^pitkistä parisuhteista voi ottaa myös taukoa, jos niin sovitaan, ja kaipaa aikaa olla yksin ja itsensä kanssa. Suhteeseen voi aina palata uudestaankin. Näin on käynyt minulle ja hyvälle ystävällenikin, joka aloitti suhteensa vasta 16 vuotiaana, piti parikymmppisenä pari vuotta taukoa ja palasi takaisin, koska ymmärsi, että he olivat oikeat toisilleen ja tekivät toisensa onnelliseksi. tällä hetkellä hän kukoistaa ja on tasapainossa....meillä on molemmilla hieman samanlaiset aktiiviset ja levottomat persoonat ja ollut ahdistuksia, minulla ei tosin ole AD/HD , hällä on, molemmat taiteellisia...ja nyt ollaan molemmat paljon rauhoituttu!
todella tärkeä ihminen minulle...no pointti oli se, että näinkin voi käydä.
aikalisä itsensä kanssa, 'välivuosi' voi olla hyvinkin avaava, varsinkin, jos suhde on ollut hyvin intensiivinen.
Joskus etäisyys voi auttaa myös näkemään toisen arvon, ja sen kuinka paljon rakastaa ja kuinka se on ollut liian itsestäänselvyys kun oli lähellä.
Miten vaan voi asian ratkaista, jos se on sopivaa itselle ja toiselle.
Jotkut suhteet loppuu, ja se oli tarkoitus, ja arvokas sellaisenaan.
Minulla oli suhteessa vaikeat ajat vuodet 7-10, seitsemäs vuosi mainitaan tutkimuksissakin usein tämän suhteen.
10'n vuoden jälkeen, parempaa kuin alussa!
Mutta jokaisen suhteen tarina on omansa, eikä niitä kannata alkaa arvottavasti vertailemaan.
faktahan taitaa olla se, että jokaiselle on monta mahdollista 'oikeaa'. pitää vaan valita yksi hyvä vaihtoehto ja kehittää sitä
ellei ole poly-amorinen.
Vastaus: tosiaan kaikista suhteista oppii, kaveruuksista, ystävyyksistä, työsuhteista, harrastuksista, opettajista, kirjevaihtoystävistä, foorumikirjoittelijoista, romaanien lukemisesta, taiteen katsomisesta.....
vain eri tavoin.
Kysymys kiertoon:
