Hallelujahista ei oo koskaan liikaa covereita. Luukutin muuten just tuota versiota alkusyksystä. Jeffistä tykkään kyllä muutenkin. Mullon
ssa, joten voi ehkä vaikuttaa ihastumiseen
Kieltämättä Hallelujahilla on nurkka mun syrämessäin. Tiän musiikista sen verta vähä, etten lie sitä syvintä liene vielä löytäny (tietyt 528hz sanattomat äänimeditaatiot liippaa likeltä, mutteine oo biisejä). Toki rakastan musiikkia tosi paljon, mutta en osaa vastata tähän.
Tiä voiko itseään oikeastaan tuodakaan yhteen biisiin, hetkiä pään sisältä ehkä.
Tää Ultravoxin biisi esimerkiksi hymyili vinon kierosti omille pienille kuolemille muutama viikko sitten.
Chisu on kai lukenu mun ajatuksia Minä ja mun pää- ja Sabotage-kappaleissa, mut ne on vaan mielen kevyen sinerviä pintaväreitä.
Mulla on taipumusta luukuttaa tietyt biisit rikki, ja usein ne liittyy tiettyjen tunteiden/ menneiden käsittelyyn. Kun saan selvyyden pään sisälle, musiikkikin vaihtuu. Taustalle siedän lähinnä sanatonta trancea tai klassisen musiikin perussettejä (schumann/ mendelsshon/ mozart/ tsaikovskin baletit etc)+ alitajuntaan vaikuttavia hz-taajuksia.
Moni kappale iskee hetken, ja auttaa ymmärtämään mielen liikkeita: pukee ääniksi/ väreiksi (mulla on tunne-ääni-värisynesteettisiä taipumuksia
) tiettyjä ajatuksenkappaleita, mutte mun sielu ei oo vielä kokonaisuudessaan tullu vastaan. Ehkä joku päivä tulee niin, että voin kuolla hyvillä mielin ^^
Äänen, kappaleen nuotituksen ja sanoituksen värejen, tunteiden on täsmättävä just, pitäs räjäyttää tajunta.
lle kaikki tai ei mitään.
Jottei menis pohdinnat romaaniksi, kiertoon.