seuraava »

[sunflower]

minullakin merkurius kalat ...huoneessa 5 

en tiedä, minullakin vaikea selittää ajatuksiani ja en ole kovin käytännöllinen ...idealistinen ja intuitiivinen.

jostain luin että merkuriuksen huone ilmaisee mitä asioita eniten ajattelee ja mistä kommunikoi (kirjoittaa/puhuu) tms?

[Sofia]

Voisiko Merkurius Kaloissa aiheuttaa vaikeuksia verbalisoida tunteita? Minulla  on MC:llä ja Kaloissa. (Neliössä  iin ja  . )
"Mitä enempi puhut sitä vähemmän siinä on asiaa ja sitä syvemmälle olet pakenemassa konkreettisesta elämästä. Sinä kommunikoit puhtaimmin telepaattisella ja sanattomalla tasolla, joten pääset paljon paremmin eteenpäin kuuntelemalla vaistojasi ja antamalla muiden tehdä samoin." Tämä tuntuu pätevän omalla kohdallani mikä tulee tunteista puhumiseen, se on suorastaan mahdotonta ja minua tulisi ymmärtää sanatta, koska muuten tulee sekava sanaoksennus ja sitten hävettää.

Tiedollisella tasolla puhuminen taas sujuu loistavasti. Olen myös hauskaa seuraa ja juttu luistaa yleensä täysin pidäkkeettä ja villisti assosioiden. (Ehkä MC-sijainti?) Pystyn myös päättelemään asioita alkamalla vain puhumaan niistä ja jossain vaiheessa pääsen ongelman ytimeen ja löydän vastauksen.

[Hannari]

Itsellänikin merkurius kaloissa ja 10. huoneessa :
Itse asiassa olen aika tyytyväinen tuohon sijaintiin vaikkei se mikään paras sijainti olisikaan..

[Hiisitär]

Joo, minulla on kanssa tuo asioiden päätteleminen vaan puhumalla sellainen perusominaisuus. Lisäksi pystyn keksimään selityksen IHAN mille tahansa - tästä on tosi paljon apua koulutuksessani Opiskelen taidealaa, jossa jokainen tekemäsi ratkaisu kuvassa täytyy selittää. Minä puolestani teen enemmän intuitiolla ja tunteella kuin järjellä (protestoin muutenkin sitä vastaan, että taiteen pitäisi aina olla yhteiskunnallisesti kritisoivaa, pornografiaa tai suoranaista vittuilua ja oman pahan olon purkamista ulkomaailmalle!). Siispä, teen ensin työt ja katson sitten jälkeen päin mitä ne minulle sanovat. Toimii erittäin hyvin!

...Toisaalta minulla on ilmaisutaito- ja teatteritaustaa, jotka molemmat povat opettaneet hyvin tuollaisen improvisoinnin jalon taidon, josta on hyötyä ihan joka päiväisessä elämässä!

[nousukuu]

Sanoisin teille että antakaa vaan tulla sitä juttua. Ei tyhmä ole se joka puhuu sekavia, vaan se joka ei tee tarkentavia kysymyksiä silloin kun ei ymmärrä mitä toinen on puhumassa! Minua ainakaan ei häiritse jos jollain on vähän epäselvät jutut

Omien havaintojen pohjalta tuon nyt esiin yhden negatiivisenkin piirteen tästä planeettasijainnista. Se voi kertoa siitä että henkilö on melkoisen taitava kaksoisviestinnässä eli puhuu ihan eri asiaa kuin todella ajattelee.

(Hyvä pointti taiteesta, AthaMaarit. Itseltäni ei muuten sutimis- ja viulunvingutushommat suju ollenkaan vaikka miten onkin tuota Kalaa, pitäisikö sitten olla juurikin se siellä? Vaikka enempi kai luulisi siihen liittyvän? Eipä sitä kyllä väkisin kannata yrittää taiteilla, siitä tulee vain rumaa jälkeä, kokeiltu on.)

[- Kastehelmi -]

Sanoisin teille että antakaa vaan tulla sitä juttua. Ei tyhmä ole se joka puhuu sekavia, vaan se joka ei tee tarkentavia kysymyksiä silloin kun ei ymmärrä mitä toinen on puhumassa! Minua ainakaan ei häiritse jos jollain on vähän epäselvät jutut

Pakko oli kommentoida tähän, että mua häiritsee ihan suunnattoman paljon kun jonkun selityksestä ei saa tolkkua. Ja suorastaan vihastun kun joku heittää ilmoille väitteitä, joita ei kykene selkeästi perustelemaan. Mutta ihmisen persoona vaikuttaa tässä tosi paljon, eli jos ihminen on muuten olemukseltaan miellyttävä, pinnani pitenee suunnattomasti. Mutta sitten kun joku ylimielinen tapaus latelee "totuuksiaan", eikä suostu tai pysty perusteleman niin leimahtaa...
Lähipiirissä on ja hän on tosi hyvä puhumaan! Ulosanti on selkeää, vaikka juttua riittääkin Hänellä on kylläkin   , en tiedä miten tuo vaikuttaa...
Niin ja totta siis tuo, että tyhmä on se, joka ei kysyä osaa, jos ei ymmärrä! Että antakaa   mennä vaan!

[nousukuu]

Hei mielenkiintoinen tuo perustelu-asia, nimittäin eräs aina jankkasi siitä että kaikki pitää perustella. Minusta se on vähän hassua, eikös luulisi juuri päinvastoin hänen puhuvan ja kuuntelevan hyvin intuitiivisesti eikä tarvitsisi jotain perusteluja? Ja kun vaikutti siltä että heti kun vain on jokin perustelu niin kaikki on hyvin. En oikein ymmärrä sellaista touhua.

Olisiko tuo perusteluvimma ehkä jonkinlainen vastareaktio siihen jos henkilö ei oikein saa otetta asioista, perustelu tuo jonkin turvallisuuden-/hallinnantunteen?

[- Kastehelmi -]

Olisiko tuo perusteluvimma ehkä jonkinlainen vastareaktio siihen jos henkilö ei oikein saa otetta asioista, perustelu tuo jonkin turvallisuuden-/hallinnantunteen?

Ei se mun kohdalla ainakaan sitä ole. Se, että osaa perustella väittämänsä on osa hyvää keskustelutaitoa. Ei ole kovin kiinnostavaa keskustella ihmisen kanssa, joka ei siihen pysty. Eli kiinnostavuutta tuo. Mutta siis tuntemani  osaa tämän erittäin hyvin ja vaatii kyllä muiltakin perusteluja.

[nousukuu]

Ehkäpä muuten perusteluakin voi olla monenlaista. Tuo ainakin kuulostaa positiiviselta mitä kirjoitit, Kastehelmi.   Taitaa olla niin että näen perusteluasian kovempana kuin se yleensä on. Esimerkkihenkilölläni kyllä se oli minusta vähän sellaista negatiivista.

Sanotaanko vaikka niin että jos keskustelu on muutenkin sellaista ei-rakentavaa väittelyä, niin perustelu (ja mitä sen puutteen osoittaminen) on minusta silloin vain verbaalinen ase. En ole kovin kiinnostunut sen tyyppisestä keskustelusta. Jos taas keskustelu on rakentavaa - eri mieltä voi aina olla - niin perustelu on kai sitä että kertoo taustoja näkemyksilleen? En ole tätä ennen kunnolla miettinyt. Kiitos sulle Kastehelmi ajatuksia herättävästä viestistä. Ja anteeksi jälleen off topic.

[- Kastehelmi -]

Jos taas keskustelu on rakentavaa - eri mieltä voi aina olla - niin perustelu on kai sitä että kertoo taustoja näkemyksilleen? En ole tätä ennen kunnolla miettinyt. Kiitos sulle Kastehelmi ajatuksia herättävästä viestistä. Ja anteeksi jälleen off topic.

Eipä kestä Joo siis just sitä tarkotin, että kun kaikki keskustelijat pystyy kertomaan taustoja näkemyksilleen on keskustelu kiinnostavaa ja usein opettavaistakin. Toisten näkökulmat voi herättää uusia ajatuksia itselläkin ja lisätä ymmärrystä Mutta omalta kohdaltani on pakko myöntää, että mut saa kyllä naurettavan helposti mukaan myös eipäs-juupas-leikkiin. En mä niin hölmö ole, että alan väittelemään asiasta, josta en mitään tiedä, mutta jos uskon taustatöitä tehneenä olevani oikeassa, en anna periksi. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että huomaan olevani väärässä! Tappio pitää osata tunnustaa
Tajusin muuten, että tunnen kaksi  -tyyppiä ja he ovat kommunikaatiotyyliltään täysin toistensa vastakohtia!

[taiska]

No, elämän myötä olen tullut tulokseen, että Merkurius Kalat (perääntyvä) hölöttää aikansa, kunnes oppii tajuamaan, milloin on aika panna suu suppuun  :! Olenhan minä kova puhumaan, MUTTA elämä opettaa ja monestikkos "läpätän" tärkeistä asioista ? Eräs vanha (todella vanha !) ystäväni sanoi, että kun pääsemme vauhtiin keskusteluissa, hän tuntee välillä putoavansa kärryiltä  . Hän taitaakin olla ainut, joka kuulee aidot ajatukset sisimmästäni  !

[ancelica]

Löytyipä pari   kun oikein etsi. Mummovainaa ja anoppi. Samanlaisia kälättäjiä molemmat. Molemmat kälättää vähän ohi suunsa ja vaikea saada olemaan hiljaa. Puhua pölpöttää, eri asia sitten että tietääkö asiasta yhtään mitään. Mutta molemmat hyvin "kalataajuudella". Ihmisiä joiden kanssa juttu rönsyilee eikä lopu koskaan, hurmaavia ihmisiä. (Mummo siis imperfektissä) heidän kanssaan on luonnollista keskustella ihan mistä vaan.  
Niin, ja onhan se   kuitenkin perinteisesti alennuksessaan  
(Lisäänpä tähän vielä että näillä molemmilla myös  ylennyksessä)

[Metsänkeiju]

Minä myös  2. huoneessa. :n ja DC:n välissä.. Ja oon myös.

Olen enemmän ujo kuin suupaltti. Ajatuksenjuoksuni ei ole selkeimmästä päästä - ja se näkyy myös ulosannissa. Toki kykenen melko sujuvaan smooltolkkiin, mutta silloin se onkin aika sisällötöntä (omasta mielestäni). Minunkin puheääni on aika pieni ja heleä, joka ei tosiaan auta siinä että kaikki saisivat selvää jutuistani.

Sanaton viestintä on minulla vahvaa, ja minua luetaankin usein kuin avointa kirjaa, elänhän tunteiden kautta niin vahvasti että mielialani voi päätellä pikavilkaisulla. ..

Sitten kun innostun oikein keskustelemaan, aiheesta joka on minua lähellä tai kiinnostaa (yleensä siis melko korkealentoiset ja monimutkaiset "elämän totuudet") niin silloin juttu lentää. Tätä tapahtuu vain lähimpien kanssa - miksi alkaisin edes yrittämään keskustella jonkun tutun kanssa paljoa syvemmin, sillä he menisivät vain hämilleen minun pureutuessa asian perimmäisiin syihin ja tarkoituksiin yms.. :

Yllätys yllätys suosin luovia kommunikointikeinoja ja itseilmaisua, kuten runoutta ja kuvataidetta.