja eteenpäin meno, juuri erään parhaan ystäväni tuomio ja solvaus!! Sitä kesti märehtiä jopa vuosia, mutta kannatti!! Kunpa saisin joskus oikein aidon tilaisuuden kiittää tuota ystävääni. 

On niin hyvä kysymys, että laitetaan jatkoon!

Mikä on kasvattavin kokemuksesi?

[Lizzy]

Tämä hetki.

Petytkö helposti?

[Lionheart]

Petyn kyllä, mutten toisiin ihmisiin tai tapahtumiin, vaan itseeni.


Millä ikävän saa tapettua? Millä pystyy kyynelet pysäyttämään?

[Asterix]

Uusi kysymys:

Mikä on sinulle mieleisin ulkoinen tyyli (voi olla historiasta tai tästä ajasta) tai kuka julkisuuden henkilö on sellainen jota ihailet hänen tyylistään...?

voi olla kokonaisvaltainen juttu, sisältäen myös hänen tekemisensä ja henkisen sisällön ulkoisen tyylin ohella.

Pfffffffffff...........! :
Pitääpä miettiä oikein....  :
Tykkään kyllä luoda omaa ulkoista tyyliä, mutta nappaan ideoita
aikas paljon lehtien palstoilta.

Varsinaisen viimeisimmän suoran kopioinnin tein Sex and the City-leffan mainoskuvasta,
jossa Sarah Jessica Parkerilla on valkoiset leveät housut, vaaleanpuna raidallinen paitapusero
ja valkoinen liivi. 
Kokeilin myös mustalla solmiolla ja kengillä kuten Parkerilla kuvassa,
mutta aika usein vetäisen asun ylleni ilman mustaa solmiota ja vaihdoin kengät vaaleanpunaista paitaa
hiukan tummempiin, mutta vaaleanpunaisiin korkeakorkoisiin mokka-avokkaisiin,
koska ne sopii niin hyvin erään LV-käsilaukkuni kanssa yhteen, josta tykkään kovasti.

Hänen tyyliä olen kieltämättä kopioinnut usein.
Hän pieni ja siro, kuten minäkin ja liekö stailisti osunut välillä hyvin maaliin,
kun asutkin ovat välillä aika mukavia.

Tässä linkki. Asu on tosi jees , mutta Sarah Jessica Parkerin hiustyyli on jotain sellaista,
mitä en halua kopioida...  :
http://www.stylebakery.com/celebstyle/SexAndTheCityLadies.jpg
http://thumbs.filmstarts.de/wallpaper/SexAndTheCity_scene_03.jpg

Mikä on ominaisin piirteesi/lookkisi, joka on aina uniikisti sinua?

[Hiisitär]

Varmaan tummanpinkki pitkä tukka, jollaiseen en ole törmännyt vielä muilla (samaan sävyyn siis, pinkkejä hiuksia kyllä näkee). Muuten en osaa sanoa, en varsinaisesti seuraa tai kopioi kenenkään toisen tyyliä tai ideoita, vaan porskuttelen sen mukaan mikä tuntuu hyvälle.

Mikä muotihitti vaatetuksessa/ulkonäössä on ollut tai on nyt sellainen, jota et vain ymmärrä?

[Tiigris]

Tyylini on milloin mitäkin, voin pukeutua sporttisesti, tyttömäisesti tai yrittää joskus näyttää trendikkäältäkin, mutta se mikä pätee kaikissa tyyleissäni on tietynlainen värimaailma...

En koe itseäni sinuiksi itsessäni, jos minulla on päällä jotain "väärän" väristä. Tykkään kirkkaista väreistä, mutta en viihdy niissä kovin hyvin. Minulle ei myöskään sovi hirveän hyvin pastellisävyt. Käytän yleensä keskitummia värejä ja housuissa + takeissa voi olla tummempaakin.

Värimaailmani on tummanruskeaan, tummanharmaaseen tai luonnonvalkoiseen yhdistettynä
murrettuja sävyjä. Pehmeät sävyt kuten harmaanvihreä, harmahtava lila, vanha roosa, siniharmaa, turkoosi joka ei ole liian kirkas, harmahtava tai rusehtava punainen, okrankeltainen... Monesti juuri sellaiset värit, joita muut ihmiset pitävät nuhjuisina ja likaisina.. Käytän paljon eri sävyjä, mutta kokonaisuudessa otan huomioon että ne sointuvat toisiinsa ja usein käytän nappikorviksia jotka ovat samaa väriä paidan kanssa.

Tämän värimaailma siitä syystä että omat ihoni, hiusteni ja silmieni värit ovat pehmeät ja herkät ja näytän sairaalta kirkkaissa väreissä. Tykkään sellaisista maanläheisistä väreistä. Mustaa saatan käyttää joskus housuissa tai hameessa, mutta en mielelläni niissäkään. Se on jotenkin liian kova minulle.

Minkälaista värimaailmaa sinä suosit? 

Lisähuomautuksena... Olen aina ihaillut ihmisiä joilla on luonnostaan tummat hiukset ja ruskeat silmät sekä raikkaan värinen iho. Heille sopii kirkkaanvalkoinen, musta ja dramaattiset värit kuten magenta, pinkki, sitruunankeltainen, sähkönsininen, voimakas turkoosi... Ai että, pukeutukaa raikkaasti te ketkä voitte..

[Tiigris]

Atha ehti ensin, sorry, mutta piti laittaa tämä koska olin jo niin pitkän kirjoittanut.
Seuraava vastatkoon vaikka meidän molempien kysymyksiin!