seuraava »

[Chandra]

Kyllähän sitä varmaan naamalleen lentääkin,jos kaiken uskonsa panee ns yhden kortin varaan ilman omia kokemuksia.

Minulla ei ainakaan ole ketään,jonka varaan päätökseni tukisin,josta käsin odottaisin apua,jos omat päätökset ja näkemykset menevät pieleen.
On vain jaksettava luottaa siihen,että osaisin aina kuunnella oikein sitä sydäntä ja kukaanhan kai ei täysin osaa.

Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa,mutta juuri tuo yhteen ja ainoaan uskoon sokeasti luottaminen aiheuttaa näitä naamalleen lentämisiä.
Teko ja seuraus.
Niitä kannattaa vain vähän ennalta miettiä.
Ei tule Buddha,ei Jeesus avukseni,jos minä mokaan.
Itse siinä naamallani sitten makaan ja nousen taas kun jaksan ja alan etsiä toista tapaa,toista tietä.

Sitä voi joutua montakin kertaa naamalleen,mutta ei kai siltä kukaan välty,jos elämän totuuksia tosissaan lähtee etsimään.
Kaikki tarvitsevat alkuun jotain,johon uskoa.Muutenhan ei lähde edes etsimään mitään syvempää totuutta.
Vai onko sen etsiminen jo mielestäsi väärin?
Haluaisin vain ymmärtää pointtisi näitten kirjoitusten takaa.

[Esmiralda]

Lainaus Karmalta:

Kyse on siitä, että jos kaikki nojaavat yhteen henkilöön ja tämä lentää
naamalleen, silloin myös muutkin kaatuvat. Onhan se helpompaa sysätä
vastuu sukulaiselle tai järjestölle, kuin seistä omilla jaloillaan rohkeasti.

....

Tuo on varmasti totta ja historiahan kertoo paljon näistä jutuista.

Yksinäinen susi olen minäkin ollut! Kun joku tuli sitten sanomaan, että et sinä ole yksin ideologiasi kanssa, vaan tässä on takana kokonainen uskonto, en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Yksinäisyydessä voi tulla jopa ylpeäksi, muista riippumattomaksi ja itseriittoiseksi. Mikä paha siinäkään, jos onni löytyy siitä.
Mutta kasvaako sitä?

[Chandra]

Kokemusten vaihtaminen puolin ja toisin on todella rikastuttavaa ja antoisaa.
En tiedä mitään mukavampaa,kuin keskustella hyvässä ilmapiirissä henkisistä näkökulmista ja kokemuksista.
Joten kyllä tarvitsen muita kaiken jakamiseen.

Onni asioista ja oivaltamisista tulee juuri siitä,että jaetaan niitä kokemuksia ja todetaan miten moni on kokenut samansuuntaista,vaikka sitä on luullut olevansa yksin näitten asioitten kanssa.

Vastuu siitä mihin uskoo,on kuitenkin itsellä.
En usko suoraan mihinkään kirjaviisauteen.Enkä suoraan siihenkään enää,että sinun pitää tehdä näin ja tuntea noin.
Siksi kait siellä mutalammikossa naamallani olenkin niin useasti ollut.

Mutta olen ollut myös sen vuoksi,että olen pitänyt jotakin ihmistä niin viisaana,että hän tietää mikä on minulle oikein ja hänen neuvojaan tulisi kuunnella.
Ja siitä on paljon vaikeampi nousta,kuin omien mokiensa jälkeen,koska tuntee itsensä tyhmäksi,jota on narutettu ja naurettavaksi,kun on kulkenut kyseenalaistamatta tämän narun päässä.
Sitä on jopa vaikeampi antaa itselleen anteeksi,kuin itsestä lähteviä mokauksia,vaikka itsestä se narussa kulkeminenkin tietysti lähtee.

Mutta huomion kyllä lukemaani ja kuulemaani siltä pohjalta,onko minun helppo uskoa tuohon vai ei.

Elikä kyllä kuljen mieluummin muitten kanssa yhdessä,mutta itse valitsemaani tahtia ja tietä.

[Ajatus]

Tähänastisen kokemukseni mukaan ihmisen kehitys, henkinen tie, tai miksi sitä nimittääkään, näyttää useinkin kulkevan vähän niin kuin äärilaidasta toiseen - täytyy kai kokea sekä riippuvaisuus että itseriittoisuus, että voi oivaltaa jotain näiden välisestä suhteesta, tai niihin liittyvästä paradoksista tässä maailmassa.

Olemme yksilöitä omine valintoinemme, mutta kukaan meistä ei olisi olemassa ilman toisia. Voi myös miettiä, miten pitkälle valintammekaan todella ovat "omia", vaikka ne siltä saattavat tuntua. Ja seisommeko lopulta edes omilla jaloillamme, vai onko sekin vain omaa kuvitelmaamme...kuka tietää.

Uskonnothan ovat lähinnä vain rakenteita, mutta toisaalta rakenteillakin on oma merkityksensä ja tehtävänsä, niin kuin astrologiassakin :lla ja :lla. Uskon kuitenkin, että jokainen ihminen lopulta tajuaa ettei se lopullinen "totuus" tai mielenrauha löydy kuin kääntymällä sisäänpäin, oli sitä sitten aiemmin etsitty uskonnoista tai mistä tahansa muusta oman itsen ulkopuolelta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Todellisia mestareita onkin vähän, mutta kun sellaisen tapaa, ei tarvitse miettiä mitä  kaikkea pitää kyseenalaistaa..

ja kait nuo muutkin on jothain osanneet.

[Vajra]

Yksinäisyydessä voi tulla jopa ylpeäksi, muista riippumattomaksi ja itseriittoiseksi. Mikä paha siinäkään, jos onni löytyy siitä.
Mutta kasvaako sitä?

Terävä havainto, vaikka ymmärsitkin viestini väärin.
Ei toisiin nojaamisen lopettaminen estä porukassa kulkemista.

En usko suoraan mihinkään kirjaviisauteen.

Surullisimpia tapauksia ovat nämä mestarit, jotka pari kuuluisaa kirjaa
luettuaan kuvittelevat tietävänsä kaiken, vaikkapa karatesta.

[Esmiralda]

...täytyy kai kokea sekä riippuvaisuus että itseriittoisuus, että voi oivaltaa jotain näiden välisestä suhteesta, tai niihin liittyvästä paradoksista tässä maailmassa.

Olemme yksilöitä omine valintoinemme, mutta kukaan meistä ei olisi olemassa ilman toisia. Voi myös miettiä, miten pitkälle valintammekaan todella ovat "omia", vaikka ne siltä saattavat tuntua. Ja seisommeko lopulta edes omilla jaloillamme, vai onko sekin vain omaa kuvitelmaamme...kuka tietää.

Kiitos syvistä ajatuksistasi! Eikö niin kuten sanonta niin ylhäällä kuin alhaallakin, voitaisi sanoa myös, niin sisällä kuin ulkona. Elämää se kaikki.

Takerrun tuohon ajatukseesi riippuvaisuus, joka usein mielletään negatiiviseksi.
Muistan serkkuni toiselta puolelta maapalloa, johon minä suomalaisena, hänen alkujuurenaan kait kolahdin tuolla sumuisessa metsässä tontuista ja menninkäisistä puhuessani. Hän ihastui Suomeen ja minuun niin paljon, että sanoi: - Tunnen olevani niin auki ja avoin, niin riippuvainen sinusta, että peloittaa, mutta haluan alistua sille haavoittuneisuudelle, jotta saisin tuntea.

Mitä saatoin tehdä muuta, kuin ojentaa sydämeni. Kävimme syviä ja kipeitä keskusteluja sähköitse runsas kolme vuotta. Varmasti saimme molemmat jotakin.

Tarkoitan tällä, että olla riippuvainen tietyssä mitassa, on vain meille kasvuntilaa.En tiedä sitten, jos sitä jatkuu iät ajat niin jompaa kumpaa se kyllä jossakin tilanteessa ahdistaa.

[Esmiralda]

Todellisia mestareita onkin vähän, mutta kun sellaisen tapaa, ei tarvitse miettiä mitä  kaikkea pitää kyseenalaistaa..

ja kait nuo muutkin on jothain osanneet.

Sinä varmaan olet löytänyt itsellesi todellisen mestarin! Ole onnellinen hänestä!

Myös minä uskon siten, että jotakin suhteellisuutta on myös etsijän ja mestarin välillä. Sillä yksi mestari ei voi olla kaikille mestari, vaan jokainen etsii itsellensa ja omiin kykyihinsä ja kasvupäämääriinsä sopivan mestarin. Se voi olla vaikka se naapurin pappa. Jollekin se oman kylän pappi. Joku löytää sen kirjana, joka etsii maapallon ääristä ja löytää.

Tiedämme sen vain yksilönä yksin, mikä on paras. Emme yleisesti.

[Esmiralda]

Yksinäisyydessä voi tulla jopa ylpeäksi, muista riippumattomaksi ja itseriittoiseksi. Mikä paha siinäkään, jos onni löytyy siitä.
Mutta kasvaako sitä?

Terävä havainto, vaikka ymmärsitkin viestini väärin.
Ei toisiin nojaamisen lopettaminen estä porukassa kulkemista.

Kiitos kun ilmoitit! En halua ymmärtää väärin, mutta ymmärrykseni on rajallinen.
Vaistoan, että samoilla linjoilla kuljemme...

[Chandra]

Tämä on hyvä topic jo siitä syystä,että kun koko ketjun avaa,ja tuo otsikko tulee näkyviin,niin se saa välillä nauramaan,mutta ainakin suupielet hymyyn.

Ei kait alkuperäinen tarkoitus ollut naurattaa,mutta olet varmaan saanut muitakin kokemaan tuon ihanan tunteen,kun hymy leviää kasvoille.

[Lari]

Pikana pikkuisen lukaisin ja Karma Yeshe on ihan oikeassa eikä mielestäni ollut ollenkaan katkera eikä hukassa mistään 

Lukijan silmissä teksti saa vaan sellaisen muodon, joka on tällä hetkellä hänen elämäänsä.

"Kun ei tarvitse ehtoollisella Jeesuksen verta juoda laisinkaan, kun se omakin ihan yhtä puhdasta on" 
 

[Vajra]

"Kun ei tarvitse ehtoollisella Jeesuksen verta juoda laisinkaan, kun se omakin ihan yhtä puhdasta on" 

Suosittelen lepakonpäitä, maistuu paremmalta ja Belsebub tykkää susta sen jälkeen ihQ.

Kysykää vaikka Ossilta

[Lit Hoath]

Vaikutat erittäin tyytyväiseltä itseesi. Onneksi olkoon  :

[Esmiralda]

"Kun ei tarvitse ehtoollisella Jeesuksen verta juoda laisinkaan, kun se omakin ihan yhtä puhdasta on" 

Suosittelen lepakonpäitä, maistuu paremmalta ja Belsebub tykkää susta sen jälkeen ihQ.

Kysykää vaikka Ossilta

Siinäpä se, kun on tuo Belsebub lukematta vielä...

[Chandra]

Oiskohan niin,että sitä ei tarvitse lukea.On niin kuin sisään ojelmoitu jonkin asteisena meissä jokaisessa,,,

Belsebup meinaan,,,