Jos mua hermostuttaa sillain että jännittää, niin kaks vaihtoehtoo - joko vipatan ihan suuna päänä paikasta toiseen ja törmäilen ja kälätän ja häpeän itteeni, tai sitten pureksin sormiani ja oon ihan hiljaa ja mahdollisesti silloinkin häpeän itteeni.
Jos taas hermostun johonkin ihmiseen (mihin vaaditaan kyllä minun tapauksessani erittäin paljon), niin turhat eleet pois - muutama raskas hengenveto ensin, ja joko puhun tai häivyn rauhoittumaan (riippuen asiasta), ja jos valitsen puhumisen niin artikulaatio selväksi, ääni matalaksi, teen ihan selväksi mitä tarkoitan ja tarvittaessa tosi piikikkäästikin.
Kiertoon.