seuraava »

[Vajra]

Henkisen etsinnän syövereistä monet meistä ovat päätyneet
mitä erikoisimpiin uskontoihin, siinä missä toiset ovat
säilyttäneet oman kulttuurinsa traditiot ilman suurempia muunteluita.
Joidenkin etsintä ei ole loppunut, vaan he kokeilevat yhä uusia ja ellei
jopa muinaisia perinteitä, omaksuen niitä lisää ja lisää.
 Mutta mihin tämä päättyy? Mikä on ollut tämän kaiken tarkoitus?
Useimmat meistä ovat päätyneet mumbo-jumbo sekoituksiin, jossa
yhdistävät monien uskontojen harjoitukset, joiden näkemysten paletti ei pysty
muistuttamaan mistään muusta kuin irvokkaasta oksennuksesta.
Enään tieto ei toimi oivalluksen ja pohdinnan lähteenä, vaan siitä on tullut
taidokas pohja pätemiselle, pelkkä alati kasvavan rahavuoren osanen.
Puheen merkitystä ei pohdita, niillä pyritään ainoastaan työntämään
lähimmäinen ahtaalle. Toistamalla ja toistamalla kuten papukaija, joka
on sattunut ohimennen kuulemaan:
"Uskonto ei ole tärkeä, vaan myötätunto"
Jalkapallosta ja muista urheilulajeisa luopuminen on johtanut piilevään paremmuuteen
"Miksi minä ottaisin
osaa johonkin jossa kilpaillaan paremmuudesta? Olenhan minä sen verran
hieno ja parempi ettei minun tarvitse edes osallistua alemman tason
asioihin."

Monet asiat ovat muuttuneet, Traditiot ovat vaihtuneet, rituaalitkin toimitetaan
eri kielillä. Mutta ovatko egotrippailu, kunniotuksen puute, ahneus saaneet
vain paremman pelikentän omille, ikiomille neuroosien loppumattomalle
leikille joka ei johda mihinkään, ja joka ei ole lähtenyt mistään?

[Mio]

Mikäpä sitä tämän maailman todellisuudessa olisikaan aitoa? 

Mielemmekin kun on vain pelkkä projektori tässä holograafisuuden täydellisessä sekasotkuverkostossa... Mutta ei hätää matkallahan täällä ollaankin...

Totuus? Kaiva se mustasta aukosta ja palauta silmäsi aurinkoon...

[Mio]

Mitäköhän tuossa tuli trippailtua.. 
Todellisuudessa niin.. Jos sitä pitäisi jokaisen olennon kannalta yksilöyhteisöllisenä luomistarinana niin jotain tolkkua tässä varmaan olisikin.. Sellaisena satuna jossa vaelletaan halki elämän 

Mutta ei kait siinä mitään egoistista ole jos pitää itseään ja kanssakumppaneitaan tähtinä puettuina ihmiskaapuun? Aito minuutemme kuitenkin lienee jotain ihan muuta kuin tämä lihallinen kasautuma mikroliiketoimintaa 

Ristiriidatkin joiltain kohdin johtunevat siitä että olemme jakaantuneet moniaisiin osiin ja ulottuvuuksiin ja näiden 'osien' välinen suhde ei välttämäti aina ole ihan tasapainossa kun niiden luonteet ovat hiukka erilaisia käyttäytymisiltään...

[Mio]

Länsimaiseen nuorten aikuisten kulttuuriin kuuluu voimakkaasti läsnäolottomuus ja elämän reunoilla istuminen. Eli tarkoitan sitä että ihmiset ajattelevat kovasti mutteivat elä. Ja tämä liittyy mielestäni juuri niihin ihmisiin jotka ovat kiinnostuneet henkisistä asioista. Tulkitsen sen tavallaan siten, että jokin ihmisen elämässä on toiminut impulssina penkoa jotain materiaalisen todellisuuden takana olevaa syytä elämälle. Sehän on kiehtovaa, mutta harmillisen helposti myös näiden tutkimusten kautta harhaannutaan elämään lähestulkoon enkeleinä sallimatta inhimillistä elämää itselle tai lähiympäristölle, mikä taasen estää kokemasta ja tuntemasta tunteita ja tekemästä asioita.

Jokaisella aikakaudellahan on tunnusomaiset piirteensä miten evoluution voimat meitä koulivat ja opastavat ihmisyyden kehitystaipaleella.. Ja nyt olemme kohdassa jossa esmes tämmöisiä visuaalisia ja kuvaviestinnällisiä hommeleita availlaan rakenteessamme niin sitä kautta elämisestä voi tulla ei-niin-käsinkosketeltavaa.. Viime jouluna katsoin ohjelmata Dalai Lamasta, jossa näytettiin kuinka Tiibetin Lhasassa pikkulapset pelasivat silmät tapillaan videopelejä suuri luostari taustalla kertoi jotain tästä meneillään olevasta siirtymävaiheesta.. Asioilla on puolensa..

Mutta kuten olettaa sopii nämä ilmiöt mitä kulttuurissa ja ihmisolennon sisällä tapahtuvat palvelevat sitä kuuluisaa Suunnitelmaa olimmepa sen uudistavia vaikutuksia joiltain osin vastaan tahi ymmärrämmekö sen laatiman tien siirtyä matkallamme eteenpäin kohti laajempaa olemisen ja tekemisen yhteyttä...   

[Vajra]

Mikäpä sitä tämän maailman todellisuudessa olisikaan aitoa?

Voit käydä moottoritiellä esittämässä saman kysymyksen rekalle
joka tulee 120km/h.

Aito minuutemme kuitenkin lienee jotain ihan muuta kuin tämä lihallinen kasautuma mikroliiketoimintaa

Kummatkin näkemykset ovat lähtöisin mielestä, keho on täysin puhdas
ja keho on pelkkää ...... Toinen tuottaa onnellisuutta, toinen ei.

Mikä sitten kehomme on? Kehomme on aivan yhtä puhdas kuin tämä
"aito minuus", sillä kuulostaa hyvin mahdottomalta ettei keho olisi
sen ilmentymää. Muutoinhan olisi yhtäkkiä olemassa kaksi ´minää´.

Tai... ehkä skitsofreenikot ovatkin sitä valittua kansaa. 

tii hii hii hii

Toisaalta, mitä vikaa on traditioiden muuttumisessa?

Puhuin niiden mielivaltaisesta muuttamisesta. Jos on esim. buddhalainen ja seuraa buddhalaisia opetuksia. Silloin hyväksyy
sen ettei itse ole valaistunut ja Buddha on valaistunut. Sen takia
kehitetään sellaisia ominaisuuksia kuten: hartautta, luottamusta ja uskoa opetuksiin.

Traditioiden muuttaminen on sama asia kuin menisit ravintolaan, tilaisit
annoksen, ja sen saatuasi alkaisit paistamaan siitä uudestaan.

Miksei voida napsia eri traditioista osia, yhdistellä niitä ja muodostaa synkretistinen maailmankuva? Tätähän on tapahtunut aina ja kaikkialla, Aasian maissa tosin hitaammin. Kulttuurit ovat aina olleet tekemisissä toistensa kanssa, kaikki muuttuu koko ajan, miksi uskontojen pitäisi pysyä muuttumattomina

Koska niiden näkemykset eroavat toisistaan. Kristityillä on eternalisminsa, ateisteilla nihilisminsä ja hinduilla moninisminsä. Plus,
jos alat todella harjoittamaan jotain tiettyä uskontoa, aikasi
ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin käsillä oleviin harjoituksiin.
Jos ei tunne luottamusta tekstin kirjoittanutta henkilöä kohtaan,
silloin on olemassa hyvin pienet mahdollisuudet ymmärtää sen perimmäinen tarkoitus. Itsekkäillä näkemyksillä varustettuna on
vahva taipumus jättää asian opiskeleminen puolitiehen. Jos hyväksyy
yhden asian Islamista, silloin täytyy hyväksyä kaikki näkemykset.
Kukaan ei mene vessaan ja jätä hommiaan puolitiehen.

[Mio]

Mikäpä sitä tämän maailman todellisuudessa olisikaan aitoa?

Voit käydä moottoritiellä esittämässä saman kysymyksen rekalle
joka tulee 120km/h.

Niin ja kuvajainen muovaisi taas muotoaan, koska se tapahtuminen on näennäistä paitsi itse kohteiden kannalta

Mikä sitten kehomme on? Kehomme on aivan yhtä puhdas kuin tämä
"aito minuus", sillä kuulostaa hyvin mahdottomalta ettei keho olisi
sen ilmentymää. Muutoinhan olisi yhtäkkiä olemassa kaksi ´minää´.

Eräänlaisia 'jatkeitahan' tässä oltiinkin Yhden minuuden multiudelle...

Jos on esim. buddhalainen ja seuraa buddhalaisia opetuksia. Silloin hyväksyy
sen ettei itse ole valaistunut ja Buddha on valaistunut. Sen takia
kehitetään sellaisia ominaisuuksia kuten: hartautta, luottamusta ja uskoa opetuksiin.

Buddha olkoon valaistunut ok. Mutta miksi itsesi ei ole vaikka Buddha on sinussa?
Kun eihän mikään ole erillään minuudestamme..

[Vajra]

Buddha olkoon valaistunut ok. Mutta miksi itsesi ei ole vaikka Buddha on sinussa?
Kun eihän mikään ole erillään minuudestamme..

On todella hieno jos tietää tämän sydämessään todeksi,
se ei kuitenkaan ole sam asia kuin se. että omaisi
kokemuksen jota syventämälllä saisi lopullisen realisaation

Ja mikä ihmeen minä?   

Miksi pitää seurata toista ihmistä, kumartaa jopa? Miksei saa olla eri mieltä, kyseenalaistaa?

En tiedä miten tämä kysymyksesi liittyy kirjoitukseeni, mutta vastaan
kuitenkin. Pidä mielessäsi ettei minulla ole muuta kuin rajallinen
näkemykseni Tiibetin buddhalaisuudesta jonka olen typeryyksissäni muodostanut.
Lamaa ei ensinnäkään seurauta, sillä hän osoittaa polun. Se on sinusta
kiinni käveletkö sitä eteenpäin vai taaksepäin.
Täyskumarruksilla puhdistetaan kehoa, puhetta ja mieltä.
Kun olet hyväksynyt Mula-gurun (tai perimyslinjan) turvautumalla häneen kehollasi, puheellasi ja mielelläsi, silloin hänellä on lupa
hajoittaa sinut tuhanneksi kappaleeksi, mikäli hänestä siltä tuntuu.
Ennen sitä, oppilas testaa opettajaansa ja opettaja
testaa oppilastaan.

Tämä tie ei sovellu kaikille,
en ihmettele jos se ei ole sinun juttu.

[Ikitosi]

Miten aitoa on sitkutella elämää?
Aitous on hyväksyntä sille mitä on,
eikä pyrkimistä johonkin puhdistumiseen tai vastaavaan, jolloin olisi jotakin
jonkun uskonnon mukaan

Eiköhän kaikista uskonnoista löydy teesinsä viisaudelle,
ettei ole niin merkitystä sillä mitä tekee, vaan miten sen tekee.

[Mio]

Ja mikä ihmeen minä?   

Ömm totaniin joo.. Vastauksia lienee niin monta kuin on siitä tietoisia kysyjiä.. Niistä voisi kasata vaikkapa pyramidin jos niikseen tulee... 

Olkoon mikä on

[Chandra]

Minusta ollaan kyllä menty parempaan suuntaan,kun saamme kyseenalaistaa ja olla eri mieltä.
Jos nyt vaikka verrataan Suomessa lestadiolaisiin tai jehovan todistajiin,niin kovin on rajallista ja tuomitsevaa,jos hiemänkin poikkeat.

Ihmisen ajatusmaailma,kokemukset ja huomioimiset tiettyjen asioiden kohdalla joko itselleen toimiviksi tai ei,muokkaavat häntä ja muutosta tapahtuu.

Itse ainakin poimin sieltä täältä,on se sitten aitoa tai ei.
Aitoa on ainakin se,että uskallan sen myöntää.
Ja eikö se perusjuttu ole hieman saman suuntainen kaikissa uskonnoissa.

Onneksi meillä on lupa olla sitä,mitä sisällämme oikeaksi tunnemme!

[Vajra]

Vastauksia lienee niin monta kuin on siitä tietoisia kysyjiä..

Tietoisuus voi olla vain tapa paeta tunnetta todellisuudesta.

Miten aitoa on sitkutella elämää?

Miten aitoa on itsensä ampuminen?

Aitous on hyväksyntä sille mitä on,
eikä pyrkimistä johonkin puhdistumiseen tai vastaavaan, jolloin olisi jotakin
jonkun uskonnon mukaan

Uh-huh, minkä takia et sitten hyväksy pyrkimyksiä?

Eiköhän kaikista uskonnoista löydy teesinsä viisaudelle,
ettei ole niin merkitystä sillä mitä tekee, vaan miten sen tekee.

Löytyy, ja ne teesit eroavat huimasti toisistaan. Jos ampuu itsensä
kultaisella desert eaglilla tai haulikolla, tulos on kuitenkin sama.

Minusta ollaan kyllä menty parempaan suuntaan,kun saamme kyseenalaistaa ja olla eri mieltä.

Välillä tämä kyseenalaistaminen on vain lapsellista, koska teemme sitä usein
kulttuurimme pohjalta, emmekä totuuden. Pädemme tekmologiallamme joka
on vieraannuttanut meitä niin paljon luonnosta, etteme enään osaa edes purjehtia
tähtien perusteella.

Ja eikö se perusjuttu ole hieman saman suuntainen kaikissa uskonnoissa.

No ei vieläkään ole. Kristityillä on Jumalansa joka rankaisee tuhmuudesta
tai palkitsee kiltteydestä, buddhalaisilla on mieli joka tuottaa positiivisia
tai negatiivisia tuloksia riippumatta ulkoisista/sisäisistä vaikutuksista.

[Riitta]

Dalei Lama todella nayttaa polun, mutta eiko meidan itsemme tehtava ole kulkea sita, polunhan voi parantaa, tasoittamalla naita karman sarmia, energiahan muuttuu ja kasvaa mita mina ymmarran?
Mielestani jokainen voi ottaa tippoja mista uskonnosta tahansa-jos sen hyvaksi nakee-maailma on vapaa nakemyksillemme.

[Mirjam*]

Vastauksia lienee niin monta kuin on siitä tietoisia kysyjiä..

Tietoisuus voi olla vain tapa paeta tunnetta todellisuudesta.

Minusta ollaan kyllä menty parempaan suuntaan,kun saamme kyseenalaistaa ja olla eri mieltä.

Välillä tämä kyseenalaistaminen on vain lapsellista, koska teemme sitä usein
kulttuurimme pohjalta, emmekä totuuden. Pädemme tekmologiallamme joka
on vieraannuttanut meitä niin paljon luonnosta, etteme enään osaa edes purjehtia
tähtien perusteella.

En jaksa näitä asioita sanallisesti väännellä"enää" (tai ainakaan nyt), mutta sen verran pitää kirjoittamani, että olen "samoilla linjoilla" Karma Yshen kanssa.
 

[Mio]

Vastauksia lienee niin monta kuin on siitä tietoisia kysyjiä..

Tietoisuus voi olla vain tapa paeta tunnetta todellisuudesta.

Tai taasen tunne voi olla sisäsiittoinen tapa työntää tietoisuus syrjään.

Mutta yhteys näiden (kuten muidenkin olemassaolon aspektien välillä..) kesken onkin se juttu, jonka kautta voi syntyä syvempi kokemus ihmisenä olemisen todellisuudesta..

[Mirjam*]

Tai taasen tunne voi olla sisäsiittoinen tapa työntää tietoisuus syrjään.

Mutta yhteys näiden (kuten muidenkin olemassaolon aspektien välillä..) kesken onkin se juttu, jonka kautta voi syntyä syvempi kokemus ihmisenä olemisen todellisuudesta..

Niin, voihan sitä toki tukahdutettujen tunteiden kautta siirtää sitä omaa vastuutaan elämästä. Sen kun kuitenkin koen olevan osa "elämän matkaa" ja siitä voi oppia ja varmaan jokaisen sekin tie on kuljettava kasvaakseen ihmisenä. 
Itse koen, että ihmisen tietoisuus sinällään ei tee elämästä sen syvempää kokemusta tai ihmisenä olemisesta. Sen sijaan koen, että kunnioittavat pohja-arvot(aidot) ovat ja niiden pohjalta eläminen ja valinnat, tekevät elämästä syvää ja tarkoituksellistakin. Aitoa.
Ihan perus maalaisjärjelläkin ihminen ymmärtää ihmisen elämisen todellisuutta syvästi. Ei siihen tarvita välttämättä mitään psyykkisiä-tietoisuus-matkoja.