Hei Alzbeta!
Ei kannata missään nimessä heittää myöskään pois unelmia parisuhteesta ja itselleen sopivasta puolisosta!
Ajatushan on voimaa ja kun tarpeeksi keskitämme ajatuksiamme johonkin asiaan se tulee toteutumaan tavalla tai toisella (jos sille ei ole mitään karmallista estettä). Ei ehkä ihan pikkutarkasti, mutta kuitenkin.
Minulla sama on pätenyt myös herroihin. Ensimmäinen poikaystävä oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin hänen olevan: lävistelty, tumma, pitkä, pitkähiuksinen hevimusiikin ystävä (arvaa naurattiko, kun tämä toteutui!
) Toinen poikaystävä siinsi ajatuksissa myös pitkänä, tummana, pitkähiuksisena, mutta muuten erilaisena joka ei sietäisi heviä (ja näinhän siis kävi). Ajattelin myös, että tämä toinen poikaystävä olisi vain "välietappi", sillä parisuhteen suhteen oli aina ollut ajatus, että kolmas kerta toden sanoo. Aloin jo ennen kuin seurustelin toisen poikaystäväni kanssa odottaa elämääni pientä, vaaleaa, pitkähiuksista hevimusiikin ystävää, joka ei kuitenkaan olisi ahdasmielinen (tällaisiakin ihmisiä tapaa hevipiireissä
). Ilo oli suuri, kun lopultakin elämääni astui tuollainen vaalea mies. Hauskinta oli, että pienetkin seikat, joita olin ajatellut, toteutuivat (mm. se, että mies pitäisi erityisen paljon vatsan paijaamisesta
) Aika erikoisella tavalla tapasin hänetkin ja voisi sanoa, että yksi ainoa bändin CD toi meidät juttuetäisyydelle alunperin
Kun tapasin nykyisen herrani aivan ensimmäistä kertaa, seurustelimme molemmat tahoillamme. Ajattelin jo silloin usein hänet nähdessäni, että "voi kun minullakin olisi tuollainen mies..." Noh, nyt on!