Aaviisunen täällä
laitan tämän " allaolevan" tekstin tähän nyt , tuli "kuin tilauksesta" juuri tänään meililootaani ...
Minusta siinä on paljon kohtia jotka koskettaa - ainaskin minua - juuri näissä kokemuksissa mitä olemme viime päivinä toistemme kanssa jakaneet ...
"monta kohtaa tekee hyvää" ...
Että jokainen kerätköön tekstistä omaan korinsa jotain ~
ja
Eli että ja jotta ....
********************'
URIEL PARANTAA Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman
www.urielheals.comUutiskirjeestä 4.2.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Arkkienkeli Uriel: Miksi kysyä miksi? Kysytte "miksi" tilanteista, joita ette ymmärrä tai joista olette loukkaantuneita, vihaisia tai pettyneitä. Kysytte "miksi" asioista, jotka tapahtuivat menneisyydessä, joiden edessä tunnette voimattomuutta tai joita ette pysty muuttamaan. Kysytte "miksi" ihmisistä, jotka ovat epäystävällisiä tai epäkunnioittavia, jotka kohtelevat teitä huonosti tai jotka eivät tue teitä. Tämä on egon tapa pitää teidät menneisyydessä, osoittaa teille, missä epäonnistuitte, ja estää teitä siirtymästä eteenpäin. "Miksi" on kysymys, jonka ego kysyy. Henki ei välitä siitä "miksi, koska sillä ei ole merkitystä. Henki liikkuu aina eteenpäin, "miksi" on osa menneisyyttä.
Henki on valmis vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, kuin "mitä opin", "mikä on oppituntini" ja "mikä on voimallisin polku minulle". Sitä ei kiinnosta "miksi", koska sillä ei ole merkitystä. Kysymykseen, "miksi" jotain tapahtui, ei ole mitään vastausta, koska olette todellisuutenne luoja. Ja vain te voitte tietää, miksi loitte ne tilanteet ja kokemukset, jotka ovat osa kasvuanne ja parantumistanne. Vain te tiedätte syyn "miksi", ja kuitenkin se on kysymys, jonka jatkuvasti esitätte maailmankaikkeudelle.
Kysytte myös muilta, "miksi" he tekevät asioita, mitä tekevät, eikä teille anneta vastausta. Jokainen ihminen toimii valaistumistasonsa ja karmansa rajoissa. Siihen saakka kunnes he ovat tietoisia näistä asioista, he eivät ajattele, mitä he tekevät, he vain reagoivat. He eivät pysty antamaan teille syitä toimiinsa, koska he eivät tiedä niitä. Voitteko itse antaa selitykseen kaikkeen, mitä teette? Tiedättekö, "miksi" valitsitte tietyt oppitunnit, vedätte puoleenne tiettyjä ihmisiä ja luotte tietynlaisen elämänpolun ja todellisuuden? Jos kysytte "miksi" toisilta, teidän täytyy myös varautua itse vastaamaan samaan kysymykseen.
Kun astutte siihen energiaan, mikä olette, teidän ei enää tarvitse kysyä "miksi". Olette tyytyväisiä käsitykseen täydellisyydestä ettekä tarvitse selityksiä. Kun ihmiset ovat valmiita hyväksymään luomiskumppanuutensa tietoisuuden korkeammilla tasoilla maailmankaikkeuden kanssa, ei ole mitään syytä kysellä menneisyydestä. Jokainen elää nykyhetkessä eikä menneisyyden käsitettä ole. Tämä merkitsee sitä, että vanhat pelot, tuska ja hyväksikäyttö eivät enää ole osa ajatteluanne. Kosto ja rangaistus lakkaavat olemasta syitä toimimiseen, ja rauha ja ilo ovat mahdollisia kaikille.
Onko tämä minua varten? Muutamia vuosia sitten osallistuin tapahtumaan, jossa esiintyi tunnettu henkinen opettaja, joka opetti valaistumisesta. Tapahtuma oli loppuunmyyty ja hyvin monet ihmiset odottivat innolla, mitä he oppisivat. Lähdin pois ennen loppua, koska en tuntenut yhteyttä hänen opetuksiinsa. Kun eräs ystävä kysyi minulta varhaisesta lähdöstäni, kerron hänelle, että tunsin oloni epämukavaksi enkä tuntenut sen olevan minua varten. Hän sanoi, ettei hänestäkään tuntunut mukavalle, mutta hän jäi sen varalta, että jotain tapahtuisi. Hänen mieleensä ei juolahtanutkaan lähteminen sen vuoksi, etteivät opetukset tuntuneet hänestä oikeilta.
Kun kuljemme parantumismatkaamme, prosessi voi olla tuskallinen ja voimme etsiä opettajia avuksemme. Joskus nämä opettajat ovat hyödyllisiä ja voimme oppia heiltä. Toisilla kerroilla taas he voivat johdattaa meitä suuntaan, joka ei ole oikea meille. Sekin kokemus voi olla osa oppituntiamme: oppia erottelukykyä ja valitsemaan opettajia, jotka tuntuvat meistä oikeilta. Kukaan ei saa prosessia tapahtumaan nopeammin - valaistumiseen ei ole oikopolkuja.
Valaistuminen on oppimisen ja selkeytymisen prosessi. Niinpä joka kerta, kun opimme jonkin oppitunnin, valaistumme. Joka kerta, kun kohtaamme ja voitamme jonkin pelon, olemme valaistuneita. Tämä voi tapahtua jokaisen kanssa, johon olemme yhteydessä. Nekin ihmiset, joilla emme usko olevan mitään henkistä taustaa, voivat olla suuria valaistumisemme lähteitä. Voimme valita opettajamme kysymällä itseltämme, onko heidän antinsa meitä varten. Jos ei ole, niin voimme etsiä toisen opettajan.
On monia opettaja, jotka tulevat elämäämme ja jokaisella on jotain annettavaa meille. Kun muistamme, että tämä on meidän matkamme ja että saavutamme selkeyttä oman oppimisemme avulla, valitsemme opettajia, jotka osallistuvat tähän prosessiin. Mutta jokaisen opettajan panos on osallistumista - hän ei voi antaa meille sitä, mitä emme voi luoda itsellemme. Sen kysyminen, onko jokin meitä varten, sallii meidän valita itsellemme parhaan polun valaistua, ja tehdä niin tavalla, joka tuntuu oikealta.
Tarkastele tällä viikolla, kenen uskot auttavan itseäsi polulla valaistumiseen. Tuntuuko tieto sinusta oikealta? Saatko selkeyttä, onko se mukavaa vai hämmentävää? Jos et saa selkeyttä, astu omaan voimaasi ja valitse toinen opettaja. Sinun tehtäväsi on hallita prosessia, ja silloin kun jokin on oikein sinulle, se tuntuu oikealle, saat selkeyttä ja olet rauhassa prosessin suhteen.
Kenen oppitunnista on kyse? Valotyöntekijöinä olemme ystävällisiä toisille ja hyvin anteliaita aikamme, lahjojemme ja energiamme osalta - siihen pisteeseen saakka, että toisinaan otamme itsellemme toisten oppitunnit. Teemme tämän auttaaksemme, koska meille parantumis- ja kasvuprosessi on tuttu ja halumme palvella. Kyse on tavallisesti tiedostamattomasta eleestä, mitä emme käsitä, ennen kuin huomaamme olevamme keskellä jotain, tavallisesti dramaattista tilannetta, joka kuluttaa energiaamme ja on tuskallinen ja vaikea. Sitten meidän on löydettävä tie siitä ulos, mistä tulee myös dramaattista, tuskallista ja vaikeaa. Pyrkimyksemme olla avulias kääntyy luomaan lisää ongelmia itsellemme ja toisille. Mutta voimme pysäyttää tämän prosessin lyhyeen kysymällä, kenen oppitunti on.
Useita vuosia sitten jouduin kiinni perhedraamaan. Siihen liittyi serkkujani, jotka tulivat kysymään minulta apua erääseen ongelmaan. Osallistumiseni johti siihen, että minusta tuli myös osa ratkaisua, kunnes kaikki osalliset olivat vihaisia minulle, vaikken edes ollut osa alkuperäistä ongelmaa. Otin oppitunnin itselleni, koska halusin auttaa. Kun se kaikki oli ohi, olin oppinut useita oppitunteja. Opin vastustamaan intoa reagoida, esittämään lisää kysymyksiä, näkemään toiset voimakkaina ja kykenevinä selviytymään omista ongelmistaan ja antamaan tukea sekaantumatta toisten oppitunteihin.
On helppoa sekaantua toisten oppitunteihin, erityisesti jos heitä on kohdeltu väärin tai hyväksikäytetty jollain tavalla. Siinä on kuitenkin suuri ero, että on avulias ja auttaa tai antaa neuvoja ja ottaa vastuun ratkaisusta. Mitä voimattomammalta joku vaikuttaa, sitä pakottavammalta meistä tuntuu astua mukaan ja ottaa tilanne hallintaamme. Mutta jokaisella on sama määrä voimaa, ja usein tämäntyyppiset oppitunnit auttavat ihmisiä oivaltamaan asian ja yhdistymään voimaansa. Voimme ohjata heitä siihen suuntaan ottamatta heidän oppituntejaan omaksemme.
Tiedämme, että olemme sekaantuneet jonkun toisen oppitunteihin, silloin kun tilanne ei tunnu oikealta ja meistä tulee se, joka tekee työn ja - kuten minun tapauksessani - kaikki yhtäkkiä kääntyvät meitä vastaan. Valotyöntekijöinä voimme auttaa jokaista, mutta meidän ei tarvitse tehdä hänen työtään.
Paras lahja, jonka voimme antaa toisille, on muistuttaa heitä siitä, että he ovat voimakkaita, antaa heille opastusta ja tukea - ja sitten seistä sivussa, kun he etsivät omat ratkaisunsa. Siten he oppivat oppituntinsa, heillä on tilaisuus kokea voimansa käyttöä ja tietää, että he ovat kykeneviä selviytymään omista oppitunneistaan. Ja me säilytämme omat rajamme ja jaamme omaa valoamme saamatta aikaan lisää oppitunteja itsellemme.
Tämän päivän lapset - indigot ja aikuiseksi kasvaminen Minun indigolapsiltani kesti kauan "kasvaa aikuiseksi" ja löytää paikkansa maailmasta. Enkä painostanut heitä siihen tietäen sen tapahtuvan, sitten kun aika olisi oikea. Sen katsominen oli vaikeaa, kun he kamppailivat erilaisten polkujen kanssa ja yrittivät löytää itselleen sopivan. Luonteensa mukaisesti heidän kanssaan oli vaikeaa tulla toimeen näiden kamppailujen aikana. "Aikuiseksi kasvaminen" on ongelma, jonka kanssa kaikki indigot - lapset ja aikuiset - kamppailevat. Jotkut aikuiset indigot eivät vain löydä omaa polkuaan ja he etsivät koko ikänsä. Kenties meidän pitäisi määritellä uudelleen aikuiseksi kasvamisen käsite.
Vanhempamme opettivat meille, että olemme aikuisia, kun olemme lopettaneet opiskelumme, aloittaneet töissä käymisen, menneet naimisiin ja meillä on lapsia. Tämä on tietenkin muuttunut. Tunnen monia ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät sovi mihinkään noista kriteereistä. "Aikuiseksi kasvamisen" nimike saa heidät tuntemaan, että he ovat epäonnistuneet jotenkin, koska heistä ei tunnu mukavalle normaalissa uraputkessa, he eivät ole koskaan olleet naimisissa eikä heillä ole lapsia ja jotkut eivät ole opiskelleetkaan. Uskon, että kaikki indigot löytävät itsensä, kun he ovat valmiita siihen. Tähän prosessiin sisältyy omien lahjojensa löytäminen ja sellaisen polun luominen, joka sallii heidän ilmaista parhaalla mahdollisella tavalla.
Indigot tulivat muuttamaan asioita ja se alkoi aikuisista indigoista. Meillä ei mene hyvin, kun meidän täytyy elää toisten standardien mukaisesti, ja kuitenkin tunnemme painetta saavuttaa ne, koska identiteettimme tai paikkamme yhteiskunnassa on panoksena. Vaikka saatammekin sanoa, ettemme välitä, mitä toiset ajattelevat meistä, todellisuudessa välitämme. On vaikeaa selittää, miksi emme saavuta yhteiskunnallisia standardeja, kun joku kysyy meiltä "mitä teet?" Voimme luoda erilaisen elämäntyylin tai polun ja tuntea olomme siinä mukavaksi, silloin kun meitä pyydetään selittämään valintojamme.
Hyvä uutinen on, että standardit ja asiat muuttuvat. Nyt on niin monia erilaisia ammatti- ja elämäntyylivaihtoehtoja, että voimme olla luovia siinä, millaista työtä teemme tukeaksemme omaa elämäntyyliämme. Omien lahjojemme ilmaiseminen on paras mahdollinen tapa. Ilon löytämisessä "työstämme" on vähemmän kyse siitä, mitä toiset odottavat meidän tekevän, ja enemmän siitä, mitä haluamme tehdä.
Haasteenamme on valmius astua siihen suuntaan, johon meitä opastetaan, ja olla niin luova kuin voimme olla. Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja indigoenergia on luovuudessa parhaimmillaan, silloin kun sen annetaan luoda rajoittamattomalla tavalla. Luulen, että "kasvamme aikuiseksi", kun opimme olemaan tyytyväinen itseemme, ilmaisemaan lahjojamme ja löytämään iloa joka päivä kaikesta. Kenties tämä voi olla uusi elämisen standardi.
Matti Kuusela
Hopeasulka
matti@hopeasulka.com Tapahtumatiedot
www.hopeasulka.comNettipäiväkirja
http://hopeasulka.vuodatus.net