Minä koen nimenomaan aamuisin pahoinvointia,
varmaan se että jokainen päivä voi tuoda mitä tahansa.. Se vähän jännittää aamuisin ja siitä tuo oksetus-olo tulee...
JATKUU... tuohon mitä aiemmin kirjoitin ELI,
Laitan tämän kirjoitukseni " tähän lainausten väliin " kun näissä teksteissä niin kovin hyvin tulee näkyville MITÄ muutos prosessina on ja aiheuttaa.
Että jos mennään vähän pintaa syvemmälle NIIN ensinnäkin meihin ihmisiin " on pääsäntöisesti" sisäänrakennettuna nk. muutoksen vastustamisreaktio - vaikka jopa haluamme ja tahdomme muutosta JA tiedämme sen itsellemme hyväksi - niin tämä vanha rakenne vain herää aina muutos vaiheissa ... ja kehon ikiaikainen " vaara-pakene" reaktio kytkeytyy päälle ....
Muutos on risteyspaikka kohtaamispaikka jossa nk. muistot menneestä, huoli tulevasta, toiveet, unelmat, vanhat kokemukset , tunteet; luottamus, epävarmuus .... ja ja ja kaikki valpastuvat ... EGO(kin ) koittaa ottaa tilaa - ja toisaalta henkinen olemuksemme , vaikka jossain taustalla, niin kumminkin on läsnä ja koettaa rauhoitella meitä - ja kannustaa meitä luottamaan....
kaikenkaikkiaan paljon on läsnä joten ei ollenkaan ihme ETTÄ keho kuormittuu ja poistaa fyysisesti sen mitä voi ...
Sanotaan kuitenkin että muutos~kriisinkin kautta on aina mahdollisuus jonka annamme itsellemme - myös ristiriitatilanteet ovat itseasiassa mahdollisuuksia - pysähtyä .... löytää uusi näkökulma, sanon mieluummin näin kuin " valita toisin" no valita uusi näkökulma, toinen reitti ... jättää jotain pois ...
Ja niinpä muutto prosessina on melkoinen kokemusmylläkkä - sillä ( ainakin itselleni juuri pakkausvaihe) oli rankin, sillä samalla kun pakkaamme, valitsemme ja lajittelemme, mitä mukaan - mitä poiskiertoon, niin se on kovin symbolista SILLÄ sitä samaa teemme myös sisimmässämme - mitä heittää pois sisimmästämme, kokemuksistamme, vanhjoja tunteita, vanhoja muistoja - sillä eittämättä jokaiseen tavaraamme liittyy jotain jolla on myös siempi merkitys - jokin tavara on ollut kovin tärkeä meille se on ikäänkuin symbolisesti kuvannut näkyvänä jotain sisimmästämme ... pakkaaminen on siis sisäistä ja ulkoista pakkaamista ... vaikka muutosvoima saaaina alkunsa sisimmästä, ja siellä on ainakin ajatuksentasolla tehnyt jo paljonkin muutoksia NIIN se että muutos muuttuu konkreettisesti on ihan oma lukunsa .... siinä joutuu silmäkkäin niiin monen asian kanssa, kuin senkin ETTÄ miten nyt suhtautuu itsekuhunkin asiaan...
Sen vuoksi on hyvä jos muutolle - muutokselle on aikaa - siitä voi oksetus olla relevantti merkki että todella keho,mieli, tunnetasot menee tukkoon ...
"paniikki" siis pyytää meitä hidastamaan .- ja tarkistamaan että mitä missä ja milloin - nk. vapauttamaan tiedostoista tilaa muutokselle - ja sille on hyvä olla aikaa - pieni pysähdys ja välivaihe, pysähdyspaikka - vaikka 5min. jossa huokasee ja päivittää itsensä. Sekä henkisesti, fyysisesti että mielen tasollakin ...
Kaikki osasemme( Mieli, keho, tunne, henkinen~energinen/energia eli chakrakeskukset , ja astraali ymv. tasomme tarvitsevat oman aikansa sisäistääkseen mitä on tapahtumassa - että millainen tila " heillä on muuttuneessa tilanteessa" - ne tarvitsevat aikaa asettuakseen muuttuneeseen tilanteeseen, eli löytääkseen
itsensä paikkansa ja tehtävänsä JA toimiakseen yhdessä - esmes jos omat näkökulmat ovat muuttuneet ETTÄ enempi henkisyyttä ja vähempi fyysisyyttä= tasapainon vuoksi) - jopa mieli kun päässä risteilee uusia sanoja, uusia osoitteita, uusia tilanteita - kun vanhat rutiinit murtuu eikä ole vielä muodostunut uusia - että mitä mitä mitä mitäas nyt tehdään - kun vanhat rakenteet on rikottu, pakattu, jotain viety pois - niin pysähtyminen auttaa perusrakenteita pysymään koossa - vahvistumaan - no joskus tulee sellaisia kaikkikerralla " tornista alas" muuttoja ja muutoksia - jossa ei enää itseltä nk. kysytä jolloin asiat nk. vain tapahtuu - ja niistä toipuminen viekin pitkän ajan... niistäkin toipuu, ja joskus ne ovat ihan paikoillaan - tapahtuvat yleensä silloin KUN viimeiseen asti vastustaa muuttoa tai muutosta, ja kuitenkin se on meille ainoa vaihtoehto jotta säilymme hengissä - sekä fyysisesti että henkisesti.
Ja uusi päivä on kuin puhdas pöytä ja kaikki on mahdollista - ja on omalla vastuulla, ainakin kovin pitkälle millainen päivästä tulee - että luomme päivän jossa voimme hyvin - että voihan olla että jo aamulla pelottaa että illalla tulee pettymys - ettei saanutkaan aikaan sitä mitä niin kovin toivoo TAI ettei tapahtunutkaan sitä mitä odotti - jos odotukset kohdistuvat siihen että "mitä tapahtuu" tulee jonkun toisen tai toisten ihmisten kautta ...
Tällaista
Tuosta muutosta. Nyt sain sopimuksen muokattavakseni. Tajusin, että asunto on ihan järjettömän pieni. En välittänyt siitä, kun kävin asunnossa, mutta nyt tuli paniikki. Miksi? Koska aina kaikki haluaa isompaa ja enemmän. Minä aion luopua tavaroista ja muutan pienempään. Jotenkin järkeni ei suostu siihen ja tuntuu että taistelen egoani vastaan. Kuljen sitä polkua mitä olen kauan sitten jo päättänyt (vaihtoehtonani oli muuttaa Nepaliin ja luopua ihan kaikesta
), mutta voi että kun joku kova osa minua huutaa että HULLU, ei ihmiset tee noin!!
Miten voi olla vaikeaa luopua turhista tavaroista!? Etenkin kun omat vanhemmat on keräilijöitä! Kaiken turhankin keräilijöitä
. Tuntuu hulluta, kun itse uskon täysin energian virtaamiseen - vastaanotan tavaran tilalle ihmisiä ja kaunista ympäristöä, elämää... mutta niin yllättynyt olen tästä reaktiostani, kuin kaivaten muiden hyväksyntää omalle päätökselleni
luopua tavarasta.
